Edward Bulwer-Lytton

Wikipedia

Lordi Lytton

Edward George Earl Bulwer-Lytton, Paroni Lytton (25. toukokuuta 1803 – 18. tammikuuta 1873) oli viktoriaanisen ajan brittiläinen kirjailija ja poliitikko, siirtomaiden ministeri 1858–1859.

Hänen teoksistaan Pompejin viimeisistä päivistä kertova The Last Days of Pompeii on filmattu kolmasti 1935, 1959 ja 1984. Lordi Lyttonin kynästä ovat peräisin mm. sanonnat "oli synkkä ja myrskyinen yö" (engl. 'It was a dark and stormy night') ja "kynä on miekkaa mahtavampi" (1839). Nykyisin häntä pidetään mahtipontisen kirjoittamisen synonyyminä. San Josen valtionyliopisto järjestää vuosittaisen huonon kirjoittamisen Bulwer-Lytton Fiction Contestin hänen nimellään. Bulwer-Lyttonin kirjalliseen tuotantoon kuului historiallisia romaaneja, mysteerejä, romantiikkaa ja science fictionia.

Bulwerin isä kuoli jo hänen olleessan nelivuotias ja perhe muutti Lontooseen. Poika laitettiin sisäoppilaitokseen ja julkaisi jo viisitoistavuotiaana ensimmäisen runokirjansa Ishmael and other Poems. Vuonna 1822 hän meni Cambridgen Trinity Collegeen, mutta vaihtoi pian Trinity Halliin ja voitti 1825 kanslerin mitalin englantilaisessa kirjallisuudessa. Hän valmistui seuraavana vuonna ja julkaisi toisen runokokoelmansa Weeds and Wild Flowers. Hänelle ostettiin virka armeijasta, jonka hän kuitenkin myi ja meni naimisiin äitinsä tahdon vastaisesti Rosina Doyle Wheelerin kanssa. Hän menetti tämän vuoksi äitinsä antaman avustuksen ja joutui työskentelemään itse. Avioliitto kuitenkin kariutui ja pariskunnan välit olivat erittäin huonot.

Bulwer valittiin 1831 parlamenttiin, jossa hän oli Jeremy Benthamin kannattajia. Hän puhui vaaliuudistuksen puolesta ja kun whigien hallitus 1834 kaatui, hän julkaisin pamfletin A Letter to a Late Cabinet Minister on the Crisis. Lordi Melbourne tarjosi hänelle ministerin paikka amiraliteetista, mistä Bulwel kieltäytyi omistautuessaan kirjailijanuralleen.

Vuonna 1828 hän sai huomiota teoksellaan Pelham dandyismistä, josta juoruilijat tunnistivat ajan julkkiksia. Romaani Paul Clifford alkaa sanoilla "oli synkkä ja myrskyinen yö." Vuonna 1833 hän saavutti mainetta Godolphinilla jota seurasivat The Pilgrims of the Rhine (1834), The Last Days of Pompeii (1834), Rienzi (1835), ja Harold: Last of the Saxon Kings (1848). Pelhamia inspiroi osin Benjamin Disraelin ensimmäinen romaani Vivian Grey ja Bulwer-Lytton oli hänen isänsä Isaac D’Israelin, joka oli itsekin merkittävä kirjallisuushahmo, ihailija. Teos Vril: The Power of the Coming Race (1870)^[1] oli hänen okkultismikiinnostuksensa inspiroima ja vaikutti osaltaan science fiction -genren syntyyn. Tämä tarina maanalaisesta rodusta joka odotti pinnan valtaamista oli yksi ensimmäisiä tieteiskirjallisuuden edustajia.

Vuonna 1838 hänestä tuli baronetti ja perittyään Knebworthin 1843 lisäsi "Lytton" sukunimeensä äitinsä luvalla. Hän jätti parlamentin 1845 ja matkusteli muutamia vuosia mantereella ennen palaamista parlamenttiin 1852. Nyt hän oli eri mieltä Lordi John Russelin kanssa viljatulleista ja oli konservatiivien edustajana. Vuonna 1866 Bulwel-Lytton aateloitiin ja hän nousi ylähuoneeseen paroni Lyttonina. Hän oli lordi Derbyn hallituksessa siirtomaiden ministerinä 1858–1859.

Hänen poikansa Robert Bulwer-Lytton, jaarli Lytton oli Intian varakuningas 1876–1880.