Harold Macmillan

Wikipedia

Maurice Harold Macmillan, 1. Stocktonin jaarli, (10. helmikuuta 1894–29. joulukuuta 1986), lempinimeltään "Supermac", oli brittiläinen konservatiivipoliitikko ja Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri 1957–1963.

[muokkaa] Pääministerikausi

Macmillan keskittyi talousasioihin, hänen lähestymistapansa oli pyrkiä korkeaan työllisyyteen, kun taas hänen valtiovarainministeriensä mielestä punnan tukeminen vaati tiukkaa rahapolitiikkaa, joka voisi johtaa työttömyyden nousuun. Macmillan sai kantansa läpi ja tammikuussa 1958 kaikki valtiovarainministerit erosivat.

Macmillan pyrki korjaamaan välejä Yhdysvaltoihin, jotka olivat katkenneet Suezin kriisin vuoksi. Tässä oli apuna hänen sodanaikainen ystävänsä Dwight D. Eisenhower, jonka kanssa järjestettiin konferenssi Bermudalla jo maaliskuussa 1957.

Macmillan näki myös Eurooppaan lähentymisen arvon ja pyrki EEC:n jäsenyyteen ja tutkaili EFTA-jäsenyyttä. Imperiumin suhteen Macmillan jatkoi kolonioista luopumista, Ghana ja Malaya saivat itsenäisyyden 1957, Nigeria 1960 ja Kenia 1963. Lähi-idässä brittijoukot kuitenkin säilyttivät asemansa, sotatoimia vaadittiin Irakissa 1958 ja 1960 ja puuttumista Omanin asioihin.

Macmillan johti konservatiivit voittoon lokakuussa 1959 ja lisäsi puolueen enemmistön 67 paikasta 107 paikkaan. Kampanja keskittyi talouteen sloganilla "Life's Better Under the Conservatives". Todelliset kasvuluvut verrattuna muuhun Eurooppaan olivat kuitenkin heikot ja taloutta heikensi suuri puolustusbudjetti.

Britannian itsenäisen ydinpuolustuksen epäonnistuttua (Blue Streak ja Blue Steel -projektit), Macmillan neuvotteli yhdysvaltalaisten Polaris-ohjusten saamisesta Nassaun sopimuksella joulukuussa 1962. Tätä ennen hän oli suostunut sijoittamaan 60 Thor-ohjusta yhteiseen hallintaan ja vuodesta 1957 USA:n McMahon Act oli helpottanut ydinteknologian vientiä Britanniaan.

Macmillanilla oli suuri osa Britannian, USA:n ja Neuvostoliiton keskinäisessä Partial Test Ban Treatyssa 1962. Hänen edellinen yrityksensä oli kaatunut Pariisin toukokuun 1960 kokouksen myötä Gary Powersin alasampumiseen Neuvostoliiton yllä.

Ranskan Charles de Gaulle esti Britannian jäsenyyden EEC:ssä vetollaan 29. tammikuuta 1963, pelätessään riippuvuutta Yhdysvalloista ja suuttuneena ydinaseiden toimituksesta.

Britannian maksutaseongelmat johtivat palkkojen jäädytykseen 1961. Tämä johti hallituksen suosion laskuun ja tappioihin täytevaaleissa. Macmillan uudisti hallitustaan heinäkuussa 1962, mutta kannatus jatkoi laskuaan. Sotaministeri John Profumon skandaalin, syöpädiagnoosin ja leikkauksen vuoksi Macmillan erosi 18. lokakuuta 1963. Hänen seuraajansa oli ulkoministeri Alec Douglas-Home.

Macmillan kieltäytyi aluksi aatelisarvosta ja jätti politiikan syyskuussa 1964. Hän otti kuitenkin vastaan kuningattaren mitalin. Vetäytymisensä jälkeen hän otti paikan suvun kustannusyhtiöstä, Macmillan Publishers. Kahdenkymmenen vuoden kuluessa hän teki muutaman hajanaisen poliittisen kommentin. Kun Margaret Thatcher valittiin puolueen johtoon, Macmillan liittyi keskusteluun useammin kuin ennen ja hyökkäsi uraansa arvostelleita puolueen monetaristeja vastaan. Thatcherin yksityistämisiä hän vertasi "pöytähopeiden myyntiin."

Vuonna 1984 hän lopulta hyväksyi aatelisarvon ja sai arvonimen Earl of Stockton and Viscount Macmillan of Ovenden. Hän kuoli Birch Grovessa Sussexissa 1986 92-vuotiaana.