NASA

Wikipedia

NASA (lyhenne sanoista National Aeronautics and Space Administration), Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinto, on Yhdysvaltain valtion organisaatio, joka vastaa Yhdysvaltain avaruusohjelmasta. Se ei ole minkään ministeriön alainen. Sen edeltäjä oli National Advisory Committee for Aeronautics (NACA) 1915–1958. Yleisesti NASAn nimen sanotaan tulevan sanoista "Need Another Seven Astronauts", mikä viittaa Challengerin räjähdykseen vuonna 1986.

Sisällysluettelo 1 Historia 1.1 Kilpajuoksu avaruuteen 1.2 Apollo-ohjelma 2 Avaruussukkulat 3 Tulevaisuus 4 NASA:n organisaatio 5 NASA:n johtajia 6 NASAn avaruusohjelmia 6.1 Miehitettyjä 6.2 Miehittämättömiä 6.3 Yhteistyössä ESA:n kanssa 7 Linkkejä ja lähteitä

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Kilpajuoksu avaruuteen

Katso myös: Avaruuslentojen alkutaival

Kansainvälinen geofyysinen vuosi (International Geophysic Year, IGY) alkoi 1. heinäkuuta 1957 ja päättyi 31. joulukuuta 1958. Lokakuussa 1954 Roomassa sen järjestelyjä johtanut kansainvälinen tieteellisten organisaatioiden unionin (ICSU) neuvosto julkaisi päätöslauselman, jossa IGY:n tavoitteisiin lisättiin satelliitin laukaisu.

26. toukokuuta 1955 Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden neuvosto hyväksyi ajatuksen, että Yhdysvallat laukaisee satelliitin IGY:n aikana. Toteutettavaksi siviilisatelliitiksi 9. syyskuuta 1955 valittiin Vanguard, jota pidettiin enemmän siviilisatelliittihankkeena kuin Yhdysvaltain armeijan Explorer-satelliittia, joka laukaistaisiin Redstone-ohjuksella.

Vakoilusatelliitti WS117L:n kehitys oli alkanut Lockheedin johtamana lokakuussa 1956, tätä silmällä pitäen presidentti Eisenhower oli 21. heinäkuuta 1955 Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton huippukokouksessa Genevessä esittänyt "freedom of space" -päätöstä. Pelätiin nimittäin vakoilusatelliittien joutuvan ohjusten kohteeksi kuten vakoilulentokoneiden.

Sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto julkaisivat kesällä 1955 aikomuksensa satelliitin laukaisemisesta IGY-vuoden aikana.

Kun Neuvostoliitto oli laukaissut 4. lokakuuta 1957 ensimmäisen satelliitin, Sputnikin, Yhdysvaltain huomio kiinnittyi maan omaan siviiliavaruusohjelmaan. Yhdysvaltain kongressi piti Sputnikin lentoa uhkana maan kansalliselle turvallisuudelle ja teknologiselle etumatkalle. Alun perin Pravda oli uutisoinut asian hyvin pienimuotoisesti, mutta brittiläisen lehdistön nostaessa asiasta suuren hälyn, myös Neuvostoliitto alkoi käyttää avaruustekniikkaa propagandassaan.

Demokraattisen puolueen senaattori Lyndon B. Johnson vaati vajaat kaksi viikkoa Sputnikin lennon jälkeen liittovaltiolta, ts. republikaanisen Eisenhowerin hallitukselta, välittömiä toimia asian korjaamiseksi. 6. helmikuuta 1958 senaatti äänesti Special Committee on Space and Aeronautics -komitean perustamisen puolesta. Komitean tarkoitus oli pysyvää avaruusjärjestöä koskevien lakien kirjoitus. Presidentti Dwight D. Eisenhower allekirjoitti 29. heinäkuuta 1958 lain, jolla perustettiin National Aeronautics and Space Administration (NASA).

Kun organisaatio aloitti toimintansa 1. lokakuuta 1958, sillä oli käytössään neljä suurempaa laboratoriota. Ne olivat NACAn Langleyn, Lewisin ja Amesin keskukset, Ilmavoimien Lake Muroc-koelentokeskus, Wallops Islandin rakettikoekeskus; osa Yhdysvaltain Laivaston Naval Research Laboraroryä sekä joulukuusta 1958 lähtien Yhdysvaltain Armeijan Jet Propulsion Laboatory. Sillä oli palkkalistoillaan noin 8 000 NACA:n entistä työntekijää. 1. heinäkuuta 1960 ABMA:n (Army Ballistic Missile Agency) Redstone-keskus liitettiin NASA:an George C. Marshall Space Flight Centeriksi.

Aluksi kantorakettien epäluotettavuus oli suuri ongelma. Vuonna 1958 NASAn 17 laukaisuyrityksestä onnistui vain viisi. Tilanne parani nopeasti: vuonna 1959 kymmenen laukaisua 21 yrityksestä onnistui ja vuonna 1960 71 kaikkiaan 60 laukaisuyrityksestä onnistui. Vuoteen 1965 mennessä onnistumistodennäköisyys oli noussut 91 prosenttiin.

NASA:n varhaiset ohjelmat tutkivat miehitetyn avaruuslennon ongelmia. Nämä ohjelmat suoritettiin USA:n ja Neuvostoliiton välisen kilpailun aiheuttamien paineiden alla, ja oli suoraan osa kylmää sotaa. Vuonna 1958 aloitettu Mercury-ohjelma käynnisti avaruuden valloittamisen. Vuonna 1958 lentänyt Neuvostoliiton Sputnik-2 painoi 1300 kg ja kuljetti Laika-koiran, joten oli ilmeistä, että Neuvostoliitto pyrki miehitettyyn lentoon. Siitä, kumpi maa tekee sen ensimmäisenä, kilvoiteltiin. Ensin tuli selvittää pystyisikö ihminen selviämään avaruudessa hengissä – amerikkalaiset lennättivät Gemini-kapselissa apinoita ennen miehitettyjä lentoja.

Juri Gagarin vei 12. huhtikuuta 1961 voiton Neuvostoliitolle miehitettyjen lentojen kilvassa. Astronautti Alan Shepard pääsi ensimmäisenä amerikkalaisena avaruuteen Mercury 3 -lennon aikana 5. toukokuuta 1961. Kyseessä oli ballistinen lento. 20. helmikuuta 1962 John Glennistä tuli ensimmäinen Maan kiertänyt amerikkalainen viisituntisen Mercury 6 -lennon aikana.

Kilpailua oli myös NASAn ja Yhdysvaltain ilmavoimien avaruusohjelman, johon kuului mm. tavoite saada ihminen Kuuhun vuoteen 1965 mennessä, välillä. John Kennedyn hallitus siirsi kaikki miehitetyt lennot NASA:an.

[muokkaa] Apollo-ohjelma

Kun Mercury-ohjelma oli ensin todistanut miehitetyt lennot mahdollisiksi, aloitettiin seuraavaksi Apollo-ohjelma. Sitä valmisteli Gemini-ohjelma, jossa kokeiltiin muodostelmalentoa, telakoitumista ja toimintaa kapselin ulkopuolella (EVA, extra-vehicular activity). Myös EVA-toiminnassa Neuvostoliitto ehti ensimmäiseksi.

Apollon alkuperäisenä tavoitteena oli tehdä avaruudessa mielenkiintoista työtä sekä mahdollisesti kiertää Kuu miehitetyn lennon avulla. Ohjelman tavoitteista tuli presidentti John F. Kennedyn 25. toukokuuta 1961 pitämän puheen jälkeen huomattavasti kunnianhimoisempia. Tuolloin Kennedy julisti, että Yhdysvaltojen tulisi lähettää ihminen Kuuhun ja tuoda hänet sieltä turvallisesti takaisin vuoteen 1970 mennessä.

Apollo-ohjelma toimi kuumeisesti ja likimain ilman kustannuskattoa. Liittovaltio poisti ylityörajoitukset ja kielsi lakot Apolloon liittyvissä organisaatioissa. Tuolloin uskottiin Neuvostoliiton pystyvän miehitettyyn kuulentoon. NASA:ssa pohdittiin vaihtoehtoa – jos Neuvostoliitto ehtii Kuuhun ensiksi, Yhdysvaltojen tulee lennättää astronautti Marsiin. Neuvostoliiton Kuu-raketti N-1 ei kuitenkaan koskaan kehittynyt toimivaksi. 20. heinäkuuta 1969 amerikkalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle. Kaikkiaan 12 astronauttia kävi Kuussa.

[muokkaa] Avaruussukkulat

NASA kohdisti huomionsa avaruussukkuloihin 1970–1980-luvuilla. Neljä sukkulaa rakennettiin vuoteen 1985 mennessä. Ensimmäinen laukaisu oli vuonna 1981, jolloin Columbia pääsi matkaan. Avaruussukkulat eivät kuitenkaan olleet niin tehokkaita ja halpoja kuten NASA oletti niiden olevan. Vuoden 1986 Challenger avaruussukkulan turman jälkeen yleisöä ei enää kiinnostanut avaruusmatkailu ja NASA joutui rahoitusvaikeuksiin. Siitä huolimatta avaruussukkulaprojekti on edennyt huolimatta niukasta taloudesta ja avaruussukkuloiden tuhoista. NASA on kuitenkin ilmoittanut, että avaruussukkuloista tullaan luopumaan jossain vaiheessa.

[muokkaa] Tulevaisuus

NASA on ilmoittanut Yhdysvaltojen lähettävän neljä astronauttia Kuuhun vuonna 2018. NASA:n pääjohtajan Michael Griffinin mukaan Kuun pinnalle astronautit lähetettäisiin jopa viikon oleskelua varten. Hankkeella on määrä valmistella Yhdysvalloille pysyvää tukikohtaa Kuuhun ja edelleen Marsin miehittämistä. Yhdysvallat teki edellisen miehitetyn kuulennon Apollo 17 -moduulilla joulukuussa 1972. Elokuun lopussa 2006 NASA tilasi Lockheed-Martin-yhtiöltä uuden miehitetyn avaruusaluksen, jonka nimi on Orion.

[muokkaa] NASA:n organisaatio

NASA:n keskuksia

• NASAn päämaja (HQ, headquarters) on Washington D.C.:ssä.
• Goddard Space Flight Center (GSFC) on Marylandissä. Se on Maan kaukokartoituksen ja tähtitieteellisten avaruuslentojen kotipaikka. Siellä sijaitsevat suuret satelliittien testausfasiliteetit.
• Jet Propulsion Laboratory (JPL) sijaitsee Pasadenassa, Kaliforniassa. Se on kuuluisa mm. planeettaluotaimistaan.
• Lyndon B. Johnson Space Center (JSC), Houston, Teksas on miehitettyjen lentojen lennonjohtokeskus.
• Kennedy Space Center (KSC; 28,5 N, 81,0 W), Floridassa, on NASA:n pääasiallinen laukaisukeskus. Se on Yhdysvaltain tärkein satelliittien laukaisupaikka. Samalla alueella on Ilmavoimien laukaisutorneja. Kaliforniassa sijaitseva Vandenbergin tukikohta (34,7 N; 120,6 W) on sotilaallinen eikä kuulu NASA:an; sieltä laukaistaan lähinnä vakoilusatelliitteja naparadoille. Molemmista on laukaistu noin 500 satelliittia.
• Marshall Space Flight Center (MSFC), Alabama. Propulsiotekniikan keskus, Apollo-ohjelman johtava keskus. Entinen Yhdysvaltain Maavoimien Redstone-asevarikko, jonne saksalaiset V-2-insinöörit sijoittuivat 1940-luvun lopussa.
• Ames Research Center, Kaliforniassa, tutkii pääasiassa aerodynamiikkaa. Avaruustoimintaan liittyy keskuksen avaruuspuvut, robotiikka sekä supertietokonelaskenta.
• Ilmavoimien Edwardsin lentotukikohdassa (Mojaven autiomaa, Kalifornia; entinen Muroc, X-koneiden koti) on myös NASA:n toimintaa; NASA:n Hugh H. Dryden Flight Research Facility. Mm. sukkulan eräs varalaskupaikka.
• Langley Research Center on NASA:n vanhin aerodynamiikkaan ja propulsioon keskittynyt laboratorio.
• Wallops Flight Facility, saari USA:n itärannikolla, josta on ainakin 1990-luvulle asti laukaistu luotainraketteja.
• Stennis Space Center, Mississippi
• White Sands Test Facilty, New Mexico

[muokkaa] NASA:n johtajia

• T. Keith Glennan, 19. elokuuta 1958–20. tammikuuta 1961
• James E. Webb, 14. helmikuuta 1961–7. lokakuuta 1968
• Thomas O. Paine, 21. maaliskuuta 1969–15 syyskuuta 1970
• James C. Fletcher, 27. huhtikuuta 1971–1. toukokuuta 1977
• Robert A. Frosch, 21. kesäkuuta 1977–20. tammikuuta 1981
• James M. Beggs, 10. heinäkuuta 1981–4. joulukuuta 1985
• William R. Graham, 4. joulukuuta 1985–11. toukokuuta 1986 (virkaatekevä)
• James C. Fletcher, 12. toukokuuta 1986–8. huhtikuuta 1989
• Richard H. Truly, 14. toukokuuta 1989–31. maaliskuuta 1992
• Daniel S. Goldin, 1. huhtikuuta 1992–17. marraskuuta 2001
• Daniel R. Mulville, 19. marraskuuta 2001–21. joulukuuta 2001 (virkaatekevä)
• Sean O'Keefe, 21. joulukuuta 2001–maaliskuu 2005
• Michael D. Griffin, 14. huhtikuuta 2005–

[muokkaa] NASAn avaruusohjelmia

[muokkaa] Miehitettyjä

• Mercury
• Gemini
• Apollo
• Skylab
• Avaruussukkula
• Kansainvälinen avaruusasema

[muokkaa] Miehittämättömiä

• ACE-aurinkoluotain
• ACTS-tietoliikennesatelliitti (kokeellinen)
• ATS-teknologiasatelliitti (tietoliikenne)
• Aura-kaukokartoitussatelliitti
• Biosatellite
• Chandra-röntgenobservatorio (alkujaan AXAF)
• COBE
• Deep Space 1
• Echo-tietoliikenne"satelliitti"
• EOS-Aqua
• EOS-Aura
• EOS-Terra
• EUVE – UV-observatorio
• Explorer
• Genesis-aurinkoluotain (näytteenkeruu)
• LISA – 3 gravitaatioaaltoja mittaavaa satelliittia (2012, yhdessä ESA:n kanssa)
• Lunar Orbiter
• Mariner-Venus-luotaimet
• Mars Observer
• Mars Pathfinder
• Mars Reconnaissance Orbiter
• MESSENGER
• New Horizons-luotain
• Nimbus-sääsatelliitit
• Orbiting Astrophysical Observatory (OAO)
• Orbiting Geophysical Observatory (OGO)
• Orbiting Solar Observatory (OSO)
• Pageos
• Pegasus
• Pioneer-luotaimet
• Ranger-kuuluotaimet
• Relay-tietoliikennesatelliitti
• STEREO-aurinkoluotain
• Surveyor 1–7
• Syncom-tietoliikennesatelliitti
• TDRS-tietoliikennelinkkisatelliitti
• TIROS-sääsatelliitit
• Viking-laskeutujat
• Voyager-luotaimet

[muokkaa] Yhteistyössä ESA:n kanssa

• Cassini-Huygens
• Hubble-avaruusteleskooppi, joka on avaruustutkimusasema
• James Webb Space Telescope eli James Webb -avaruusteleskooppi (2012), joka on avaruustutkimusasema
• LISA (2012)
• SOHO
• Ulysses (ESA)

[muokkaa] Linkkejä ja lähteitä

• NASAn viralliset sivut
• NASA: nykyiset miehittämättömät avaruuslennot
• Roger D. Launius, NASA - A History of the U.S. Civil Space Program, Krieger Publishing Company, Malabar (Florida), 1994, ISBN 0-89464-727-X
• NASAn toimintaa seuraava nk. kriittinen sivusto http://www.nasawatch.com/