Fennit
Wikipedia
Fennit on pohjoiseurooppalaisen kansan nimi, joka mainitaan roomalaisen historioitsijan Tacituksen teoksessa Germania. Fennit on eri aikoina yhdistetty niin suomalaisten kuin saamelaistenkin esivanhempiin. Fennit on yhdistetty myös Valko-Venäjän alueen balttilaiseen väestöön. Siitä, että näinkin ristiriitaisia tulkintoja on ollut mahdollista tehdä, käy ilmi miten hatarat tiedot Tacituksella oli Euroopan pohjois- ja koillisosista. Jos fennit olivat Fennoskandian asukkaita kuten pohjoismaiset tutkijat uskovat, dramatisoitu kuvaus metsästyksen varassa elävästä väestöstä olisi helpompi yhdistää saamea kuin suomea puhuvaan väestöön. Suomen kielen varhaismuotoja puhuneiden ihmisryhmien uskotaan eläneen jo rautakaudella valtaosaltaan maanviljelyksen varassa.
Tacitus kuvaa fennit köyhiksi metsäläisiksi, jotka eivät tunne maanviljelystä. Näin Tacitus kertoo fenneistä:
» Fennit ovat ihmeen villejä, viheliäisen köyhiä. Ei heillä ole aseita, ei hevosia, ei asuntoja. Ravintona ovat kasvit, vaatteina nahat, makuusijana maa. Ainoa varallisuus on nuolissa, joita he raudan puutteessa terästävät luilla. Metsästys elättää yhtäläisesti sekä miehiä, että naisia. Nämä näet seuraavat miehiä kaikkialle ja pyytävät osan saaliista. Lapsillakaan ei ole muuta suojaa villieläimiltä ja rajuilmoilta kuin jonkinlainen oksista punottu katos. Sinne palaavat nuoret, se on vanhojen turvapaikka. Mutta tämä on heistä onnellisempaa elämää kuin pelloilla huokaileminen, vaivalloinen talojen rakentaminen sekä milloin toiveikas, milloin pelokas huolenpito omasta ja vieraasta omaisuudesta. Rauhassa jumalilta ja rauhassa ihmisiltä he ovat saavuttaneet sen vaikeimman päämäärän, ettei heidän tarvitse edes mitään toivoa. »
(Lähde: Tacitus: Germania. Käännös Tuomo Pekkanen. Yliopistopaino 1988)
Kuvaus paljastaa roomalaisen stereotypian ihmisistä, jotka elävät sivistyksen alimmalla portaalla. Tacituksen teksti ei kerro oikeastaan mitään siitä, miten Pohjois-Euroopan metsästäjä-kalastajaväestöt todellisuudessa elivät roomalaisella rautakaudella.
Fennit kummittelivat kirjallisissa lähteissä myös 500-luvulla, jolloin itäroomalainen Jordanes mainitsee heidät sekä otaksuttavasti samaa tarkoittavan screrefennae-kansan. Jälkimmäinen nimi tarkoittanee "hiihtäviä fennejä". Jordanes yrittää myös kuvailla hiihtämistä: hän kertoo skrerefennien hyppivän lumihangella jonkinlaisen taivutetun laudan päällä. 700-luvulla Paulus Diaconus Italiassa mainitsee fennit, jotka hänen mukaansa pukeutuvat nahkoihin ja syövät raakaa lihaa. Kuvaus viittaa taaskin metsästäjäkulttuuriin ja on yhdistettävissä lähinnä saamelaisiin.
Myös norjalais-islantilaiset lähteet puhuvat keskiajalla "finneistä" tarkoittaen ilmeisesti useimmiten saamelaisia. Ruotsalaisessa kielenkäytössä finneistä johdettu aluenimi "Finland" oli ilmeisesti jo viikinkiajalla vakiintunut tarkoittamaan Varsinais- tai Etelä-Suomea.
