Ensimmäinen Tšetšenian sota
Wikipedia
Ensimmäinen Tšetšenian sota käytiin Venäjän ja Tšetšenian välillä vuosina 1994–1997.
Pohjoiskaukasiassa sijaitseva tasavalta Tšetšenia julistautui itsenäiseksi Venäjän vallankaappauksen jälkimainingeissa 6. syyskuuta 1991. Venäjän vetäytyessä maasta jäljelle jäi runsaasti aseita, toisaalta neuvostosotilaat olivat alkaneet myydä aseita paikallisille jo vuosia ennen Neuvostoliiton lakkautusta, mutta myös Venäjän valtio myi merkittävän määrän aseita Džohar Dudajevin hallinnolle. Vain osa aseista päätyi kuitenkin Tšetšenian viralliselle armeijalle – suuri osa jäi yksityishenkilöille ja erilaisille epävirallisille ryhmille.
Venäjä suhtautui alun alkaen karsaasti uuteen itsenäiseen tasavaltaan. Jo vuonna 1991 Boris Jeltsin teki epäonnistuneen yrityksen kumota itsenäisyysjulistus keskittämällä sotilasjoukkoja Vladikavkazin ja Tšetšenian rajoille. Samoin epäonnistui yritys suorittaa vallankaappaus marraskuussa 1991 laskuvarjojääkärien avulla. Vuonna 1992 Dudajevin syrjäyttämistä yritettiin sisäministeriön joukkojen ja KGB:n avulla. Yritysten epäonnistuttua Venäjä yritti tukea kapinaliikkeitä Dudajeviä vastaan. Lokakuussa 1994 venäjän turvallisuuspalvelun tukemat sissijoukot yrittivät vallankaappausta, joka sekin epäonnistui surkeasti. Venäjä pidättäytyi täysimittaisista hyökkäyksistä aina vuoteen 1994 saakka.
Joulukuun alussa 1994 Venäjän armeija aloitti hyökkäyksensä. Groznyi vallattiin tammikuun 1995 loppuun mennessä. Venäläiset kärsivät taisteluissa merkittäviä tappioita. Hyökkäys alkoi tšetšeenien ilmavoimien, lähinnä noin 270 vanhentuneen harjoituskoneen, tuhoamisella. Ensimmäinen tulitauko sovittiin heinäkuun lopulla 1995. Useiden aseellisten yhteenottojen jälkeen lopullinen tulitauko saatiin aikaan 27. tammikuuta 1997. Tällöin venäläiset joukot olivat vetäytyneet Tšetšeniasta.
Venäjä menetti sodan mm. heikon sotilastaidon ja huonon mediakontrollin takia. Tšetšeenit käyttivät mediaa tehokkaasti hyväksi, samoin venäläisten ylimielisyyttä, hyvää Venäjän asevoimien tuntemusta sekä uusinta tietotekniikkaa (kännykät, internet, satelliittipuhelimet).
Venäjän kannalta Tšetšeniassa on kyse alueen öljyn ja öljyputkien hallinnasta. Öljy yhdessä kaasun kanssa on taas Venäjän suurin vientiartikkeli, joskin Tšetšenian osuus kokonaistuotannosta oli merkityksettömän pieni. Tšetšenian kautta kulkevilla öljyputkilla oli suurempi merkitys, sillä niiden kautta kulki Mustan meren öljysatamiin suuri osa Dagestanin ja Azerbaidžanin öljystä. Sodan runteleman maan infrastruktuurin tuhoaminen pakotti Venäjän myöhemmin rakentamaan uudet Tšetšeniaa kiertävät putkistot.
Toinen syy sodan syttymiselle oli pyrkimys asettaa päätepiste Venäjän jatkohajoamiselle. Neuvostoliiton hajoaminen oli vakava isku suurvalta-asemaan tottuneille venäläisille, ja Jeltsinin suosion pönkittämiseksi suunniteltiin ”pientä voitokasta sotaa”, jolla Venäjä jäljittelisi Yhdysvaltain hiljattaista interventiota Haitiin.
Elokuussa 1996 solmittu Hasavjurtin sopimus oli ensimmäisen Tšetšenian sodan päätepiste. Juridisesti Hasavjurtin sopimusta tärkeämpi oli kuitenkin Kremlissä toukokuussa 1997 solmittu Moskovan sopimus, jossa Jeltsinin Venäjä tunnusti de facto Tšetšenian itsenäisyyden ja sitoutui olemaan käyttämättä väkivaltaa tai sen uhkaa keskinäisten kiistojen ratkaisemisessa. Jeltsin tunnusti myös Mashadovin olevan laillinen Tšetšenian presidentti.
