Tacitus
Wikipedia
Gaius Cornelius Tacitus (syntyi noin 55–57 ja kuoli noin 117) oli roomalainen historioitsija. Hänen elämästään tiedetään hyvin vähän. Hän syntyi ehkä Galliassa tai Pohjois-Italiassa senaattorisäätyyn kuuluvaan perheeseen. Hän opiskeli Roomassa ja kävi läpi tavanmukaisen virkauran, cursus honorum. Hänestä tuli senaattori ja vuonna 97 konsuli. Vuosina 112-113 hän toimi Aasian provinssin kuvernöörinä. Hän kuoli luultavasti joskus vuoden 115 jälkeen.
Hänen tyylillinen esikuva oli Sallustius ja hän kritisoi terävästi keisarivaltaa. Hänen historiannäkemyksensä keisarinhovin juonitteluista on ironinen ja pessimistinen. Tacitus oli erityisen kiinnostunut Germanian silloisia asukkaita kohtaan. Hän korosti teoksissaan elinvoimaisia germaaneja, joiden hän uskoi olevan potentiaalinen uhka veltostuneille roomalaisille.
Tacituksen pääteokset ovat Historiae ja Annales. Historiae eli "historiankirjat" kertoo Rooman historian keisari Neron kuolemasta vuonna 69 eteenpäin. Vain neljä ensimmäistä ja osa viidennestä kirjasta ovat säilyneet. Annales eli "vuosikirjat" kertoo keisari Tiberiuksen valtaannoususta vuonna 14 aina Neron kuolemaan. Kirjoja teoksessa oli ilmeisesti kuusitoista mutta osia 5. ja 16. kirjasta puuttuu ja kirjat 7-10 puuttuvat kokonaan.
Tacituksen pienempiin töihin kuuluu Germania joka kertoo germaaniheimoista jotka elivät Rooman valtakunnan ulkopuolella. Kirjassa Tacitus myös kuvaa primitiiviset ja kurjuudessa elävät fennit jotka on joskus yhdistetty suomalaisiin, mutta nykyään uskotaan, että kyse olisi ollut saamelaisten esi-isistä. Tacitus kirjoittaa:
» Fennit ovat ihmeen villejä, viheliäisen köyhiä. Ei heillä ole aseita, ei hevosia, ei asuntoja. Ravintona ovat kasvit, vaatteina nahat, makuusijana maa. Ainoa varallisuus on nuolissa, joita he raudan puutteessa terästävät luilla. Metsästys elättää yhtäläisesti sekä miehiä, että naisia. Nämä näet seuraavat miehiä kaikkialle ja pyytävät osan saaliista. Lapsillakaan ei ole muuta suojaa villieläimiltä ja rajuilmoilta kuin jonkinlainen oksista punottu katos. Sinne palaavat nuoret, se on vanhojen turvapaikka. Mutta tämä on heistä onnellisempaa elämää kuin pelloilla huokaileminen, vaivalloinen talojen rakentaminen sekä milloin toiveikas, milloin pelokas huolenpito omasta ja vieraasta omaisuudesta. Rauhassa jumalilta ja rauhassa ihmisiltä he ovat saavuttaneet sen vaikeimman päämäärän, ettei heidän tarvitse edes mitään toivoa. »
(Tacitus: Germania. Käännös Tuomo Pekkanen.)
Toinen pienemmistä teoksista on Agricola joka kertoo roomalaisesta kenraalista Gnaeus Julius Agricolasta, Tacituksen apesta.
[muokkaa] Kirjallisuutta suomeksi
- Tacitus: Germania. Suomennos Tuomo Pekkanen. Yliopistopaino, Helsinki 1988. ISBN 951-570-027-2.
- Tacitus: Keisarillisen Rooman historia. Suomennos, johdanto ja selitykset Iiro Kajanto. WSOY, Juva 2001. ISBN 951-0-16172-1.
