Frances Adaskin
Wikipedia
Frances Marr Adaskin (23. elokuuta 1900 – 8. maaliskuuta 2001) oli kanadalainen pianisti.
Adaskin syntyi Ridgetownissa, Ontariossa vanhempiensa kolmesta lapsesta vanhimpana. Hän perehtyi pianonsoittoon jo nuorella iällä ja muutti myöhemmin Torontoon opiskelemaan Paul Wellsin johdolla. Parina kesänä (1930 ja 1931) hän sai lisäksi opetusta Pariisissa.[1]
Adaskin meni vuonna 1926 naimisiin viulisti Harry Adaskinin kanssa. Hän teki miehensä ja tämän jousikvarteton kanssa kiertueita eri puolilla Pohjois-Amerikkaa ja Eurooppaa. Vuonna 1938 jousikvartetto hajosi, mutta Adaskinit jatkoivat kiertueita kahdestaan. Pariskunta muutti vuonna 1946 Vancouveriin. Harry sai töitä Brittiläisen Kolumbian yliopiston musiikkiosastolta, ja Adaskin työskenteli yhdessä hänen kanssaan, kunnes mies jäi eläkkeelle 1973.
Frances Adaskin piti ensimmäisen sooloresitaalinsa 75-vuotiaana ja jatkoi esiintymistä useita vuosia. 1976 hänelle myönnettiin Order of Canadan kunniamerkki.
Uransa aikana Adaskin kirjoitti myös useita humoristisia anekdootteja ja tarinoita, joita julkaistiin lähinnä Saturday Night Magazinessa 1940-luvun kuluessa. Hänen muistelmateostaan Fran's Scrapbook: A Talking Dream ei ole toistaiseksi julkaistu.
Adaskin jäi leskeksi 7. huhtikuuta 1994. Hän itse saavutti sadan vuoden iän elokuussa 2000 ja kuoli seuraavan vuoden maaliskuussa.
