Sopraano

Wikipedia

Ääniala

Naiset

sopraano

Miehet

Sopraano on laulaja, jonka ääniala ulottuu noin pienen oktaavialan a:sta vähintään kaksiviivaiseen b:hen asti. Sanalla 'sopraano' yleensä viitataan naispuoliseen laulajaan. Samoihin korkeuksiin yltäviä miespuolisia laulajia, joiden ääni ei ole puberteetin aikana madaltunut, kutsutaan poikasopraanoiksi. Jotkut aikuiset miehet laulavat näiltä korkeuksilta käyttäen erityistä tekniikkaa joutumatta turvautumaan falsettiin - heitä kutsutaan sopranistoiksi.

Neliäänisessä kuoroteoksessa sopraano hoitaa korkeimman osuuden ja yleensä myös melodian. Koska katolinen kirkko kielsi renessanssin aikaan naisia laulamasta kirkossa, sopraanon osa kuorolaulussa annettiin nuorille pojille ja myöhemmin kastraateille, miehille joiden kurkunpää oli kastraation vuoksi jäänyt esipuberteettiseen tilaan.

Sopraano voi tarkoittaa myös korkeinta samankaltaisten instrumenttien sarjasta, esim. sopraanosaksofonia.

[muokkaa] Sopraanotyyppejä

Oopperan maailmassa, sopraanoääni usein luokitellaan luonteensa ja värinsä perusteella. Monet pääsankarittaren roolit on kirjoitettu nimenomaan sopraanoille. Alla lueteltuna sopraanotyyppejä niihin yhdistettävine rooleineen.

[muokkaa] Leggero tai soubrette

Lempeä, kevyt, ilmava ääni. Yleensä keskirekisteri käytössä. Roolit usein hersyviä, elämänmakuisia hahmoja, joista yleisö voi pitää.

- Adele (Lepakko)
- Ännchen (Taika-ampuja)
- Despina (Così fan tutte)
- Marzellina (Fidelio)
- Musetta (La Bohème)
- Nannetta (Falstaff)
- Susanna (Figaron häät)
- Zerlina (Don Giovanni)

[muokkaa] Lyyrinen koloratuurisopraano

Kevyt, akrobaattinen ääni, jonka ääniala ulottuu kolmiviivaiseen oktaavialaan.

- Blondchen (Ryöstö Seraljista)
- Gilda (Rigoletto)
- Norina (Don Pasquale)
- Olympia (Hoffmannin kertomukset)
- Rosina (Sevillan parturi)
- Sofie (Ruusuritari)
- Zerbinetta (Ariadne auf Naxos)
- Lauretta (Gianni Schicchi)
- Oskar (Naamiohuvit)
- Adina (Lemmenjuoma)
- Lakmé (Lakmé)
- Amina (Unissakävelijä)
- Ophèlie (Hamlet)
- Elvira (Puritaanit)

[muokkaa] Dramaattinen koloratuurisopraano

Akrobaattinen, voimakas ja dramaattinen ääni joka ulottuu kolmiviivaiseen f:ään.

- Konstanze (Ryöstö Seraljista)
- Fiordiligi (Così fan tutte)
- Yön kuningatar (Taikahuilu)
- Rosalinde (Lepakko)
- Violetta (La Traviata)
- Donna Anna (Don Giovanni)
- Lucia (Lucia di Lammermoor)
- Margareta (Faust)
- Lady Macbeth (Macbeth)
- Anne (Elostelijan elämä)
- Lucrezia (Lucrezia Borgia)
- Norma (Norma)

[muokkaa] Lyyrinen sopraano

Pehmeä, täyteläinen ääni jonka ala vastaa soubrettea, mutta jonka perusluonne ja ylärekisteri ovat vahvemmat. Roolihahmot usein spinto -rooleja kevyempiä.

- Kreivitär Almaviva (Figaron häät)
- Donna Elvira (Don Giovanni)
- Mimi (La bohème)
- Pamina (Taikahuilu)
- Micaëla (Carmen)
- Liù (Turandot)
- Nedda (I Pagliacci)
- Manon (Manon)

[muokkaa] Spinto-sopraano

Täyteläinen, lyyrinen ääni joka kuitenkin kykenee dramaattisiin lopetuksiin.

- Agathe (Taika-ampuja)
- Donna Anna (Don Giovanni)
- Elsa (Lohengrin)
- Alice Ford (Falstaff)
- Desdemona (Otello)
- Leonora (Trubaduuri)
- Tatjana (Jevgeni Onegin)
- Rezia (Oberon)
- Elisabeth (Tannhäuser)
- Marsalkatar (Ruusuritari)
- Elisabetta (Don Carlos)
- Manon Lescaut (Manon Lescaut)
- Tosca (Tosca)
- Cio-Cio San (Madama Butterfly)

[muokkaa] Dramaattinen sopraano

Voimakas, dramaattinen, vähemmän taipuisa ääni. Varattu usein sankarillisille ja/tai traagisille hahmoille. Ääniala pienestä b:stä tai a:sta kolmiviivaiseen c:hen.

- Aida (Aida)
- Gioconda (La Gioconda)
- Leonore (Fidelio)
- Leonora (Kohtalon voima)
- Sieglinde (Valkyyria)
- Ariadne (Ariadne auf Naxos)
- Santuzza (Cavalleria Rusticana)
- Butterfly (Madama Butterfly)
- Amelia (Naamiohuvit)
- Abgaille (Nabucco)
- Salome (Salome)