Gaia (hypoteesi)

Wikipedia

Gaia-hypoteesi tai Gaia-teoria on englantilaisen biologin, James E. Lovelockin keksimä ekologinen hypoteesi, jonka mukaan ekosysteemi on itsesäätelevä järjestelmä, joka pystyy kokonaisuutena säilyttämään planeettamme elämiseen soveltuvana asuinpaikkana. Nimi Gaia viittaa kreikkalaisen mytologian titaaniin.

Varhaisin Gaia-hypoteesi esiintyi Lewis Thomasin kirjassa "Lives of a Cell". James Lovelock muotoili Gaia-hypoteesin tieteellisempään muotoon vuonna 1960. Se syntyi kun Lovelock käsitteli metodeja joilla voitaisiin löytää elämää Marsista. Lovelock kirjoitti artikkelin Natureen ja julkaisi vuonna 1979 kirjan "Gaia: A new look at life on Earth".

[muokkaa] Perusta

Lovelockin idea perustui yksinkertaiseen ajatukseen siitä että biomassa säätelee planeetan oloja, etenkin lämpötilaa ja ilmakehän kemiaa. Lovelock sai ajatuksensa toimiessaan NASAssa tehtävässä jonka tarkoituksena oli selvittää tapoja joilla voitaisiin tietää onko Marsissa elämää. Lovelock huomasi että marsin kaasukehän entropiataso oli suuri. Maan ilmakehässä taas oli paljon reaktiivista happea, ja elämä ylläpiti tätä epätasapainotilaa. Lovelock päätteli tästä, että jos planeetan kaasukehä ei ollut epätasapainotilassa, sillä ei ollut elämää ja jos se oli epätasapainossa, oli elämä mahdollinen, joskaan ei välttämätön vaihtoehto.

Gaia hypoteesin yksinkertainen kuvaus on 1983 ohjelmoitu "päivänkakkaramaa"(Daisyworld) -simulaatio, jossa Lovelock ohjelmoi valkoisia, värittömiä ja tummia päivänkakkaroita, jotka imivät itseensä eri tavoilla lämpöä. Simulaation aikana maan lämpötila säilyi melko vakaana, mutta eri lajien yksilömäärät vaihtelivat.

Siitä onko vastaavia syteemejä maassa, on keskustelun alla. Joitain suhteellisen yksinkertaisia mekanismeja on havaittu, esimerkiksi kun ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvaa, biomassan kasvu ja fotosynteesi tehostuu ja tämä poistaa hiilidioksidia ilmakehästä. Lovelock hyväksyy evoluution näiden mekanismien syntytavaksi; Hänen mukaansa olennot jotka parantavat ympäristöään selviytyvät paremmin kuin eliöt jotka vahingoittavat ympäristöään.

[muokkaa] New Age

Gaia -hypoteesi sai suosiota New Agen piirissä.[1][2] New -Age -näkemyksen mukaan Gaialla on teleologinen päämäärä säilyttää ja suojella elämää. Tämän näkemyksen mukaan Gaia korjaa esimerkiksi ihmisen saastutuksen. Näkemyksessä Gaia on tietoinen yksikkö, joka koostuu koko eliökunnasta.

John Gribbinin "Syvä Yksinkertaisuus" -kirjan mukaan tämä näkemys ei ole Lovelockin näkemyksen mukainen, koska Lovelockin Gaiassa lajit toimivat pelkästään omaa etuaan ajatellen ja olosuhteiden muuttuessa esimerkiksi "päivänkakkaramaassa" olot tasaantuvat käytännössä sitä kautta että tietyt lajit karsiutuvat ja jopa kuolevat sukupuuttoon - ja myös lopullinen tuhoutuminen oli täysin mahdollista. Myös Lovelockin kanssa yhteistyötä harrastanut Lynn Margulis on korostanut sitä että Gaia-hypoteesi on biologinen, ei ihmiskeskeinen ajatus. Myös Lovelockin omat kannanotot ovat New Agen näkemyksen kanssa vastakkaisia; Hänen 2006 kirjoittamansa kirjan "Gaian kosto" keskeisin ajatus on, että olemme ylittäneen kriittisen rajan emmekä voi enää pysäyttää ilmastonmuutosta, voimme vain hidastaa sitä. Parhaana hidastajana Lovelock esittää kirjassaan ydinenergian.

[muokkaa] Kritiikki

Kaikki eivät kuitenkaan ole samaa mieltä.

1981 Ford Doolittle, kirjoitti artikkelin "Is Nature Motherly", jossa hän sanoi että mikään yksilöiden genomissa ei voisi aikaansaada palautemekanismia jonka Gaia -hypoteesi vaatisi toimiakseen, jolloin Gaia olisi epätieteellinen metodi, joka ei sisältänyt mitään selittävää mekanismia.
1982 Richard Dawkins kutsui "Sokea Kelloseppä" -kirjassaan että organismit eivät voi toimia konsertissa joka vaatisi ennaltanäkemistä. Doolittlen tavoin hänkin hylkäsi mahdollisuuden siitä että palautejärjestelmä voisi tasata systeemin. Hänen mukaansa "luonnonvalinta ei voi johtaa Globaalin tason altruismiin". Dawkins on kuvannut Gaiaa myös ”huonoksi runolliseksi tieteeksi”.
Stephen Jay Gould taas kritisoi Gaiaa kuvaten sitä metaforan kaltaiseksi kuvaukseksi maan toiminnasta ja vaati tietää mekanismin, jolla itsesäätely syntyy.

Staleyn tutkimusten mukaa koevoluutio voisi johtaa Gaiaan, joskin se, mikä ulospäin saattaisi näyttää altruismilta olisikin valintaa joka kohdistuisi "itsekkäisiin geeneihin". [3]