Gustaf Erikson

Wikipedia

Gustaf Adolf Mauritz Erikson (24. lokakuuta 1872, Lemland - 15. elokuuta 1947) oli ahvenanmaalainen laivanvarustaja. Erikson uskoi purjelaivojen mahdollisuuksiin pitempään kuin useimmat muut varustajat. Tästä syystä hänen laivastonsa oli viimeinen suuri purjelaivasto. Hänen laivojaan oli mm. nykyinen museolaiva Pommern.

[muokkaa] Elämä

	Tämän artikkelin ulkoasu ja tyyli kaipaavat korjausta.
	Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Gustaf Erikson oli laivuri Gustaf Adolf Eriksonin esikoispoika. Jo kymmenvuotiaana alkoi hänen merimiesuransa apupoikana parkkilaiva Neptunilla, jonka kokki hänestä tuli kolme vuotta myöhemmin. Gustaf suoritti aliperämiehen tutkinnon 20-vuotiaana ja toimi seuraavana vuonna jo ensin puolimatruusina, matruusina, perämiehenä ja päällikkönäkin kuunari Adélessa, vaikka oli vielä näihin tehtäviin alaikäinen.

Vuonna 1889 hänestä tuli stuertti parkkilaiva Ansgariin, josta hän siirtyi jo vuonna 1890 puosuksi kuunari Fenniaan.

Vuonna 1891 hän pestautui stuertiksi parkkilaiva Southern Belleen.

1892 vuorossa oli aliperämiestutkinto.

1893 hän hoiti "alaikäisenä" perämiehenä kapteenin hommia perämiehen virassa.

1895 hän meni Oulun Merenkulkuopistoon jossa hän suoritti yliperämiestutkinnon.

1895 Gustaf aloitti valtameren purjehduksen pestautumalla yliperämieheksi parkkilaiva Matildalle, josta hän siirtyi Mariehamnin kautta Finlandiin, jossa putosi mastosta katkaisten sääriluunsa.

1899 hän merikapteenintutkinnon tehtyään meni kapteeniksi Southern Belleen jossa toimi 6 purjehduskautta.

1904 kihlasi 14 vuotiaan Hilda Bergmanin.

Vuonna 1913 myös laivanvarustaja hänen ostaessaan ensimmäisen oman laivansa Tjerimai. Pommernin Erikson osti vuonna 1923.