Helluntai

Wikipedia

Helluntai - kuva n. vuodelta 1200.

Helluntai oli alun perin juutalainen kiitos- ja elonkorjuujuhla. Ensimmäisenä helluntaina oli kulunut 50 päivää siitä, kun juutalaiset olivat Egyptistä paetessaan ylittäneet Punaisenmeren ja vaeltaneet Siinain vuorelle saamaan Jahvelta Mooseksen välityksellä kymmenen käskyn laintaulut.

Vuonna 2006 helluntai on 4. kesäkuuta.

[muokkaa] Helluntai kristinuskossa

Kristinuskossa helluntai on Kristuksen taivaaseenastumisen (katso: helatorstai) jälkeisenä sunnuntaina tapahtuneen Pyhän Hengen vuodattamisen ja kristillisen kirkon perustamisen muistojuhla. Helluntaita vietetään 50. päivänä pääsiäisestä.

Pyhän hengen vuodattaminen tarkoitti teologisesti sitä, että vaikka Kristus oli astunut taivaaseen ja lakannut vaikuttamasta alkuseurakunnan keskuudessa, hänen tahtonsa ilmenee Pyhän Hengen jatkuvana läsnäolona, mikä merkitsisi sitä, että alkuseurakunnan uskosta olisi tullut jatkuva ja pysyvä uskonto.

Ensimmäisestä kristillisestä helluntaista kerrotaan Raamatussa Apostolien teoissa:

Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi. (Ap.t 2:3-4)

Helluntai on kristikunnan kolmanneksi suurin juhla pääsiäisen ja joulun jälkeen. Helluntai on erityisen tärkeä juhla helluntailaisille Pyhän Hengen korostuneen aseman vuoksi.

[muokkaa] Muut uskonnot

Jehovan todistajat ja mormonit eivät vietä helluntaita, koska he eivät usko kolminaisuuteen.

[muokkaa] Helluntai kansanperinteessä

Suomalaisessa kansanperinteessä on uskomus, että jos heilaa ei ole löytynyt vielä helluntaihin mennessä eikä helluntaina, niin sitä ei löydy koko kesänä. Tästä on peräisin lause: ”Jos ei heilaa helluntaina, ei heilaa koko kesänä.” Helluntai aktivoikin kaikki sinkkuihmiset parin etsintään helluntaina.