Ranskan kieli

Wikipedia

Ranskan kielen levinneisyys. Tummansininen: ranska äidinkielenä, sininen: ranska hallinnon kielenä, vaaleansininen: ranska kulttuurisesti merkittävä kieli, vihreä: ranskankielisiä vähemmistöjä

Ranskan kieli (français) kuuluu romaanisiin kieliin. Ranskaa puhuu äidinkielenään noin 109 miljoonaa ihmistä; sitä vieraana kielenä puhuvat mukaan laskien noin 264 miljoonaa ihmistä maailmassa.

Ranskan kieli syntyi varhaiskeskiajalla, kun nykyisin ranskankielisillä alueilla kansanomaista latinaa, eli vulgaarilatinaa puhuvat ihmiset saivat kieleensä vaikutteita nykyisen Saksan alueelta tulleilta frankeilta. Aiemmin kieli oli saanut vaikutteita gallien puhumasta kelttiläisestä kielestä. Ranskan kieli on monilta rakenteiltaan ja sanoiltaan edelleen hyvin lähellä latinan kieltä, ja joskus sitä jopa edelleen kutsutaan pilan päiten vulgaarilatinaksi.

Ranska on yksi Euroopan unionin ja YK:n virallisista kielistä ja kansainvälisen postin ainoa virallinen kieli sekä useiden muiden kansainvälisten järjestöjen kieli.

Suomessa ranskan opiskelumahdollisuus löytyy suuresta määrästä perus- ja ylemmäntason kouluja.

Kielenä ranska on pehmeä ja soinnillinen. Lausumista pidetään Suomessa yleensä hankalana, mutta ranskan kirjoitusasun ääntäminen on pääosin hyvin säännöllinen (mutta on sekä "piilotettuja" että selviä poikkeuksia kuten esim. eu), päinvastoin kuin esimerkiksi englanti. Useimmiten sanan viimeinen kirjoitettu kirjain jää kokonaan ääntämättä, ja usein sanan viimeinen vokaali äännetään pitkänä. Suomalaisille on usein "hankalinta" ääntää Ranskassa puhuttavaa standardiranskaa, esim. sveitsinranskassa ääntäminen on hieman lähempänä sanojen todellista kirjoittamista

[muokkaa] Ääntämisestä ja oikeinkirjoituksesta

Ranskan oikeinkirjoitus on konsonanttien osalta hyvin säännöllinen ja muutamalla säännöllä pärjää, mutta samat vokaalit voidaan usein kirjoittaa monella tavalla. Toisaalta tietyt kirjaimet ja kirjainyhdistelmät äännetään melkein aina samalla tavalla. Eli jos tiedetään sanan kirjoitusasu, osataan yleensä ääntää se, mutta jos tiedetään vain sanan ääntäminen, usein ei ole varmuutta sanan kirjoittamisesta, varsinkaan vokaalien osalta. Tässä mainitaan vain kirjaimet, joihin täytyy kiinnittää huomiota.

C, c ääntyy [s] ennen kirjaimia e ja i, mutta [k] ennen kirjaimia a, o ja u

Ç, ç ääntyy aina [s]; käytetään kun c-kirjaimen pitää ääntyä [s] ennen kirjaimia a, o ja u

G, g ääntyy [ʒ] ennen kirjaimia e ja i, muuten [g]

H, h ei äänny koskaan. Saattaa kuitenkin olla aspiroitu eli konsonanttinen, jolloin mahdollisesti edeltävä artikkeli tai pronomi ei muutu lyhyempään muotoon.

J, j ääntyy useimmiten [ʒ], joissain lainasanoissa myös [j]

ll ääntyy joko [l] tai i:n jäljessä usein [j]

I, i ääntyy lähes [j] ennen toista vokaalia

N, n ei äännetä erikseen sanan lopussa tai toisen konsonantin edellä, mutta edeltävä vokaali ääntyy tällöin nasaalisesti

R, r ääntyy aina uvulaarisena eli kurkku-ärränä huolitellussa kielessä; ei äännetä, kun esiintyy sananloppuisena, esim. er-loppuisten verbien infinitiivissä. Kanadanranskassa ei äänny niin kurkussa.

S, s ääntyy [z] kahden vokaalin välissä, muuten [s]

U, u ääntyy [y]

W, w ääntyy [v] tai [w]; esiintyy vain lainasanoissa

X, x ääntyy [ks], ex-alkuisissa sanoissa [gz], sananloppuisena ei äännetä

Y, y ääntyy lähes [i]

Z, z ääntyy [z], sananloppuisena ei äännetä

œ ääntyy kuten suomen ö, mutta myös [œ], joskus jopa [y]

[e] voidaan kirjoittaa joko e tai é

[ɛ] voidaan kirjoittaa joko e, è, ê, ai tai ei

[ɔ] kirjoitetaan joko o, au tai eau

[ə] kirjoitetaan e (sanan keskellä ilman aksenttia oleva e ääntyy aina [ə])

[ɑ̃] voidaan kirjoittaa joko an, em, en tai am

[ɛ̃] voidaan kirjoittaa joko ien, in, aim, ain, im, en tai in

[ɔ̃] voidaan kirjoittaa joko on tai om

[ø] voidaan kirjoittaa joko œ tai eu

[w] yhdistelmä oi ääntyy [wa]

[ɥ] yhdistelmässä ui ääntyy [ɥi]

[ɲ] yhdistelmässä gn

[ŋ] -ing-päätteisissä lainasanoissa

[ʃ] kirjoitetaan ch, sch tai sh

[muokkaa] Kielioppi

Wikikirjastossa on aihe:

Ranskan kielioppi

[muokkaa] Nominit

Ranskan substantiiveilla on kaksi sukua, maskuliini ja feminiini. Sanan sukua ei pysty päättelemään sanan ulkomuodosta varmasti, tosin -e- tai -ion-päätteiset ovat usein feminiinejä. Myös jotkin merkitykset vaikuttavat sanan sukuun, esimerkiksi useimmat maat ovat feminiinejä ja kielet maskuliineja. Sanan suku vaikuttaa yksikössä artikkelien valintaan ja adjektiivien taipumiseen. Monikko muodostetaan useimmiten lisäämällä sanan loppuun pääte -s, mutta joskus myös -x.

Ranskassa on käytössä kuusi artikkelia. Maskuliinin epämääräinen yksikkö un, feminiinin vastaava une, näitä vastaavat määräiset artikkelit le, la ja vokaalilla tai vokaalisella h:lla alkavan sanan edessä l'. Monikossa ei artikkelin osalta tehdä eroa sanan suvun mukaan, vaan määräinen les tai epämääräinen des on käytössä, oli sanan suku mikä tahansa.

Ranskassa adjektiivit taipuvat pääsanansa mukaan suvussa ja luvussa ja ne ovat usein pääsanan jäljessä kuten romaanisissa kielissä yleensä. Adjektiivien vertailumuotoja voi muodostaa sekä sanoilla plus (enemmän) että 'moins (vähemmän).

Persoonapronomineissa erotetaan maskuliini ja feminiini yksikön ja monikon kolmannessa persoonassa. Myös monilla indefiniittipronomineilla on sekä maskuliininen että feminiininen muoto. Possessiivipronominit eivät taivu omistajan vaan omistettavan asian suvun ja luvun mukaan.

[muokkaa] Verbit

Ranskan verbioppi on hyvin rikasta, kuten muidenkin romaanisten kielten. Erilaisia verbimuotoja tunnetaan 22, joskin on tulkinnanvaraista, mitä niistä täytyy pitää erillisenä muotoja ja missä ero ilmaistaan eri tavoin.

Ranskan verbit taipuvat neljässä moduksessa: indikatiivissa, konditionaalissa, imperatiivissa ja subjunktiivissa. Indikaatiivissa on kahdeksan, konditionaalissa kaksi, imperatiivissa kaksi ja subjunktiivissa neljä aikamuotoa. Näiden lisäksi verbeillä on nominaalimuotoja kaksi erilaista infinitiiviä, kaksi erilaista partisiipia sekä kaksi erilaista gerundia.

Konditionaali ilmaisee ehdollista tekemistä, kuten muissakin kielissä. Sivulauseessa täytyy käyttää imperfektiä, kuten ruotsissa ja englannissa, eikä konditionaalia, kuten suomessa.

Subjunktiivi on verbimuoto, joka toisinaan suomennetaan konditionaalilla. Sitä käytetään tiettyjen alistuskonjunktioiden jälkeen tai ilmaisemassa puhujan subjektiivista mielipidettä. Esimerkiksi: Je connais les rues de Paris bien que je n'aie pas visité Paris, tunnen Pariisin kadut, vaikka en ole käynyt Pariisissa ja je pense qu'il soit mieux si tu ne me parles pas, uskon, että on parasta, jos et puhu minulle.

Kuten muissakin sukulaiskielissä, ranskassa on olemassa aktiivi ja passiivi. Kaikkia aikamuotoja ja moduksia voi käyttää molemmissa.

[muokkaa] Numeraalit

Ranskan kielen kardinaalilukusanat ovat taipumattomia. Luvut 70:stä eteenpäin muodostetaan Ranskassa puhutussa ranskassa erikoiseen tapaan. Luvut 70–79 ilmaistaan luvuilla 60 + 10–19. Luvut 80-99 ilmaistaan luvulla quatre-vingt (kahdeksankymmentä, kirjaimellisesti neljä kahtakymmentä) + 1–19. Ranskalainen tapa on alkanut levitä myös mm. Belgiaan ja sanat septante, octante, nonante jne. ovat alkaneet vanhentua. Sveitsinranskassa luku 80 on huitante.

Sana million (miljoona) ja sitä suurempien lukujen nimitykset ovat ranskassa substantiiveja ja taipuvat monikossa.

Järjestysluvut muodostetaan useimmiten lisäämällä lukusanan perään -ième ja ne taipuvat suvun mukaan.

[muokkaa] Lauseoppi

Ranskan perussanajärjestys on SVO, eli subjekti-verbi-objekti. Kysymyslause voidaan muodostaa käänteisen sanajärjestyksen avulla, jos subjektina on pronomini: est-ce ton nouveau chapeau - onko se uusi hattusi (kirjaimellisesti: on-se uusi hattusi), tai muussa tapauksessa lisäämällä verbin jälkeen pronomini: Ce chapeau est-il à toi? (kirjaimellisesti: tämä hattu on-se sinun?). Vaihtoehtoisesti kysymyslause voidaan muodostaa lisäämällä lauseen alkuun sanat "Est-ce que", esimerkiksi: Est-ce que ce chapeau est à toi? (kirjaimellisesti: onko niin, että tämä hattu on sinun?). Nykyisessä puhekielessä ainoa erottava tekijä väite- ja kysymyslauseiden välillä on usein vain kysymyslauseen nouseva intonaatio.

Sivulauseita voidaan yhdistää lukuisilla konjunktioilla tai relatiivipronomineilla, que (mitä, jota), qui (kuka, mikä), où (jossa, jonne, josta) tai dont (jonka).

[muokkaa] Katso myös

• Ranskan akatemia
• Le Point du FLE Portaali, joka auttaa internetin ranska-lähteiden löytämisessä. (ranskaksi)
• Ranskalaisten nimien taivutus suomen kielessä

[muokkaa] Aiheesta muualla

Ranskankielinen Wikipedia

	Euroopan unionin viralliset kielet
	englanti | espanja | hollanti | iiri | italia | kreikka | latvia | liettua | malta | portugali | puola | ranska | ruotsi | saksa | slovakki | sloveeni | suomi | tanska | tšekki | unkari | viro