Ein deutsches Requiem
Wikipedia
Ein deutsches Requiem (Saksalainen sielunmessu) opus 45, on Johannes Brahmsin kuorolle, kahdelle solistille ja orkesterille vuosina 1863–1869 säveltämä teos.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Teoksen luonne
Muista sielunmessuista poiketen teos ei perustu latinankieliseen tekstiin, vaan saksankielisiin Martti Lutherin kääntämiin Raamatun katkelmiin (muutama lause on otettu myös apokryfeistä). Vaikka teoksen nimi on sielunmessu, se ei ole hautajaismusiikkia, vaan on laadittu ennemminkin elävien lohduttamiseksi kuin kuolleiden muistolle. Brahms myös korosti teoksen inhimillistä luonnetta, ja jopa vältti käyttämästä suorasti kristinuskoon viittaavia jakeita, vaikka teksti onkin peräisin suoraan Raamatusta. Tekstin nähdään heijastavan Brahmsin syvää raamatuntuntemusta sekä hänen henkilökohtaista uskonelämäänsä, jossa hän suosi jonkinlaista vapaamuotoista uskonnollisuutta. Teos on luonteeltaan kuoroteokseksi varsin melodinen, pitkiin teemoihin perustuva.
[muokkaa] Teoksen historia
Brahmsilla oli idea sielumessun laatimiseen jo varhain, ja usein katsotaan, että vuonna 1856 tapahtuneen Robert Schumannin kuoleman johdosta hän sai lisää motivaatiota suunnitelmalleen. Schumann ja Brahms olivat olleet läheiset ystävät. Brahms näyttikin valmiin sielunmessunsa partituurin ensimmäiseksi Robertin leskelle, Clara Schumannille, joka oli teoksesta erittäin innostunut. Työtä laatiessaan Brahms joutui kohtaamaan myös äitinsä kuoleman.
Teoksen kolme ensimmäistä osaa esitettiin joulukuussa 1867 Wienissä. Se ei vielä tuolloin saavuttanut suurempaa menestystä. Seuraavana vuonna teoksen kokonaisesitys (ilman sopraanon osiota) pitkäperjantaina Bremenin tuomiokirkossa seuraavana vuonna sai jo enemmän suosiota. Teoksen ensimmäisestä versiosta puuttui sen ainoa sopraanolle tehty osuus (Ihr habt nun Traurigkeit), jonka Brahms lisäsi vuonna 1869. Ensimmäinen lopullisen version esitys oli 18. helmikuuta vuonna 1869 Leipzigssä. Kun teos alkoi saada lopullisena versiona suurta suosiota, nosti se Brahmsin säveltäjänä pian laajemman yleisön tietoisuuteen. Tuolloin Brahms ei ollut vielä säveltänyt yhtään sinfoniaa, ja yleisölle sielunmessu oli Brahmsin ensimmäinen suuri teos. Teosta esitettiin ensimmäisen kymmenen vuoden aikana jo pelkästään saksankielisissä maissa yli sata kertaa, ja se on edelleen yksi suosituimmista suurista kuoroteoksista. Brahms julkaisi teoksesta myös nelikätisen pianosovituksen esitykseen Lontoossa vuonna 1869.
[muokkaa] Teoksen osat
- "
Selig sind, die da Leid tragen"? - " "Denn alles Fleisch, es ist wie Gras"?
- " Herr, lehre doch mich?"
- " Wie lieblich sind deine Wohnungen?"
- " Ihr habt nun Traurigkeit?"
- " Denn wir haben hie keine bleibende Statt?"
- " Selig sind die Toten?"
Baritonisolisti on mukana osioissa kolme ja kuusi. Sopraanosolistin osio on viides. Teoksen kesto on noin 65–75 minuuttia.
[muokkaa] Levytyksiä
Teoksen selvästi tunnetuin levytys, jota edelleen monet klassisen musiikin CD-oppaat suosittelevat, on Otto Klempererin vuonna 1962 brittiläisen Filharmonisen kuoron ja -orkesterin kanssa tekemä levytys, jossa solisteina ovat Dietrich Fischer-Dieskau sekä Elisabeth Schwarzkopf.
