Edgar Varèse
Wikipedia
Edgar Varèse, alun perin Edgard Victor Achille Charles Varèse (22. joulukuuta 1883 — 6. marraskuuta 1965) oli ranskalaissyntyinen säveltäjä, joka muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1915 ja sai sen kansalaisuuden vuonna 1926.
Varèsen musiikki on modernistista ja kokeellista. Sävellyksiin kuuluvat mm. kokonaan elektroninen Poème électronique (1958) ja yksinomaan lyömäsoittimista koostuvalle kokoonpanolle kirjoitettu Ionisation (1931). Kokeellisuus näkyy osin myös Varèsen käyttämissä harvinaisissa sähkösoittimissa (ondes Martenot ja theremin).
Vaikka Varèse on tunnustettu historiallisesta merkittävyydestään, jakaa hän nykysäveltäjien mieltymykset kahtia. Toisille hän on armoitettu visionääri ja innoittaja, toisille turhan karkea struktuureidensa ja muodontansa osalta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
[muokkaa] Varhaiset vaiheet
Varèse syntyi Pariisissa vuonna 1883, mutta lähetettiin pian asumaan sukulaisten luo Villarsiin. Hänestä tulikin isoisälleen erittäin läheinen, mutta isä-Henriin Varèsella kehittyi jopa eräänlainen vihasuhde.
Varèse siirrettiin vuonna 1893 Torinoon, Italiaan, jossa hän alkoi opiskella musiikkia Giovanni Bolzonin johdolla. Varèse ei kuitenkaan koskaan tuntenut oloaan erityisen kotoisaksi Italiassa ja palasikin Pariisiin vuonna 1903.
Vuodesta 1904 Varèse opiskeli Pariisin Schola Cantorumissa, jossa hänellä oli opettajanaan Vincent d'Indy. Myöhemmin Varèse pääsi Pariisin konservatorioon, jossa hän sai sävellyskoulutusta Charles-Marie Widorilta. Varèse muutti Berliiniin ja meni naimisiin näyttelijä Suzanne Bingin kanssa. Pari sai yhden lapsen, mutta otti avioeron vuonna 1913.
Varèsen opiskeluajoilta on säilynyt laulu Un grand sommeil noir (1906), jonka hän sävelsi laulajalle ja pianistille Paul Verlainen runon pohjalta. Kappaleesta on tehty myös orkesterisovitus.
[muokkaa] Varhainen ura Yhdysvalloissa
Varèse siirtyi Yhdysvaltoihin 29. joulukuuta 1915. Hänen ensimmäinen teoksensa siellä oli yksiosainen, mutta yli 20-minuuttinen orkesterikappale Amériques. Alkuperäinen sävellys on kirjoitettu vuosina 1918–1921. Amerikka oli lapsuudesta asti kuvastanut Varèselle löytöjä ja seikkailuja. Kappaleen nimi symboloi säveltäjälle itselleen kuitenkin "uusia maailmoja maan päällä, avaruudessa ja mielessä". Teos ei varsinaisesti liity Amerikan maanosaan, ja Varèse totesikin myöhemmin, että hän olisi voinut nimetä teoksen Himalajan mukaan. Amériquesin ensimmäiset esitykset johti Leopold Stokowski vuonna 1926. Pariisissa teos kuultiin ensi kertaa 1929. Säveltäjälle myönnettiin Yhdysvaltain kansalaisuus vuonna 1926.
Vuonna 1924 New Yorkissa sai kantaesityksensä kahdeksalle soittajalle kirjoitettu kolmivaiheinen Octandre. Sen johti E. Robert Schmitz, jolle teos oli omistettu. Vuonna 1927 kantaesitettiin Arcana - jälleen Leopold Stokowskin johtamana.
Varèse oli jälleen Pariisissa vuosina 1928–1933. Vuoden 1930 paikkeilla hän sävelsi teostaan Ionisation, jonka kokoonpano koostui lähinnä säveltasottomista lyömäsoittimista. Varèse ei hyödyntänyt teoksessaan elektronisen musiikin vaikutteita, vaan tutki uusia äänimaailmoja vanhoilla soittimilla. 15. huhtikuuta 1934 sai kantaesityksensä Ecuatorial. Sävellys on kirjoitettu kokoonpanolle, jossa olennainen osa on mm. pianolla. Merkille pantavaa on myös kahden ondes Martenotin käyttö. Alun perin tarkoitus oli käyttää thereminiä, mutta säveltäjä itse sovitti osan myös ondes Martenoteille, sillä theremin oli vielä erittäin harvinainen.
Vuonna 1936 valmistui pelkälle huilulle kirjoitettu Density 21.5. 1940-luvun aikaansaannoksia ovat Tuning Up (1947) ja Dance for Burgess (1949).
[muokkaa] 1950-luvulta eteenpäin
Vuosina 1950–1954 Varèse työsti Déserts-sarjaa, joka ei hänen sanojensa mukaan kuvastanut varsinaisesti aavikkoja, vaan myös "ihmisen sisäistä yksinäisyyttä mysteerin maailmassa".
Vuonna 1958 Brysselin maailmannäyttelyssä kuultiin Varèsen Poème électronique, jonka työstäminen oli aloitettu 1957. Teos on kokonaan elektroninen, eikä siinä ole melodiaa tai tunnistettavia sävelkorkeuksia.
Varèsen viimeisenä teoksena pidetään Nocturnalia, joka oli vielä keskeneräinen sen saatua kantaesityksensä New Yorkin Town Hallissa 1. toukokuuta 1961. Teoksessa on käytetty bassokuoron säestämää sopraanosolistia. Säveltäjä kuoli 81-vuotiaana 1965.
[muokkaa] Tuotanto
- Un grand sommeil noir (1906)
- Amériques (1918–1921)
- Offrandes (1921)
- Hyperprism (1922–1923)
- Octandre (1923)
- Intégrales (1924–1925)
- Arcana (1925–1927)
- Ionisation (1929–1931)
- Ecuatorial (1932–1934)
- Density 21.5 (1936)
- Tuning Up (1947)
- Dance for Burgess (1949)
- Déserts (1950–1954)
- Poème électronique (1957–1958)
- Nocturnal (1961)
[muokkaa] Muuta
- Frank Zappa oli Varèsen suuri ihailija.
- Eräs Varèsen oppilaista oli kiinalaissyntyinen säveltäjä Chou Wen-chung (s. 1923), joka on vielä Varèsen kuoltua muokkaillut useita hänen musiikkiteoksiaan.
