Helheim
Wikipedia
Helheim (myös Helgard ja Hel) oli skandinaavisessa mytologiassa kuolleiden valtakunta. Mytologian mukaan maailma oli jakautunut yhdeksään maailmaan, joista Helheimin kerrottiin sijaitsevan alimmaisena. Maailmoja yhdisti elämänpuu Yggdrasil. Helheimin kerrotaan sijaitsevan Yggdrasilin kolmannen pääjuuren alla, lähellä Hvergelmiriä ja Nastrondia.
Helheim oli kuoleman jälkeinen kohde niille, jotka kuolivat kotona sänkyynsä sairauden johdosta, jotka rikkoivat eläessään valansa tai olivat muuten epärehellisiä. Tästä kuolleet saattoivat jatkaa matkaansa Niflheimiin, tai joutua karkotetuksi Nastrondiin, ruumisrannikolle, jossa hirviö Niddhog asui syöden Yggdrasilin juuria. Taistelussa kuolleet soturit puolestaan pääsivät Valhallaan loputtomiin juhliin, jota isännöi Odin, taistelun jumala.
Helheimin valtiatar oli Hel, kuoleman jumalatar, jonka ruumis oli puoliksi elävä ja puoliksi mädäntynyt.
Sana hel on peräisin Anglo-Sakseilta, ja on sanan hell (suom. helvetti) kantamuoto.
