Hallakko

Wikipedia

Hallakko on hevosen värinimitys, jonka merkitys on lähimenneisyydessä jossakin määrin muuttunut ja tarkentunut hevosvärien genetiikan selkenemisen myötä.

Vanhastaan hallakoksi (myös "luonnonväriksi" tai "villihallakoksi") on kutsuttu väritystä, jossa hevosella on kellertävänruskea karva, mustat (tai ainakin tummat) jouhet sekä siima selässään. Käytännössä hallakoiksi on katsottu suurin osa nykyisen väritermistön mukaisista ruunivoikoista ja ruunihallakoista.

Nykyään hallakko on lähinnä yhteisnimitys niin kutsuttujen hallakkovärien edustajille, jotka selkeästi erotetaan voikoista: rautiaspohjaiselle rautiaanhallakolle (myös punahallakko), ruunikkopohjaiselle ruunihallakolle sekä mustapohjaiselle hiirakolle, joista viimeksi mainittu erottuu kaikkein selkeimmin kaikista muista hevosväreistä. Hallakkogeeni haalistaa hevosen karvan ja jouhien värejä tiettyyn tunnusomaiseen tapaan: pää ja jalat ovat runkoa tummempisävyiset, hevosella on aina siima selässään ja sen jouhet ovat yleensä selkeän kaksiväriset, keskeltä tummemmat ja reunoilta vaaleammat. Siiman lisäksi monilla hallakoilla on (aasin)risti eli sään yli kulkeva tumma poikkijuova ja seeprajuovia eli vaakatasoisia juovia jaloissa. Niin siimaa, ristiä kuin seeprajuoviakin kuitenkin esiintyy paljon myös muiden väritysten yhteydessä, myös voikkovärisillä hevosilla.

Hallakkovärit ovat hyvin yleisiä tai jopa vallitsevia alkukantaisilla hevosroduilla ja villihevosilla (kuten przewalskinhevosella ja mustangilla). Joko hiirakkoa tai ruunihallakkoa arvellaankin hevosen alkuperäisimmäksi väriksi. Norjanvuonohevoset ovat kaikki hallakoita, yleensä nimenomaan ruunihallakoita; niiden yleensä pystyyn leikatussa harjassa näkyvätkin selvästi tummat keskijouhet. Hallakkovärit ovat yleisiä myös muiden muassa islanninhevosilla, shetlanninponeilla sekä quarterhevosilla. Monissa roduissa, joiden yhteydessä usein puhutaan hallakoista (kuten connemaranponi ja gotlanninruss), "hallakot" ovat kuitenkin todellisuudessa voikkovärien edustajia, lähinnä ruunivoikkoja ja mustanvoikkoja.

[muokkaa] Lähteet

• Viitanen J: "Perusväriä vaalentavat tekijät (Värit ja värigenetiikka, osa 2)", Hevoset ja ratsastus 2002/3