Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
Wikipedia
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on Strasbourgissa toimiva ylikansallinen tuomioistuin, joka valvoo Euroopan ihmisoikeussopimuksen noudattamista. Ihmisoikeussopimukseen ovat liittyneet useimmat Euroopan valtiot, ja se takaa sopimusvaltioiden kansalaisille ja niiden alueella oleskeleville ihmisille ihmisoikeuksina muun muassa oikeuden elämään, yksityisyyteen ja omaisuuden suojaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen perustaminen
Euroopan ihmisoikeussopimuksen (jäljempänä EIS) valvontaa varten perustettiin kolme erillistä elintä. Vuonna 1954 Euroopan ihmisoikeustoimikunta, ja vuonna 1959 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin sekä Euroopan neuvoston ministerikomitea, joka koostuu jäsenvaltioiden ulkoministereistä tai heidän edustajistaan.
[muokkaa] Kolmikantajärjestelmä
Vuoden 1950 sopimuksen nojalla, yksilövalituksen sallineen jäsenvaltion yksityiset valittajat (yksityishenkilöt, kansalaisjärjestöt ja ryhmät) saivat tehdä sopimusvaltiosta valituksen väitetystä ihmisoikeuksien loukkauksesta. Valituksen tutki ensin ihmisoikeustoimikunta joka päätti otetaanko valitus käsiteltäväksi. Jos valitus täytti edellytykset ja se otettiin vastaan, eikä sovintoa saatu aikaan, toimikunta laati raportin jossa esitettiin tosiasiat ja sen käsitys ongelmasta. Raportti toimitettiin ministerikomitealle. Jos vastaajavaltio oli hyväksynyt EIT:n tuomiovallan saattoi se viedä asian sen ratkaistavaksi. Tuomiovallan tuomio oli lopullinen ja sitova. Yksilövalittajalla ei ollut oikeutta viedä asiaa tuomioistuimen ratkaistavaksi. Mikäli asiaa ei viety tuomioistuimeen, ministerikomitea ratkaisi asian. Vuodesta 1980 lähtien valitusten määrä kasvoi jatkuvasti, yhä useampi valtio liittyi Euroopan neuvostoon ja nykyinen järjestelmä alkoi tuntua vaikealta. Uudistus tuli välttämättömäksi, ja lopulta päätettiin perustaa yksi kokopäiväinen tuomioistuin (11. lisäpöytäkirja), jolloin loput lakkautettiin. Tavoitteena oli yksinkertaistaa ja nopeuttaa käsittelyä ja saattaa kaikki asiat puolueettoman tuomioistuimen ratkaistavaksi.
[muokkaa] Uusi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
Uusi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin aloitti toimintansa 1. marraskuuta 1998. EIT:ssa on 45 tuomaria, kuten myös jäsenmaita. Joka toinen tuomari vaihtuu kolmen vuoden välein, muut kuuden, ja heidät valitsee Euroopan neuvosto. Tuomarit eivät edusta mitään jäsenvaltioita, vaan toimivat riippumattomina. Tuomioistuimen toimintaa johtavat sen keskuudestaan valitsemat presidentti, kaksi varapresidenttiä ja kaksi osaston puheenjohtajaa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin jakautuu neljään osastoa, joista jokaista johtaa puheenjohtaja ja tarvittaessa varapuheenjohtaja. Kaksi puheenjohtajaa toimii varapresidenttinä. Osastot perustavat kolmen tuomarin komiteoita, jotka käsittelevät tapaukset, jotka ennen kuuluivat toimikunnan tehtäviin. Kuhunkin osastoon muodostetaan seitsenjäsenisiä jaostoja niin, että ”osaston puheenjohtaja ja tuomari, joka on valittu osapuolena olevan valtion suhteen, ovat aina mukana”. Ne tuomarit jotka eivät käytä päätösvaltaa osallistuvat varajäseninä. 17 tuomarin muodostama suuri jaosto nimitetään kolmeksi vuodeksi. Ylimmät henkilöt pysyvät mutta muut tuomarit valitaan kahdesta yhdeksän kuukauden välein vaihtuvasta ryhmästä.
[muokkaa] Oikeudenkäynti
Jokainen sopimusvaltio tai yksityinen valittaja, voi valittaa EIT:een, jos kokee ihmisoikeussopimuksessa turvattujen oikeuksiensa tulleen loukatuksi. EIT:ssa osapuolina ovat aina valtio ja yksityinen valittaja, eikä toista yksityistä vastaan voi nostaa kannetta. Kaikki asiakirjat ja tuomiot ovat julkisia. Tuomioistuimen työkielet ovat ranska ja englanti, mutta kukin voi laatia valituksen omalla kielellään. Valitukset jaetaan osastoille ja puheenjohtajat määräävät niille tuomarin, jonka jälkeen hän päättää siirretäänkö asia jaostoon vai komiteaan. Komitea voi yksimielisellä äänestystuloksella jättää valituksen tutkimatta tai poistaa sen asialistaltaan. Pääsääntöisesti tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on, että kotimaiset valitustiet ja oikeusturvakeinot on käytetty (ts.tehokkaisiin oikeusturvakeinoihin on jo vedottu kotimaassa). Nykyisin näin tapahtuu yli 90 %:ssa valituksista. Jos komitea hyväksyy valituksen, jaosto tai tuomari ohjaa valituksen suoraan sinne. Jaostot päättävät tutkittavaksi ottamisesta ja asiakysymyksistä. Jos valitukseen liittyy tärkeä ihmisoikeussopimuksen tulkintakysymys tai ratkaisu johtaa ristiriitaan aiempien tuomioiden kanssa, voi jaosto luopua valituksesta ja antaa sen suurelle jaostolle. Jaosto voi pyytää lisätodisteita, kutsua asianomaiset suulliseen käsittelyyn, kehittelemään näkökantojaan ja esittämään vaatimuksensa hyvitykseen. Puheenjohtaja voi antaa luvan tai käskyn ulkopuolisille valtioille tai henkilöille osallistua suulliseen käsittelyyn. Asiaan voidaan myös hakea luottamuksellisesti sopimusratkaisua. Päätökset tehdään äänestämällä, mutta tuomarilla on oikeus liittää mukaan eriävä mielipide.
Kolmen kuukauden kuluessa tuomiosta asianomainen voi pyytää sen uudelleenkäsittelyä suuressa jaostossa, jos kokee valituksen olleen merkittävä EIS:n kannalta. Pyynnön ratkaisee viiden tuomarin lautakunta johon kuuluu mm. tuomioistuimen presidentti. Jos lautakunta hyväksyy pyynnön, asia ratkaistaan äänestämällä suuressa jaostossa. Muuten päätös tulee lainvoimaiseksi kolmen kuukauden määräajan umpeuduttua ja on vastaajavaltiota sitova. Tuomioiden toteutumista valvoo Euroopan neuvoston ministerikomitea.
Ministerikomitea voi äänten enemmistöllä pyytää tuomioistuimelta neuvoa-antavaa lausuntoa. Sen ratkaisee suuri jaosto ääntenenemmistöllä, ja tuomarilla on oikeus liittää mukaan eriävä mielipiteensä.
Suurin osa EIT:n tuomioista koskee oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista.
Suomesta ihmisoikeustuomioistuimen tuomareina ovat toimineet Raimo Pekkanen (1989–1998) ja Matti Pellonpää (1.11.1998–31.12.2006). Vuoden 2007 alusta tuomarina aloitti valtionsyyttäjä, oikeustieteen tohtori Päivi Hirvelä.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen pääsihteerin tiedote "Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Historiallinen tausta, organisaatio ja oikeudenkäyntimenettely."