Fu Manchu

Wikipedia

Tämä artikkeli käsittelee yhtyettä. Fu Manchu on myös Sax Rohmerin kirjoissa esiintyvä kiinalainen rikosnero

Fu Manchu on kalifornialainen stoner rock -yhtye, joka julkaisi debyyttisinglensä "Kept Between Trees" vuonna 1990. Rolling Stone kuvailee heidän musiikkiaan seuraavasti:

"Super heavy and bass happy Detroit rock 'n' roll is totally deep-fried, fuzzed out, window breakin', pot sellin', sleepin-in-the-van, skater metal." [1]

Fu Manchun sanoitukset kertovat yleensä flipperistä, muskeliautoista, UFO:ista/Isojaloista, ja rullalautailusta. Heidän musiikkiaan on käytetty Tony Hawkin ja ESPN:n X Games:n kokoamilla kokoelmalevyillä, he ovat esiintyneet yhdysvaltalaisessa Monster Garage televisio-ohjelmassa ja rullalautailun perustajaryhmistä kertovassa dokumentissa Dogtown and Z-Boys.

[muokkaa] Historia

Fu Manchu perustettiin vuonna 1987, Virulence-nimisenä hardcore punk yhtyeenä. Heidän ensisijaisia vaikutteita olivat yhtyeet Black Flag ja Bl'ast. Silloinen kokoonpano oli Ken Pucci (laulu), Scott Hill (kitara), Greg McCaughey (basso), ja Ruben Romano (rummut). 1989 yhtye julkaisi ensimmäisen LP:nsä If This Isn't a Dream... yhdysvaltalaisella Alchemy Recordsilla. Laulaja Glen Chivens korvasi Puccin hänen jätettyä yhtyeen vuonna 1990 ja he vaihtoivat nimekseen Fu Manchu. Pian tämän jälkeen Fu Manchu julkaisi 7 tuumaisen singlen "Kept Between Trees" Slap A Ham Recordsilla. "Kept Between Trees" -levyllä, Fu Manchu pysytteli vielä hardcore tyylisuunnassa, jonka Virulence oli aloittanut. Yhtye kuitenkin alkoi pian ajautua poispäin hardcore-tyylisuunnasta ja lähestyi 1970-luvun hard rock tyyliä. McCaughey ei ollut tyytyväinen tähän muutokseen, hänen sanoessaan tämän muutoksen seuraavan musiikkitrendejä. Tuolloin Sub Pop levy-yhtiö oli underground-suosionsa huipulla ja monet heidän yhtyeistään olivat tunnettuja 70-luvun rockin kuuloisesta saundistaan. McCaughey jätti yhtyeen ja hänet korvasi Mark Abshire. Chivens myös jätti bändin näihin aikoihin tuntemattomasta syystä. Uuden laulajan mukaan tuomisen sijasta, Scott Hill otti laulamisen kitaransoittonsa lisäksi. Tätä kompensoidakseen, Scott Votaw pestattiin yhtyeeseen toisen kitaristin rooliin. Vuoden 1992 aikana, Fu Manchu julkaisi kolme 7 tuuman singleä: "Senioritis," "Pick Up Summer," ja "Don't Bother Knockin' (If This Vans Rockin')." 1993, Votaw erosi yhtyeestä ja Olivelawn rumpali Eddie Glass tuli hänen tilalleen.

Nirvanan suosion noustessa 1990-luvun alussa, merkittävä levy-yhtiö lähestyi Fu Manchua antamalla rahoitusapua demon nauhoitusta varten, jotta levy-yhtiö voisi päättää, olisiko kunnollinen Fu Manchu-albumi sijoituksen arvoinen. Fu Manchun jäsenten mukaan, he nauhoittivat demon ilman pienintäkään aikomusta kirjoittaa sopimus levy-yhtiön kanssa. Sitä vastoin heidän suunnitelmansa oli mennä studioon nauhoittamaan kunnon albumi, demon sijasta, jonka he voisivat julkaista itsenäisesti. Ja näin juuri tapahtuikin; Fu Manchu ei tehnyt sopimusta levy-yhtiön kanssa, vaan nauhoitukset johtivat yhtyeen ensimmäisen levyn, No One Rides For Free (1994), syntymiseen, joka julkaistiin itsenäisellä levy-yhtiöllä Bong Load Recordsilla.

Abshire jätti Fu Manchun ennen heidän toisen albuminsa, Daredevil, julkaisua 1995. Hänet korvaamaan tuli Brad Davis. Romano ja Glass jättivät yhtyeen pian Fu Manchun kolmannen levyn, In Search Of..., jälkeen (1996) ja heidät korvasivat Brant Bjork ja Bob Balch. Glass, Romano ja Abshire pian perustivat Nebulan, trion, joka otti tunnepohjaisen "jamittelu" puolen Fu Manchusta ja laajensi sitä. Nebulan jäsenet ovat sanoneet Fu Manchu-paitoja heidän keikoillaan pitäneille faneille kaikkien olevan perhettä.

Fu Manchu jatkoi julkaisemalla useita menestyneitä levyjä ja vahvistamalla heidän voimakkaiden live-esiintymistensä mainetta. Yhtye oli saavuttanut esiintymisiensä maineen vuosien myötä kiertäessään kiertueita mm. Kyussin, Monster Magnetin, Marilyn Mansonin, Clutchin, Corrosion of Conformityn, ja White Zombien kanssa.

Brant Bjork jätti yhtyeen heidän vuoden 2002 julkaisun California Crossing jälkeen jatkaakseen soolo uraansa ja hänen tilalleen tuli entinen Sunshine ja Smile rumpali Scott Reeder (joka usein sotketaan entiseen Kyuss, Unida, ja Goatsnake basistiin Scott Reederiin). 2004, Fu Manchu julkaisi viimeisimmän, Start The Machine levyn.

Tällä hetkellä Fu Manchu on nauhoittamassa uutta albumia, jonka on määrä ilmestyä alkuvuodesta 2007, heidän uuden Liquor And Poker Music levy-yhtiön alla.

[muokkaa] Diskografia

1994 - No One Rides for Free (Bong Load Records)
1995 - Daredevil (Mammoth Records)
1996 - In Search Of... (Mammoth Records)
1997 - The Action is Go (Mammoth Records)
1998 - Return to Earth 91-93 (Elastic Records)
1999 - Eatin' Dust (Mammoth Records)
1999/2000 - King of the Road (Mammoth Records)
2002 - California Crossing (Mammoth Records)
2003 - Go for it... Live! (live) (Steamhammer Us)
2004 - Start the Machine (DRT Entertainment)

[muokkaa] Trivia

Fu Manchu joskus kunnioitta Bl'ast yhtyettä kappaleiden ja levyn nimien muodossa. Kappale "Laserbl'ast!" albumilta The Action is Go on oodi Bl'ast:ille (kuten myös 1970-luvun B-luokan elokuvalle Laser Blast,) samoin kuin "Something Beyond" ja Start the Machine ovat molemmat nimetty Bl'ast:in kappaleiden mukaan. On kuitenkin huomattava, että vaikka Fu Manchulla on kappale nimeltä "Something Beyond," se ei kuitenkaan ole cover-versio Bl'ast:in samannimisestä kappaleesta.