Ghaznin Mahmud
Wikipedia
Ghaznin Mahmud (2. lokakuuta 971 – 30. huhtikuuta 1030) oli Ghaznavidien valtakunnan turkinsukuinen hallitsija vuodesta 997 kuolemaansa saakka. Mahmud muutti aiemman provinsiaalisen kaupungin Ghaznin suuren valtakunnan vauraaksi pääkaupungiksi. Valtakunta käsitti Mahmudin aikana nykyisen Afganistanin, Pakistan, valtaosan Iranista ja osan Luoteis-Intiaa. Mahmud oli ensimmäinen joka käytti titteliä sulttaani, mikä kuvasti hänen irrottautumistaan kalifin alaisuudesta.
Mahmud tunnetaan laajoista ja verisistä sotaretkistään etenkin Intiaan. Hän valloitti useita Pohjois-Intian pieniä kuningaskuntia ja teki niistä vasallivaltioitaan. Hän suuntasi myös ryöstöretkiä Intian rikkaisiin temppelikaupunkeihin, jotka ryöstettiin putipuhtaaksi ja hävitettiin. Hän kävi uskonnollisesti motivoituja sotia myös šiialaisia fatimideja vastaan, joihin Intian retkiltä saadut rikkaudet lopulta hupenivatkin. Fatimideja vastaan Mahmud taisteli myös saadakseen abbasidikalifaatin tunnustuksen ja riippumattomuuden siitä.
Mahmudia pidetään Afganistanissa kansallissankarina kun taas Intian hindujen keskuudessa häntä pidetään tuhoisana valloittajana ja kuvainraastajana.