Harald Gille
Wikipedia
Harald Gille (norjaksi Harald IV Magnusson Gille, 1103–1136) oli Norjan kuningas 1130–1136. Harald oli syntynyt Irlannissa, ja hän lienee saanut liikanimensä Gille sanaparista Gilla Críst, Kristuksen palvelija.
Noin 1127 Harald saapui Norjaan ja ilmoitti olevansa edesmenneen kuningas Maunu Paljassäären poika ja hallitsevan kuninkaan Sigurd Jerusaleminkävijän velipuoli. Harald läpäisi ilmeisesti tulikokeen eli käveli tulisilla hiilillä, mikä ajan uskomusten mukaan todisti hänen puhuvan totta.
Sigurd hyväksyi hänet veljekseen sillä ehdolla, ettei Harald vaatisi osuutta valtakunnasta Sigurdin tai hänen poikansa Maunun elinaikana. Harald piti lupauksensa Sigurdin kuolemaan asti. Sigurdin kuoleman jälkeen Haraldin ja Maunun välille puhkesi kuitenkin sota, jonka Harald viimein voitti vuonna 1135. Harald kastroi ja sokaisi Maunun ja sulki hänet luostariin. Tämän jälkeen Harald Gille hallitsi Norjaa yksin, mutta kruunua tavoitellut Sigurd Slembe surmasi hänet jo 1136. Haraldilta jäi neljä poikaa, Inge, Sigurd, Östen ja Maunu. Heistä kaikista tuli Norjan kuninkaita.
| Edeltäjä: Sigurd I Jerusaleminkävijä, Maunu Sokea |
Norjan kuningas 1130–1136 |
Seuraaja: Inge Koukkuselkä |
