Jehovan todistajat

Wikipedia

Uskonto Osa artikkelisarjasta Jehovan todistajat

Järjestö Jehovan todistajien historia Jehovan todistajien eskatologia Raamatuntulkinta Vartiotorniseura Hallintoelin Kuri seurakunnissa Jehovan todistajien tavat Suhtautuminen vereen Betel-koti

Henkilöitä Charles Taze Russell Joseph Franklin Rutherford Nathan Homer Knorr Frederick William Franz Milton G. Henschel Don A. Adams

Kriitikoita Raymond Franz

Kirjoja Uuden maailman käännös

Lehtiä Vartiotorni Herätkää!

Muut Valtakunnansali Luettelo oppimuutoksista Raamatuntutkijat Jehovan todistajat Suomessa

Jehovan todistajat on kristillisperäinen uskonnollinen liike, joka korostaa julkista sanoman julistamista ja liikkeen raamatuntulkinnan noudattamista käytännön elämässä. Liike tähdentää Jehova-nimen käyttöä Jumalan nimenä ja heidän järjestöönsä kuulumisen tärkeyttä yksilön pelastumisen kannalta. Jehovan todistajat eivät tunnusta kolminaisuusoppia, helvetintulioppia, sielun kuolemattomuusoppia eivätkä vietä kristillisiä juhlapäiviä, vaan katsovat niiden olevan Raamatun vastaisia. He uskovat, että lähitulevaisuudessa Jehova hävittää ”jumalattomat” ihmiset ja valtajärjestelmät suuressa Harmageddonin sodassa ja Jehovalle uskolliset saavat ikuisen elämän paratiisimaassa maan päällä.

Jehovan todistajat tunnetaan paitsi seurakuntarakennuksistaan valtakunnansaleista, myös oppinsa levittämisestä julkisilla paikoilla ja talojen ovilta oville kiertäen. Jehovan todistajat tarjoavat kiinnostuneille mahdollisuuden maksuttomaan raamatuntutkiskeluun, joka tarkoittaa Raamatun tutkimista liikkeen julkaisemaa selityskirjallisuutta käyttäen. Järjestö julkaisee kahta lehteä. Vartiotorni on järjestön oman ilmoituksen mukaan painosmäärältään maailman suurin uskonnollinen lehti. Kutakin maksutta jaettavaa numeroa painetaan keskimäärin 28 578 000 kappaletta 158 kielellä.^[1] Herätkää! on edellisen sisarlehti ja painottuu ajankohtaisiin asioihin. Vartiotorni ilmestyy kahdesti kuussa, Herätkää!-lehti nykyisin kerran kuussa. Vartiotornin ja Herätkää! -lehtien jakamisen yhteydessä tarjotaan vastaanottajalle mahdollisuus lahjoituksen tekemiseen. Aikaisemmin lehtiä myytiin nimellisestä korvauksesta.

Jehovan todistajat pitävät Raamattua Jumalan ilmoituksena ja pyrkivät pitämään sitä ohjeellisena elämänsä joka osa-alueella. Liikkeen korkein päättävä elin, New Yorkissa sijaitseva Jehovan todistajien hallintoelin, äänestää liikkeen opeista raamatuntulkintansa pohjalta. Sen mukaan ihmisen tulee muun muassa olla nöyrä, ahkera, uskoa Jumalaan ja välttää väkivaltaa.

Jehovan todistajat on Suomen kolmanneksi suurin rekisteröitynyt uskonnollinen yhdyskunta.^[2] Vuonna 2006 Suomessa oli liikkeen ilmoituksen mukaan keskimäärin 18 858 jäsentä ^[3] Liikkeen jäsenmäärä on viime vuosina Suomessa ollut hitaassa laskussa: vuonna 2006 vähennystä edellisestä vuodesta oli 0,3 prosenttia ^[4]. Maailmanlaajuisesti lisäystä on vuosittain noin 150 000. Julistajien määräksi ilmoitetaan vuonna 2006 yli 6,7 miljoonaa (kasvua edellisestä vuodesta 1,6 prosenttia), ja heitä oli 236 maassa ja alueella.^[5]

Sisällysluettelo 1 Liikkeen luokittelu kristillisessä teologiassa 1.1 Maailmanlopun odotus 2 Syntyvaiheet ja historia 2.1 1870-1916 Charles Taze Russell 2.1.1 Vartiotorni-seura 2.2 1916–1942 Joseph Franklin Rutherford 2.3 1942–1975 Nathan Homer Knorr 2.4 Vuodesta 1976 nykypäivään 3 Tilastoja 3.1 Toiminta 4 Hallinto 4.1 Toiminnan rahoitus 4.2 Rakennus- ja humanitaarinen työ 5 Näkemykset ja käytännöt 5.1 Näkemysten perusta 5.2 Opetukset 5.3 Jumalan palveleminen 5.3.1 Kaste 5.3.2 Kokoukset 5.3.3 Uskonnolliset symbolit ja juhlapyhät 5.3.4 Saarnaamistyö 5.3.5 Muistonvietto 5.4 Kuri seurakunnissa 5.4.1 Vakaviksi luokiteltuja syntejä 5.4.2 Suhtautuminen seurakunnasta erotettuihin ja eronneisiin 5.5 Tavat 5.5.1 Suhde yhteiskuntaan 5.5.2 Moraali 5.5.3 Perhe-elämä 5.5.3.1 Seurustelu ja avioliitto 5.5.3.2 Avioero 5.5.3.3 Seksi 5.5.4 Alkoholi ja muut päihteet 5.5.5 Suhtautuminen ulkopuolisiin, kritiikkiin ja mediaan 5.6 Veri- ja elinsiirrot 5.7 Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö Jehovan todistajien yhteisössä 6 Kritiikkiä 6.1 Näkemysten perusta 6.2 Verensiirtojen kieltäminen 6.3 Kritiikki Suomessa 6.3.1 Suhtautuminen Suomessa 7 Aiheesta muualla 7.1 Liikkeen virallista tiedotusta 7.2 Epävirallisia sivuja 7.3 Kriittistä tarkastelua 7.4 Kirjoja 8 Lähteet

[muokkaa] Liikkeen luokittelu kristillisessä teologiassa

Suositun käsityksen mukaan Jehovan todistajia ei lueta kuuluvaksi kristillisiin liikkeisiin, koska Jehovan todistajat poikkeavat keskeisissä opinkohdissaan, kuten opissa kolminaisuudesta, kristologian dogmista ja yleiskirkollisesta kristinuskon tulkintaperinteestä. Tämän seurauksena Jehovan todistajat eivät myöskään hyväksy niin sanottuja ekumeenisia uskontunnustuksia, joissa lähtökohtana on jumaluuden kolminaisuus Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kesken. Jehovan todistajat pitävät kolminaisuutta kreikkalaisen eli hellenistisen kulttuurin lisänä, jota ei juutalaisilla alkukristityillä ollut. Koska Jehovan todistajat kuitenkin pitävät Raamattua uskontonsa muotoperiaatteena, edustavat Jehovan todistajat monien kolminaisuusoppia kannattavienkin kristittyjen näkökulmasta kristillistä liikettä.

Jehovan todistajat katsovat, että Jeesuksen ja apostolien saarnaama alkuperäinen kristinusko on turmeltunut ja että Jumala itse ennallisti puhtaan palvonnan 1800-luvun lopulla Charles Taze Russellin ja hänen ympärilleen syntyneen raamatuntutkijoiden ryhmän kautta. Koska Jehovan todistajat pitävät kristillisiä kirkkoja turmeltuneina, he irtisanoutuvat kaikesta ekumeenisesta yhteistoiminnasta muiden uskonnollisten liikkeiden kanssa. Kristillisiä kirkkoja Jehovan todistajat pitävät Suurena Babylonina ja porttona Raamatun Ilmestyskirjan tulkintansa mukaan. Jehovan todistajien mukaan on siten vain yksi oikea uskonto ja vain siihen kuuluva voi pelastua.

Jehovan todistajat perustavat oppinsa toimittamaansa Raamatun Uuden maailman käännökseen, jossa jotkin kolminaisuuteen liittyvät kohdat poikkeavat muista raamatunkäännöksistä.

[muokkaa] Maailmanlopun odotus

Pääartikkeli: Jehovan todistajien eskatologia

Maailmanlopun eli Harmageddonin odotus on keskeisessä asemassa Jehovan todistajien opissa. Tämän pohjalta liikettä on pidetty eskatologisena. Jehovan todistajat eivät usko koko planeetan tuhoutuvan vaan, että nykyinen maailmanjärjestys kansallisvaltioineen ja kansakuntineen korvataan Jumalan valtakunnalla ja sen kannattajien asuttamalla paratiisilla.

Läpi koko liikkeen historian Jehovan todistajat ovat asettaneet tietyille vuosille odotuksia Harmageddonin alkamisesta. Liikkeen perustajana pidetty Vartiotorni-seuran johtaja eli presidentti C. T. Russell odotti Jumalan valtakunnan olevan toteutunut ja Harmageddonin taistelun ohi maan päällä jo vuonna 1914.

Myöhemmin Jehovan todistajat ovat asettaneet odotuksia Harmageddonin alkamisesta muun muassa vuosille 1925 ja 1975, ja vielä 1980-luvulla pidettiin epätodennäköisenä nykyisen maailmanjärjestyksen säilymistä vuosituhannen vaihteeseen.^[6] Jehovan todistajat myöntävät virheelliset odotukset joidenkin menneiden vuosien osalta, mutta katsovat niiden olleen silloisen parhaan käsityksen mukaista lopun odotusta.

Liikkeen nykyisen tulkinnan mukaan "lopun aika" on alkanut vuonna 1914. Jehovan todistajat odottavat Harmageddonin taistelua alkavaksi lähitulevaisuudessa.^[7] He uskovat, että sitä edeltää poliittisten hallitusvaltojen kääntyminen Yhdistyneiden Kansakuntien johdolla maailman vääriä uskontoja vastaan ja tuhoavan ne Raamatun Ilmestyskirjan profetioiden toteutumiseksi ^[8]. Tätä seuraa heidän mukaansa Harmageddonin taistelu, jossa hallitusvallat tuhotaan ja jossa vain yksi, oikea uskonto säilyy.

[muokkaa] Syntyvaiheet ja historia

Pääartikkeli: Jehovan todistajien historia

[muokkaa] 1870-1916 Charles Taze Russell

Pääartikkeli: Charles Taze Russell

1870-luvun alkupuolella Alleghenyssä Pennsylvanian osavaltiossa Yhdysvalloissa nykyisen Pittsburghin alueella alkoi toimia suhteellisen vaatimaton Charles Taze Russellin vetämä raamatuntutkisteluryhmä.

Raamatuntutkijat odottivat Russellin tulkintojen pohjalta maailmanloppua vuosina 1914 ja 1915, mutta odotukset eivät toteutuneet. Vuosien merkitystä on Jehovan todistajien opetuksissa sittemmin tulkittu uudelleen. Liike on myöhempinä aikoina hylännyt monet Russellin alkuperäisistä opetuksista, ja oppikehitys selitetään Raamatun Sananlaskujen kirjan 4. luvun 18. jakeen mainitsemana valon kirkastumisena. Nykyisistä Jehovan todistajien uskomuksista poiketen Russell korosti muun muassa henkilökohtaista uskoa vastustaen järjestäytymistä organisaatioksi ja sen tärkeyttä, että raamatuntutkijat tunnettaisiin vain kristittyinä eikä muulla erityisellä nimellä. ^[9]

Suomessa toiminta alkoi vuonna 1910.

Katso myös Jehovan todistajien toimintaa Suomessa

[muokkaa] Vartiotorni-seura

Vuonna 1881 perustettiin Siionin Vartiotornin traktaattiseura, joka rekisteröitiin 1884, ja Charles Taze Russellista tuli sen presidentti. Yhdistyksen nimi muutettiin myöhemmin Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuraksi. Yhdistys perustettiin julkaisemaan ja markkinoimaan Russellin kirjoittamaa uskonnollista kirjallisuutta. Sittemmin nimellä Vartiotorni-seura on tarkoitettu kaikkia niitä rekisteröityjä yhdistyksiä, jotka ovat Jehovan todistajat -liikkeen käytössä. Vartiotorni-seuraan viitataan varsinkin Jehovan todistajien julkaisuissa myös usein nimellä Seura. Liikkeen maailmanlaajuisesta kokonaisuudesta Jehovan todistajat käyttävät usein nimeä Järjestö.

Katso myös Vartiotorni-seura

[muokkaa] 1916–1942 Joseph Franklin Rutherford

Pääartikkeli: Joseph Franklin Rutherford

Joseph Franklin Rutherfordista käytettiin myös nimitystä "Tuomari Rutherford" hänen lakimiestaustansa vuoksi. Vuonna 1884 Rutherford sai käsiinsä muutamia Russellin kirjoja ja vakuuttui hänen sanomastaan. Hänet kastettiin raamatuntutkijaksi 1906, ja hänestä tuli myöhemmin Vartiotorni-seuran virallinen neuvonantaja. Monet pitävät häntä liikkeen perustajana, koska hänen aikanaan Raamatuntutkijat jakaantuivat ja Jehovan todistajat erottautuivat omaksi uskonnolliseksi liikkeekseen.

Rutherford valittiin presidentiksi Russellin kuoleman jälkeen 6. tammikuuta 1917. Osa Russellin seuraajista ei hyväksynyt valintaa, ja raamatuntutkijat ajautuivat hajaannuksen tilaan. Seurassa tapahtui muutoksia, ja tuolloin alkoi ilmestyä Vartiotornin sisarlehti Kultainen Aika, nykyinen Herätkää!-lehti, jonka nykyisin ilmaiseksi jaettava painos on noin 22 842 000 kappaletta 85 kielellä. Ovelta ovelle -saarnaamiseen alettiin kiinnittää suurempaa huomiota. Kesällä 1917 liikkeen johto jakaantui monien seurakuntien tavoin, ja osa jäsenistä kääntyi Rutherfordin linjaa vastaan. Sisäinen valtataistelu kärjistyi aina siihen tilanteeseen, että Rutherford erotti neljä häntä vastustavaa Vartiotorni-seuran johtokunnan jäsentä ja nimitti uudet jäsenet heidän tilalleen ^[10]. Vartiotorni-seura oli näin jäänyt niiden haltuun, jotka myöhemmin muodostaisivat Jehovan todistajat -liikkeen.

Jehovan todistajat alkoivat noihin aikoihin odottaa, että Vanhan testamentin patriarkat toisivat ylösnousemuksen maan päälle vuonna 1925. Heitä varten jopa rakennettiin talo, joka sai nimekseen "Beth-Sarim". Kun odotus ei toteutunut, opetus haudattiin vähin äänin ja talo myytiin myöhemmin.

Vuonna 1927 Rutherford teki jyrkän pesäeron Russellin käsitykseen siitä, että tämä olisi ollut viimeinen Jumalan sanansaattaja, ja kumosi muitakin Russellin opetuksia. Rutherfordin johtama liike oli näin kehittynyt omaksi ryhmittymäkseen.

Vuonna 1931 Rutherfordin johtamat raamatuntutkijat ottivat nimekseen Jehovan todistajat, viitaten Raamatun Jesajan kirjan 43. lukuun ja jakeisiin 10-12. Nimenmuutos oli yksi Rutherfordin merkittävimmistä siirroista pois russelilaisuudesta. Tämän jälkeen järjestö on ollut itsenäinen lähetystyötä painottava liike. Raamatuntutkijoiksi itseään sanovia Russellin oppien kannattajia kokoontuu yhä lähinnä Yhdysvalloissa, mutta toiminta on pienimuotoista.

Joseph Rutherford loi perustan liikkeen seuraavien vuosien kasvulle. Hän kuoli 8. tammikuuta 1942.^[11]

[muokkaa] 1942–1975 Nathan Homer Knorr

Pääartikkeli: Nathan Homer Knorr

Vuonna 1942 Knorr teki linjauksen, joka on yhä edelleen käytössä. Vartiotorni-seuran julkaisujen teksteissä ei ole tekijöiden nimiä, ja Seuran kirjeenvaihto muuttui persoonattomaksi niin, että kirjeet allekirjoitettiin Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran leimalla. Vuonna 1943 perustettiin Vartiotornin raamattukoulu Gilead, joka valmentaa lähetystyöntekijöitä. Koulu sijaitsee Pattersonissa New Yorkissa.

Knorrin aikana yhteisön jäsenmäärä kasvoi 115 000:sta noin kahteen miljoonaan eli lähes 800 prosenttia.^[12]

1960- ja 1970-luvun taitteessa monet liikkeen jäsenet uskoivat maailmanlopun tulevan vuonna 1975, ja uskoa vahvisti jatkuva kannustus panostamaan maallisen uran sijasta saarnaamistyöhön. Liikkeen lehdissä käsiteltiin sitä, mitä vuosi 1975 toisi tullessaan (esimerkiksi Vartiotorni-lehti 8.12.1968).

Vuonna 1969 Herätkää! -lehdessä todettiin: Jos olet nuori, niin sinun on myös tunnustettava se tosiasia, ettet ehdi tulla vanhaksi nykyisessä asiainjärjestelmässä. Miksi et? Koska kaikki Raamatun ennustusten täyttymyksen todisteet osoittavat, että tämä turmeltunut järjestelmä on saava loppunsa muutaman vuoden kuluessa. Jeesus ennusti siitä sukupolvesta, joka näki "viimeisten päivien" alun vuonna 1914: "Tämä sukupolvi ei katoa, ennen kuin kaikki nämä tapahtuvat." – Matt. 24:34. Niinpä jos olet nuori, et ehdi toteuttaa mitään tämän järjestelmän tarjoamaa elämänuraa.^[13] Kun odotus ei toteutunut, vuosina 1975–1980 noin 20 prosenttia jäsenistä jätti Jehovan todistajat tai jäi passiivisiksi.

[muokkaa] Vuodesta 1976 nykypäivään

Vuonna 1971 Vartiotorni-seura päätti hallintoelimen perustamisesta, ja elimen tarkoituksena oli tasapainottaa valtaa useammalle henkilölle. Ennen tätä seuran presidentillä oli samantapainen valta kuin katolisen kirkon paavilla on nykyään.

Liike joutui sisäisiin kriiseihin 1970- ja 1980-lukujen taitteessa, koska odotukset vuoden 1975 suhteen eivät toteutuneet. Päämajassa muodostui itsenäisiä raamatuntutkimisryhmiä, jotka tutkivat kirjoituksia ilman seuran julkaisuja. He alkoivat myös epäillä Vartiotorni-seuran opetuksia, mikä johti siihen, että seuran johto aloitti vuonna 1980 suuren puhdistuksen. Kaikki ne, jotka eivät pitäneet Vartiotorni-seuran opetuksia totuutena, erotettiin. Joukossa oli hallintoelimen jäsen Raymond Franz. Monet jäsenet eivät hyväksyneet Vartiotorni-seuran johtoryhmän tapaa käsitellä toisinajattelijoita ja erosivat järjestöstä.

Vuonna 1976 Brooklynissa sijaitsevassa maailmankeskuksessa toimivaa hallintoelintä laajennettiin; hallinnolliset tehtävät jaettiin ja määrättiin hallintoelimen jäsenistä muodostuneille komiteoille. Nykyään seuralla ei ole vahvaa näkyvää johtajaa. Knorrin kuoleman jälkeen seuran ”presidentteinä” eli puheenjohtajina ovat toimineet Frederick William Franz ja Milton G. Henschel, joka oli seuran viimeinen vahva presidentti.

Vuonna 2007 Vartiotorni-seuran puheenjohtajana toimii Don A. Adams. Seuran toiminta muuttuu jatkuvasti, ja vuodesta 1976 alkaen myös hallintoelimen tehtävät ovat muuttuneet. Vuodesta 2000 alkaen hallintoelin ei ole enää vastannut taloudellisista asioista yhtä vahvasti kuin aikaisemmin. Viimeisin suuri muutos oli vuonna 1995 kumottu sukupolviopetus, jonka mukaan maailmanloppu tulisi ennen kuin viimeiset vuonna 1914 syntyneet kuolevat. Edelleenkin liikkeen piirissä uskotaan, että maailmanloppu on lähellä, mutta sille ei aseteta määräaikaa. Harmageddonin ajankohdan tarkasta ennustamisesta luopumista on pidetty askeleena kohti perinteisempää kristinuskoa. Vuoden 1995 jälkeen järjestön jäsenmäärän suhteellinen kasvu on hidastunut merkittävästi.

[muokkaa] Tilastoja

[muokkaa] Toiminta

Vuonna 2006 aktiivisia sananpalvelusta tekeviä jäseniä oli järjestössä 6 741 444. Kasvua vuodesta 2005 oli 1,6 prosenttia.^[14] Jäsenmäärään lasketaan virallisesti vain aktiiviset, sananpalvelusta tehneet kastetut seurakuntalaiset, mutta jollakin tavalla liikkeeseen sidoksissa olevia arvioidaan olevan yli 16 miljoonaa.^[15] Jäsenet käyttivät saarnatyöhön yli 1,33 miljardia tuntia. Jeesuksen kuoleman muistojuhlassa oli läsnä 16 675 113 henkeä. Jehovan todistajien seurakuntia on maailmassa vähän alle 100 000, ja toimintaa järjestöllä on 236 maassa ja territoriossa. Suomessa oli vuonna 2006 aktiivisia jäseniä keskimäärin 18 858, ja enimmillään heitä oli 19 094. Suomessa jäsenet käyttivät saarnatyöhön 2 775 729 tuntia, ja muistojuhlassa oli läsnä 27 356 henkilöä.^[16]

Lisää tilastoja: JW-media

[muokkaa] Hallinto

Liikkeen toiminta on erittäin järjestynyttä, ja sen hallinto on jaettu useisiin pieniin portaisiin. Sen ylin johto on Brooklynissä New Yorkissa sijaitseva hallintoelin. Lisäksi yleismaailmallinen toiminta on jaettu vyöhykkeisiin, joista jokaisessa on oma vyöhykevalvoja. Kussakin maassa toimintaa johtaa haaratoimisto. Suomen haaratoimisto sijaitsee Vantaan Tikkurilassa. Haaratoimistoa johtaa niin sanottu haaratoimistokomitea. Sen lisäksi maa on jaettu piireihin, joiden toimintaa ohjaa piirivalvoja, ja jotka osuvat merko tarkalleen yksiin läänien kanssa. Piirit puolestaan on jaettu kierroksiksi. Jokaisella kierroksella on kierrosvalvoja, joka vuoroviikoin vierailee kaksi kerta vuodessa kierroksensa jokaisessa seurakunnassa. Suomessa on 17 kierrosta. Kierrokset muodostuvat seurakunnista, jotka ohjaavat paikallisten sananpalvelijoiden toimintaa. Kierrosvalvojat ja piirivalvojat sanotaan myös matkavalvojiksi. Seurakuntaa johtaa vanhimmisto, jonka valinnasta huolehtivat ylemmät portaat. Vanhimmistoon pääseminen edellyttää 1. Timoteuksen kirjeen 3:1-7 vaatimusten täyttämistä. Jokaisessa seurakunnassa on muun muassa esivalvoja, palvelusvalvoja, sihteeri, Vartiotornin tutkiskelun johtaja, palveluskoulun johtaja. Monet vanhimmat toimivat kirjantutkiskelujohtajina. Ainoastaan miehet pääsevät seurakunnan vastuutehtäviin. Lisäksi seurakunnissa on nimitettyjä avustavia palvelijoita, joista jokaisella saattaa olla jokin nimenomainen tehtävä kuten vastata seurakunnan kirjallisuudesta, huolehtia äänentoistolaitteista tai lavasta tai toimia konventeissa yleisöpalvelijoina.

[muokkaa] Toiminnan rahoitus

Jehovan todistajat käyttävät rahaa muun muassa haaratoimistojen ja konventtisalien rakentamiseen sekä seurakuntien rakentamien valtakunnansalien rahoittamiseen. Koska Vartiotorni-seura julkaisee uskonnollista kirjallisuutta, rahaa tarvitaan myös painokoneiden ja -tarvikkeiden hankintaan sekä ylläpitoon. Haaratoimistoissa tapahtuvan painamisen suorittavat haaratoimiston tiloissa asuvat vapaaehtoistyöntekijät, joille järjestetään ylläpito ja nimellinen rahallinen korvaus henkilökohtaisia tarpeita varten. Myös jotkin muut järjestölle kokoaikaista työtä tekevät, esimerkiksi lähetystyöntekijät, saavat korvausta. Kenellekään ei kuitenkaan makseta varsinaista palkkaa.

Kaikki toiminta rahoitetaan jäseniltä saatavilla lahjoituksilla.^[17] Vartiotorni-seura myöntää korollista lainaa yksittäisille seurakunnille, jotka haluavat rakentaa käyttöönsä valtakunnansalin tai peruskorjata sen.^[18]

Järjestöllä oli 1990-luvulle saakka käytössä erityinen kirjallisuuden hinnasto, jonka perusteella veloitettaessa jokainen seurakunnan julistaja hankki kirjallisuutta omaan käyttöönsä ja myytäväksi ovelta ovelle -työssä. Vuoden 1990 tammikuussa Yhdysvaltojen korkein oikeus päätti uskonnollista kirjallisuutta myyvän televisio-evankelistan Jimmy Swaggartin tapauksessa, että uskonnollisen kirjallisuuden myynnistä täytyi maksaa veroa. Vartiotorni-seura toimitti tapauksen oikeuskäsittelyn yhteydessä ns. amicus curiae -vetoomuksen, jolla se vetosi uskonnollisen kirjallisuuden myynnin verovapauden säilyttämisen puolesta.^[19]. Maaliskuusta 1990 alkaen kirjallisuudella ei ollut Yhdysvalloissa enää hinnastoa, vaan kirjallisuuden tuottaminen rahoitettiin vapaaehtoisin lahjoituksin. Käytäntö levisi vuosikymmenen kuluessa useimpiin maihin, joissa liike toimii. Nykyään Vartiotorni-lehteä ja muita Jehovan todistajien julkaisuja jaetaan ilmaiseksi tarjoten vastaanottajalle mahdollisuus vapaaehtoisen lahjoituksen antamiseen.

Vartiotorni-seura ei julkaise lukuja omaisuudestaan tai toiminnan taloudellisesta laajuudesta. Vuonna 2003 Newsday.com-julkaisu sijoitti New Yorkiin rekisteröidyn Vartiotorni-seuran "New York City Top Private Companies 2003" -listan 34. sijalle sen vuosittaisten 951 miljoonan dollarin tulojen perusteella.^[20]

Kriitikot ovat toisinaan esittäneet kysymyksiä omaisuuden asemasta Vartiotorni-seuran toiminnassa. Entinen hallintoelimen jäsen Raymond Franz kertoo kirjassaan Crisis of Conscience Meksikon Jehovan todistajista. Kun Meksikon lainsäädäntö kielsi kaikilta uskonnollisilta järjestöiltä omaisuuden kuten kiinteistöjen omistamisen, Vartiotorni-seura kehotti New Yorkin päätoimistosta käsin Meksikon Jehovan todistajia luopumaan julkisissa kokouksissa ja konventeissaan rukouksista, lauluista sekä kenttäpalveluksessa Raamatun käytöstä voidakseen säilyttää valtakunnansalinsa hallinnassaan. He rekisteröityvät uskonnollisen yhdyskunnan sijaan kulttuuriyhdistykseksi, ja heidän kokoontumisiaan kutsuttiin "kulttuuritapaamisiksi" ja seurakuntia "yhtiöiksi". Sellaisista nimityksistä kuin "kaste" luovuttiin, jotta valtakunnansalit eivät olisi siirtyneet valtion hallintaan, vaikka kokoontumista tiloissa ei olisi rajoitettu.^[21] Tämä järjestely säilytettiin lainmuutokseen 1990-luvun vaihteeseen saakka.

[muokkaa] Rakennus- ja humanitaarinen työ

Jehovan todistajat tunnetaan rakennustyöstään. Kansainväliset ja alueelliset rakennusryhmät tekevät valtakunnansaleja ns. pikasali-menetelmällä. Pikasali tarkoittaa, että suuri ryhmä jäseniä rakentaa valtakunnansalin yhden tai kahden viikonlopun aikana valmiiden perustusten päälle. Myös suuret rakennusprojektit toteutetaan lähes kokonaan vapaaehtoisvoimin.

Järjestö osallistuu jonkin verran hätäapuluontoiseen avustustyöhön. Afrikassa on avustettu järjestön hutu- ja tutsi-todistajia Ruandan verilöylyn aikaan. Humanitaarinen työ on ensisijaisesti muiden jäsenten auttamista. Paikoin liikkeen rakennuksia on voitu käyttää tilapäissuojina. Lääkkeitä ja vaatteita on jaettu muutamille kouluille ja orpokodeille Gomassa.^lähde?

[muokkaa] Näkemykset ja käytännöt

[muokkaa] Näkemysten perusta

Pääartikkeli: Jehovan todistajien raamatuntulkinta

Jehovan todistajat ovat protestanttisten kirkkojen kanssa yhtä mieltä siitä, että Raamattu on uskon ja opin ylin ohje. Heidän mukaansa Raamattu on kaikilta osin erehtymätön ja ristiriidaton. Raamatun oikean tulkinnan antaa "uskollinen ja ymmärtäväinen orja", jolla viitataan Raamatun Matteuksen kirjan 24. luvun jakeeseen 45. "Orjaluokan" päätösvaltaa käyttää New Yorkissa oleva Jehovan todistajien hallintoelin. Teoriassa kaikki "hengestä siinneiksi" tunnustautuvat liikkeen jäsenet, joita on elossa alle 9000, muodostavat tämän "orjaluokan", mutta käytännössä hallintoelin päättää raamatuntulkinnasta. Liikkeen jäseniltä vaaditaan hallintoelimen kulloisenkin raamatuntulkinnan hyväksymistä, eikä oman tulkinnan tai ajattelutavan muodostaminen Raamatun sanomasta ole hyväksyttyä. Poikkeavan tulkinnan esilletuominen saattaa johtaa seurakunnan vanhimpien yhteydenottoon ja sitä kautta seurakunnallisen oikeusistuimen eteen joutumiseen. Jos liikkeen jäsenen ajattelutapa näiden toimenpiteiden jälkeen vielä eroaa jyrkästi hallintoelimen määrittämästä virallisesta tulkinnasta, hänet erotetaan seurakunnasta.

Kriitikot ovat toisinaan arvostelleet Jehovan todistajia hallintoelimen auktoriteetin ehdottomuudesta ottaen huomioon, että toisinaan opit ovat muuttuneet runsaastikin. Jehovan todistajat itse uskovat, että oppimuutokset ovat "Raamatun ymmärtämisessä tapahtunutta edistymistä", jota liikkeen raamatuntulkinnan mukaan pitäisikin olla odotettavissa runsaasti nykyisenä "lopun aikana".

Katso myös: Luettelo Jehovan todistajien oppimuutoksista

Liikkeen piirissä on laadittu oma englanninkielinen raamatunkäännös, Uuden maailman käännös, josta suomennos on tehty. Siinä on pyritty mahdollisimman sanatarkkaan käännökseen alkutekstistä nykyenglantiin ja sitä kautta muihin kieliin.

Pohjois-Arizonan yliopistossa uskontotieteen apulaisprofessorina toimiva Jason BeDuhn, joka tutki kahdeksan merkittävän englanninnoksen tarkkuutta ja vertaili niitä keskenään, sanoi Uuden maailman käännöksen olevan harvinaisen hyvä ja "vertailluista käännöksistä täsmällisin" vaikkakin arvosteli eräitä käännösratkaisuja. Tätä käännöstä BeDuhn pitää täsmällisimpänä, koska se kääntää Uuden testamentin kirjoittajien alkuperäiset ilmaukset sellaisinaan kirjaimellisesti.^[22] Useat raamatunoppineet kuitenkin arvostelevat Uuden maailman käännöksen käännösratkaisuja Jehovan todistajien raamatuntulkintaa tukeviksi.

[muokkaa] Opetukset

Pääartikkeli: Jehovan todistajien raamatuntulkinta

Liikkeessä korostetaan Jumalan persoonanimen "Jehova" käyttöä. Jehovan todistajat eivät usko kolminaisuuteen. Jeesus Kristus on heidän mukaansa Jumalan poika, luotu olento, Pyhä Henki taas on Jumalan toimiva voima. Heidän mukaansa ihminen on Jumalan luoma kokonaisuus, elävä sielu. Syntiinlankeemuksen jälkeen ihminen on luonnostaan kuolevainen, mutta hän voi saada kuolemattomuuden Jumalan lahjana (ns. konditionalismi). Ihmisen pelastus perustuu Jeesuksen kidutuspaalussa kärsimään kuolemaan, sovintouhriin eli lunnaisiin. Helvetin olemassaolo kiistetään. Syntiset ihmiset hävitetään heidän mukaansa olemattomiin (ns. annihilationismi). Heidän mukaansa ihmiskunta on elänyt vuodesta 1914 lähtien "viimeisissä päivissä". He uskovat, että tulevaisuudessa Jehova Jumala poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä hävittää nykyisen maailmanjärjestyksen ja sen kannattajat Harmageddonin sodassa. Maapallo muutetaan tämän jälkeen paratiisiksi, jossa Jehovalle uskolliset asuvat ikuisesti, ja taivaaseen menee 144 000 voideltua uskollista hallitsemaan maata. Jo kuolleiden jäsenten uskotaan saavan ylösnousemuksen ennallistettuun paratiisimaahan.

[muokkaa] Jumalan palveleminen

Liikkeen jäsenet uskovat, että uskollisia Jumalan palvelijoita on ollut kautta ihmiskunnan historian aina Vanhan testamentin Aabelista alkaen. ^[23] Maan päällä ollessaan Jeesus Kristus opetti totuuden Jumalasta ja perusti kristillisyyden. Heidän käsityksensä mukaan alkuperäinen kristillisyys kuitenkin turmeltui ja katosi apostolien ajan jälkeen. Tällöin kirkko alkoi kahmia itselleen maallista valtaa ja oppi muuttui osin pakanalliseksi. Jehovan todistajien jäsenet kuitenkin ajattelevat, että kaikkina vuosisatoina Jumalalla on ollut maan päällä ainakin joitakin vilpittömiä palvelijoita.

Liikkeen nykyinen toiminta alkoi 1870-luvun alkupuolella eräästä Raamattua tutkivasta ryhmästä Alleghenyssä Pennsylvaniassa. Heidät tunnettiin tuolloin raamatuntutkijoina. Yhteisön käsityksen mukaan Jehova Jumala alkoi tuolloin koota kansaansa. Raamatuntutkijoiden johtaja Charles Taze Russell alkoi opettaa, että Jeesus oli vuodesta 1874 jo näkymättömästi läsnä oleva. Samalla hän alkoi tutkia kriittisesti kristillisten kirkkojen oppeja. Jehovan todistajat uskovat, että vuonna 1919 Jumala havaitsi, että maan päällä vain nuo raamatuntutkijat saarnasivat Kristuksen näkymätöntä läsnäoloa ja puhdasta kristillistä oppia. Tämän takia Jumala hylkäsi kristilliset kirkot ja antoi suosionsa raamatuntutkijoille. Tämän pohjalta Jehovan todistajat uskovat olevansa ainoita tosikristittyjä, ja että Jumala ohjaa yhteisöä. ^[24]

[muokkaa] Kaste

Yhteisöön liitytään kasteen kautta. Todistajat edustavat niin sanottua baptistista kastenäkemystä, jonka mukaan kaste on jo uskoon tulleen henkilön ulkoinen uskonsa tunnustaminen. Jäsenen edellytetään ennen kastetta vihkiytyvän Jehovalle. Se tarkoittaa, että hän antaa henkilökohtaisessa rukouksessa itsensä ja elämänsä Jumalalle ja lupaa noudattaa Jumalan tahtoa elämässään. Tämän henkilökohtaisen vihkiytymisen kastettava tunnustaa ennen kastettaan julkisesti vastaamalla myöntävästi kahteen kastekysymykseen. Nykyään käytettävä kysymysten muoto kuuluu:

• 1) Oletko Jeesuksen Kristuksen uhrin perusteella katunut syntejäsi ja vihkiytynyt Jehovalle tehdäksesi hänen tahtonsa?
• 2) Ymmärrätkö, että vihkiytymisesi ja kasteesi osoittavat sinun olevan yksi Jehovan todistajista Jumalan hengen ohjaaman järjestön yhteydessä?

Kaste suoritetaan upottamalla kastettava hetkeksi kokonaan veden alle. Liikkeessä ei ole käytössä kastekaavaa kuten kristillisissä kirkoissa: "Kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" (Matt. 28:19). Jehovan todistajien mukaan nämä sanat selventävät kristillisen kasteen merkitystä, mutta niitä ei ole tarkoitettu lausuttavaksi kasteen yhteydessä. Kastaa voi heidän käsityksensä mukaan missä ja milloin vain, mutta käytännössä kaste suoritetaan nykyään suurten konventtien yhteydessä.

Vaikka lapsikaste ei ole käytössä, kastettavalta ei edellytetä täysi-ikäisyyttä. Nuorimmat kastettavat ovat toisinaan alle kymmenvuotiaita. Järjestö ei tunnusta muiden kristillisten kirkkojen kasteita vaikka kaste olisi otettu aikuisiällä baptistisen käsityksen mukaan.

Vuoteen 1972 asti henkilö saattoi kastatattaa itsensä yksinkertaisesti menemällä kasteelle konventissa ilman ennakkovalmisteluja. Nykyisin kuitenkin edellytetään, että kastettava tuntee kasteensa merkityksen ja sen, mitä häneltä liikkeen jäsenenä edellytetään. Tämän takia kastettava osallistuu yleensä seurakunnan kokouksiin ja sananpalvelustyöhön jo ennen kastetta niin sanottuna kastamattomana julistajana. Samoin hän on tutkinut Seuran julkaisuja niin sanotuissa raamatuntutkistelussa jonkun kastetun todistajan kanssa. Ennen kastetta kastettava käy kolme kastekeskustelua sen seurakunnan vanhimpien kanssa, johon hän kasteensa jälkeen liittyy. Näiden keskustelujen yhteydessä varmistetaan, että kastettava ymmärtää liikkeen perusopetukset ja että hänen elämänsä noudattaa liikkeen määrittelemiä moraalikäsityksiä. Mikäli ehdot eivät täyty, ei ehdokasta lasketa kasteelle. Vanhimpien tehtävänä on tällöin tarjota kastettavalle apua, niin että hän voisi olla kastekelpoinen myöhemmin.

[muokkaa] Kokoukset

Kokoontumispaikkoja ovat valtakunnansalit, jotka ovat heidän kirkkoa vastaavia jumalanpalveluspaikkojaan. Valtakunnansalit ovat yleensä yksinkertaisia ja vaatimattomasti koristeltuja. Jumalanpalveluksessa ei käytetä kuvia, joten saleissa ei myöskään ole ikoneita eikä maalauksia. Miehet hoitavat seurakunnissa opetuksen. Palveluksessa seurakuntalaiset kutsuvat toisiaan yleensä veljiksi ja sisariksi, esimerkiksi veli Virtanen. Kokouksia on viisi tuntia viikossa. Joka kokouksessa käsitellään hiukan eri asioita.

Erityisesti yleisölle suunnattu kokous on sunnuntaina pidettävä tunnin mittainen yleisöesitelmä sekä sen jälkeen tapahtuva tunnin mittainen Vartiotorni-lehden tutkistelu. Tutkistelussa käydään läpi yksi lehden artikkeleista, joka on jaettu numeroituihin kappaleisiin. Niin sanottu yhteenvetojen lukija lukee kappaleen kerrallaan, ja tämän jälkeen puheenjohtaja esittää yleisölle lehteen painetut luettuun kappaleeseen kuuluvat kysymykset. Vastaukset kysymyksiin löytyvät viimeksi luetusta kappaleesta.

Viikolla on valtakunnansalissa kaksi kokousta, yleensä samana iltana. Teokraattisessa koulussa todistajat saavat valmennusta julkisessa puhumisessa ja saarnatyössä. Miespuoliset todistajat eli veljet pitävät lyhyehköjä harjoitusesitelmiä seurakunnalle, kun taas naispuoliset eli sisaret esittävät näytekeskusteluja toisen todistajan kanssa. Palveluskokouksessa käydään läpi ajankohtaisia ja paikallisia asioita sekä harjoitellaan erilaisia tapoja saada aikaan keskusteluja ihmisten kanssa sananpalveluksessa. Lisäksi viikolla pidetään pienempi kokous, jota kutsutaan kirjantutkisteluksi. Tuossa kokoontumisessa noin kymmenen hengen kirjantutkisteluryhmä käy läpi jotakin liikkeen raamatunselitysjulkaisua kysymys-vastaus -menetelmällä, samalla periaatteella kuin Vartiotorni-lehden tutkistelussa. Selitysteos määrätään samoin kuin muukin kokousten ohjelma ja käytettävät julkaisut, Jehovan todistajien päätoimistosta. Näin ollen kokousten ohjelma on ympäri vuoden samanlainen joka puolella maailmaa Jehovan todistajien seurakunnissa. Seurakunnan kokoukset aloitetaan ja päätetään yhteislaululla ja rukouksella, jonka pitää joku vastuuasemassa olevista veljistä lavalta salin etuosasta. Kirjantutkistelussa pidetään vain alku- ja loppurukoukset.

Kokousten lisäksi on suurempia tapahtumia eli konventteja kolme kertaa vuodessa: kaksi pienempää konventtia, johon kokoontuvat kaikki kierrosalueen seurakunnat, ja isompi konventti kesällä, johon kokoontuvat piirialueen jäsenet. Kesän piirikonventit Suomessa järjestetään Helsingissä, Tampereella ja Oulussa, lisäksi on ruotsinkielinen piirikonventti Hämeenlinnassa. Konventtisalit, joissa kierroskonventit pidetään, ovat ulkoasultaan samanlaisia kuin pienemmät valtakunnansalit.

[muokkaa] Uskonnolliset symbolit ja juhlapyhät

Liikkeessä ei hyväksytä uskonnollisten symbolien, kuten ristin tai kuvien, käyttöä. Kuvien ja symbolien käyttöä pidetään epäjumalanpalveluksena. Nykyisin ristiä ei käytetä tunnuksena seuraavista syistä:

• Jeesuksen teloitusväline ei saa olla arvostuksen kohde, koska se on surmaamisväline.
• Jeesus uskotaan teloitetun suorassa paalussa, ei ristillä.
• Risti tuli heidän mukaansa varhaiseen kristinuskoon pakanakäännynnäisten mukana. Perusteina käytetään sitä, että monet muinaiset pakanakansat, kuten egyptiläiset ja babylonialaiset, käyttivät ristejä uskonnollisissa toimituksissa.

Liikkeen alkuvaiheessa tunnuksena oli kruunun sisällä kallellaan olevaa ristiä, joita ympäröi seppele, mutta rististä luovuttiin, kun heidän raamatuntulkintansa muuttui. Tämä tunnus löytyy myös liikkeen perustajan Charles Taze Russellin haudalta. Nykyisin ei ristiä käytetä tunnuksena, vaan ristin ja kruunun on korvannut torni. Risti ja kruunu seppeleen ympäröimänä oli raamatuntutkijoiden ja myöhemmin Jehovan todistajien tunnus vuosina 1891–1931.^[25]

Liikkeessä ei myöskään hyväksytä kirkollisten juhlapyhien viettoa. Jehovan todistajien mukaan joulun, pääsiäisen, juhannuksen ja muiden juhlapyhien alkuperä on pakanuudessa. Lisäksi kyseisiin juhliin liittyy heidän mukaansa pakanuudesta peräisin olevia tapoja, kuten joulukuusi ja pääsiäismunat, sekä joskus myös moraalittomuutta. Ainoa vuotuinen pyhä, jota vietetään, on Jeesuksen kuoleman muistojuhla eli muistonvietto keväällä, juutalaisen pääsiäisen aikoihin.

[muokkaa] Saarnaamistyö

Jokaisen seurakunnan jäsenen odotetaan saarnaavan mahdollisuuksiensa mukaan haluamallaan tavalla. Tavallisesti Jehovan todistajat tunnetaan ovelta-ovelle -saarnaamisestaan. Kunkin kalenterikuukauden lopussa kukin seurakunnan jäsen palauttaa seurakuntaansa raportin, jossa ilmoitetaan kuukauden ajalta julistamistyön laatu ja määrä sekä tiedot saarnaamistyössä jaetuista painotuotteista. Jokaisen kastetun todistajan on tehtävä saarnaamistyötä vähintään tunti kuukaudessa, mikä voi käytännössä olla vaikkapa keskustelua hengellisistä asioista ei-uskovan sukulaisen kanssa. Poikkeuksena yhden tunnin vaatimuksesta voi seurakunnan vanhimmista muodostettu palveluskomitea sallia erityistapauksessa raportoinnin saarnaamistyötä vain 15 minuuttia kuukaudessa. Kevennetyn järjestelyn pariin voi päästä, mikäli saarnaaminen on hankalaa esimerkiksi iän tai sairauden vuoksi.^[26] Mikäli jäsen ei raportoi kuukaudessa vähintään yhtä tuntia tai kevennetyssä tapauksessa 15 minuuttia, häntä kutsutaan epäsäännölliseksi julistajaksi. Mikäli raportoimattomuus edelleen jatkuu puolen vuoden ajan, julistajasta tulee toimeton.^[27]

[muokkaa] Muistonvietto

Liikkeen ainoa vuotuinen uskonnollinen juhla on Jeesuksen kuoleman muistojuhla eli muistonvietto, jota Jeesus on yhteisön mukaan Raamatussa kehottanut kristittyjä viettämään. Muistojuhlaa vietetään vuosittain juutalaisen kalenterin mukaan 14. päivänä nisankuuta (eli abibkuuta) auringonlaskun jälkeen. Aluksi lauletaan laulu ja rukoillaan rukous, minkä jälkeen seuraa muistonviettoesitelmä, jossa selitetään Jeesuksen kuoleman ja muistoaterian merkitystä. Sen jälkeen jaetaan "vertauskuvat" eli leipä ja viini. Nimitys "vertauskuvat" perustuu siihen, että järjestö torjuu ajatuksen Jeesuksen todellisesta tai ruumiillisesta läsnäolosta ehtoollisesta. Jeesus on läsnä vain ajatuksissa, rukouksissa ja muisteluissa. Leipä ja viini kuvaavat Jeesuksen ruumista ja verta, ne eivät muutu Jeesuksen ruumiiksi ja vereksi.

Leipää ja viiniä muistonvietossa nauttivat vain ne, jotka katsovat kuuluvansa 144 000:een hengestä siinneeseen, joilla on taivaallinen toivo. Heidän joukossaan on muutamia suomalaisia, mutta heistä ei tehdä maakohtaista tilastoa. Suurin osa läsnäolijoista ei osallistu ehtoolliseen, vaan he seuraavat tilaisuutta "kunnioittavina tarkkailijoina", jotka eivät syö leipää tai juo viiniä, vaan jotka ojentavat heille tarjotun leivän ja viinin eteenpäin niistä kieltäytyen. Vuoden 2006 muistonvietossa leipään ja viiniin otti osaa 8 758 henkilöä ympäri maailman ja kaiken kaikkiaan muistonvietossa oli läsnä 16 675 113 henkilöä^[28]

[muokkaa] Kuri seurakunnissa

Pääartikkeli: Jehovan todistajien kuri seurakunnissa

Jehovan todistajien seurakunnissa kurinpidon hoitaa vanhimmisto. Vanhimmistoilla on käytettävissään Vartiotorni-seuran julkaisema kirja Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan, jossa säädetään kurinpitomenettely. Tavallinen julistaja ei voi saada kirjaa katsottavaksi, eikä siihen viitata muussa Vartiotorni-seuran julkiseksi tarkoitetussa materiaalissa. Kirjan ohjeistuksia täydennetään aika ajoin. Kurinpitotoimia ovat muun muassa merkitseminen, julkinen ojennus ja erottaminen. Erottamista edeltää oikeuskomitea, jossa henkilön synnin vakavuutta arvioidaan ja päätetään mahdollisesta kurinpitotoimista. Erottamisen jälkeen vanhimmiston jäsenet pyrkivät käymään kunkin erotetun luona kerran vuodessa ohjatakseen hänet takaisin seurakunnan piiriin. Muut seurakunnan jäsenet eivät saa keskustella erotettujen kanssa. Erotetun sukulaisen kanssa keskustelemista muutoin kuin työ-, perhe- tai muissa tärkeissä asioissa kehotetaan välttämään.^[29]

[muokkaa] Vakaviksi luokiteltuja syntejä

Esimerkiksi seuraavat synnit luokitellaan sellaisiksi räikeiksi synneiksi, jotka katumattomina tekoina johtavat erottamiseen oikeuskomiteassa:

• Esiaviollinen seksi, aviorikos
• Homoseksuaalinen seksi
• Luopumus, joka tarkoittaa perusopetuksien kiistämistä tai osallistumista aktiivisesti muun uskontokunnan toimintaan
• Verensiirtojen ottaminen tai veren syöminen
• Uhkapelien pelaaminen
• Tupakointi tai huumeiden käyttö
• Alkoholin väärinkäyttö (humalahakuinen juominen)
• Äänestäminen poliittisissa vaaleissa tai ehdokkaaksi asettuminen
• Asepalveluksen suorittaminen
• Joulun, pääsiäisen tai muun kristikunnan juhlapyhän viettäminen
• Lipun tervehtiminen, kansallislaulun laulaminen

[muokkaa] Suhtautuminen seurakunnasta erotettuihin ja eronneisiin

Jehovan todistajat suhtautuvat erittäin jyrkästi seurakunnastaan erotettuihin ja eronneisiin henkilöihin, ja yleensä heidän kanssaan ei olla missään tekemisissä. Myös satunnaista keskustelemista heidän kanssaan tai heidän tervehtimistään paheksutaan jyrkästi. Jos erotettu tulee valtakunnansalille päästäkseen takaisin seurakunnan piiriin, hänet ohjataan vanhimmiston jäsenten puheille. Seurakunnan jäsenet eivät saa keskustella erotetun kanssa myöskään valtakunnansalilla sinä aikana, kun erotettu osoittaa katumustaan käymällä kokouksissa. Takaisinpääsyyn edellytettävä aika saattaa tapauksesta riippuen kestää muutamista kuukausista vuosiin. Toistuva seurakunnasta erotettujen tai eronneiden henkilöiden kanssa keskustelusta seuraa seurakunnan jäsenen luottamustehtävien menetys ja lopulta seurakunnasta erottaminen.

Perheenjäsenyydestä ei kuitenkaan kehoteta erottamaan, vaikkakin kehotetaan harkitsemaan missä määrin seurakunnasta erotettu perheenjäsen voi olla mukana arkiaskareissa: "Jos kristityssä huonekunnassa on erotettu sukulainen, hän on silti mukana huonekunnan normaaleissa jokapäiväisissä töissä ja toimissa."^[30] ". "Näin olleen perheenjäsenten päätettäväksi jää, missä määrin erotettu voisi olla mukana yhteisillä aterioilla ja muissa perheen toimissa."^[31] - - [Perheenjäsenen erottaminen tai eroaminen] merkitsee muutoksia siihen hengelliseen yhteenkuuluvuuteen, joka on saattanut vallita kodissa."^[32] Jos erotettu sukulainen asuu omassa taloudessa, kuten kotoa pois muuttanut aikuinen lapsi tai aikuiset sisarukset, yhteydenpito voidaan lopettaa lähes kokonaan: "Saattaa olla mahdollista, että tuon sukulaisen kanssa ei tarvitse olla juuri lainkaan tekemisissä. Ja jos jotkin perheasiat vaatisivatkin yhteydenottoa, niin se rajoitettaisiin epäilemättä mahdollisimman vähiin - -"^[33] Sitä, joka on itse eronnut seurakunnasta, kohdellaan samalla tavalla kuin erotettua, riippumatta eroamisen syystä tai henkilön maailmankatsomuksesta.

[muokkaa] Tavat

Pääartikkeli: Jehovan todistajien tavat

[muokkaa] Suhde yhteiskuntaan

Jehovan todistajat haluavat pysyä puolueettomina suhteessa yhteiskuntaan ja poliittisiin järjestelmiin. Siksi puolueisiin kuulumista ei pidetä sopivana. He eivät äänestä eivätkä asetu ehdokkaaksi poliittisissa vaaleissa ja kieltäytyvät myös asepalveluksesta. Asevelvollisuuden suorittamismuotona myös siviilipalvelus oli pitkään heidän mukaansa kristitylle sopimatonta, kunnes sen suorittaminen sallittiin vuonna 1996.^[34] Ennen muutosta tuhannet Jehovan todistajat eri maissa kärsivät vankilatuomion kieltäydyttyään asepalveluksesta ja sitä korvaavasta siviilipalveluksesta. Nykyisin monet Jehovan todistajat osallistuvat siviilipalvelukseen esimerkiksi Kreikassa ja Venäjällä. Vuonna 1985 voimaan tulleen lain mukaan Suomessa olevien Jehovan todistajien on ollut mahdollisuus saada vapautus asevelvollisuuden suorittamisesta rauhan aikana. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Vartiotorni-seura on edellyttänyt seurakuntien jäseniltä pysyttelemistä erossa poliittisista kiistakysymyksistä. Se on toisinaan aiheuttanut vaikeuksia totalitaarisissa maissa. Esimerkiksi toisen maailmansodan aikana Saksassa useat liikkeen jäsenet menehtyivät keskitysleireillä kieltäydyttyään palvelemasta asevoimissa. Jehovan todistajiin kohdistettiin väkivaltaa myös joissakin muissa maissa, ja Vartiotorni-seuran toiminta kiellettiin esimerkiksi Kanadassa, Australiassa ja Suomessa.^[35] Suomessa Vartiotorni-seuran toiminnan kieltämistä edelsi sen julkaisujen Hallitus ja rauha ja Vapaus kansoille takavarikointi 18.1.1940 oikeusministeriön päätöksellä.^[36]

Liikettä on syytetty useissa maissa jäsenten kohtuuttomasta kontrolloinnista. Varsinkin liikkeen erottamiskäytäntö on saanut osakseen voimakasta kritiikkiä. Liikkeestä eroaminen on periaatteessa helppoa, mutta liikkeen jäsenet eivät saa olla minkäänlaisessa yhteydessä erotettuun tai eronneeseen. Seurakuntien sisäisen oikeudenkäytön piirteiden, kuten kielteiseen suhtautumiseen seurakunnan jäsenten välisiin maallisiin oikeudenkäynteihin, on katsottu edesauttavan muun muassa lasten hyväksikäyttäjien toimintaa. Tästä on liikettä arvostellut muun muassa entinen hallintoelimen avustaja Barbara Anderson.^[37]

Ranskassa vuonna 1996 parlamentaarinen selvitystyöryhmä luokitteli järjestön yhdeksi 173 vaaralliseksi epäillyistä lahkosta, joita tarkkailemaan perustettiin erityinen toimielin.^[38] Sittemmin liikkeen toiminnan verovapaus Ranskassa on poistettu ja valtio on vaatinut Ranskan järjestöltä takautuvasti suuria jälkiveroja. Venäjällä oikeus päätti maaliskuussa 2004 kieltää liikkeen toiminnan Moskovan alueella. Oikeuden mielestä liikkeen käytännöt rikkovat perheitä, ajavat itsemurhaan ja uhkaavat sen jäsenten terveyttä kieltämällä verensiirrot.^[39] Kulttien ja uususkontojen toimintaa käsittelevä järjestö tosin toteaa, että "kulttien vastaisten liikkeiden asennetta Jehovan todistajia ja muita uskonnollisia yhteisöjä kohtaan pidetään ihmisoikeusasianajajien piirissä syrjivänä; useimmat kulttien vastaiset järjestöt eivät ole pystyneet toimittamaan väitteidensä tueksi todisteita; useimmat järjestöt eivät ole maininneet Jehovan todistajien panosta uskonnonvapauden puolesta".^[40]

Vartiotorni-seura haki vuonna 1991 YK:n tiedotusosaston NGO-liittolaisjäsenyyttä. Vartiotornin erikoisalaksi mainittiin ihmisoikeudet ja se julkaisi tuona aikana muutamia YK:a ja ihmisoikeuksia käsitteleviä kirjoituksia etenkin Herätkää!-lehdessä. Jehovan todistajat osallistuivat eri järjestöjensä kautta myös YK:n ihmisoikeuskomission toimintaan.^[41] Jäsenyys päättyi vuonna 2001.^[42]

[muokkaa] Moraali

Järjestön jäsenten moraalikäsitykset perustuvat liikkeen raamatuntulkintaan. He uskovat, että Raamatun mukaan ihmiselämä alkaa hedelmöityksestä, joten aborttia pidetään murhana. Homoseksuaalisuuden, esiaviollisen ja avioliiton ulkopuolisen seksin harjoittamista pidetään vakavana syntinä eli seurakunnasta erottamisen perusteena. Jumalanpalveluksessa pukeutuminen pidetään siistinä: länsimaissa kuten Suomessa miehet pitävät kokouksissa ja muissa hengellisissä kokoontumisissa pukua ja naiset mekkoa tai hametta. Viihde, joka sisältää rahan tai omaisuuden ihannointia, väkivaltaa, seksiä tai spiritismiä, tuomitaan. Korvakorut tai pitkät hiukset voivat miehillä estää vastuullisen aseman tai muiden tehtävien saamisen seurakunnan toiminnassa. Myöskään partaa ei pidetä suositeltavana, riippuen myös kulttuurin tavasta. Tärkeänä pidetään hyvää käytöstä ja lähimmäisenrakkautta sekä seurakunnassa että sen ulkopuolella.

[muokkaa] Perhe-elämä

[muokkaa] Seurustelu ja avioliitto

Jehovan todistajien opetuksen mukaan seurustelun tulee aina vakavasti tähdätä avioliittoon. Seurustelu on hyväksyttyä vain toisen kastetun Jehovan todistajan kanssa. Liikkeen ohjeiden mukaan seurustelevan parin tulee välttää kahdestaan oleskelua sellaisissa tiloissa, joissa he saattaisivat syyllistyä sopimattomaan sukupuoliseen kanssakäymiseen. Tämän vuoksi järjestön ohjeissa suositellaan, että seurustelevalla parilla on mukanaan aina "esiliina" eli seuralainen, kun he viettävät aikaa paikassa, joka ei ole julkinen tila.

Jehovan todistaja saa avioitua vain toisen todistajan kanssa. Sen perustana pidetään Raamatussa 1. Korinttilaiskirjeen 7:39 annettua neuvoa avioitua "vain Herrassa". Ulkopuolisen kanssa avioitumisesta ei eroteta, mutta joitakin seurakunnallisia seuraamuksia on: esimerkiksi kaikkien seurakunnassa suoritettavien tehtävien menettäminen ja jopa jäsenen merkitseminen. Jos ulkopuolisen kanssa avioituneen vanhemmat hyväksyvät avioliiton tai antavat sille "hiljaisen hyväksynnän", voi seurauksena olla palvelusetujen, kuten vanhimmistopaikan, menettämiseen.

Perhe-elämässä noudatetaan tulkintaa Raamatun antamasta mallista. Mies on perheen pää ja tekee lopulliset päätökset. Vaimon tehtävä on tukea ja neuvoa miestä sekä kunnioittaa tehtyjä päätöksiä. Miestä kehotetaan rakastamaan sekä kunnioittamaan vaimoaan ja hoitamaan perhettään kuten Kristus seurakuntia. Perheessä aviomiehen tulee kantaa vastuu päätöksistä ja niiden seurauksista Jumalan edessä. Hänen tulee ottaa huomioon vaimonsa toiveet ja perheen etu. Vanhemmilla on vastuu opettaa lapsiaan. Tämä tapahtuu osittain perhetutkistelu-menetelmän avulla, jossa tutkitaan Vartiotorni-seuran julkaisemaa materiaalia. Lapsia ei kasteta syntyessä, vaan kaste tapahtuu lapsen omasta päätöksestä.

[muokkaa] Avioero

Avioliittoa pidetään pyhänä, eikä sitä pidä purkaa muulloin kuin uskottomuuden vuoksi. Turhaksi katsotusta avioliiton purkamisesta voi seurata seurakunnasta erottaminen. Jos avioliitto puretaan perusteetta, osapuolet eivät voi tahoillaan avioitua uudelleen, ennen kuin uskottomuus on osoitettu. Syynä on se, että Jehovan todistajat katsovat perusteetta puretun avioliiton olevan yhä voimassa Jumalan ja seurakunnan edessä, kunnes aviorikos on tapahtunut. Jos kuitenkin avioidutaan uudelleen, "luvatta" avioituva yleensä erotetaan seurakunnasta.^[43]

[muokkaa] Seksi

Jehovan todistajien mukaan seksi kuuluu vain avioliittoon, ja kaikkea seksuaalista käyttäytymistä muun kuin vihityn aviopuolison kanssa pidetään syntinä. Myös itsetyydytys on kiellettyä, vaikkakaan sitä ei pidetä vakavana syntinä, vaan epäpuhtaana tapana, jonka harjoittamisesta tulee pyrkiä eroon muun muassa rukoilemalla anteeksiantoa Jumalalta.^[44] Ehkäisyä ei kielletä, mutta aborttia ei hyväksytä.^[45] Jehovan todistajat uskovat, että avioparienkin tulisi käyttää kohtuullista itsehillintää keskinäisessä seksuaalisessa kanssakäymisessään, ja tämän johdosta muun muassa suuseksi on liikkeen kirjallisuudessa esitetty epäpuhtaana tapana, jonka harjoittaminen avioliitossa voisi tehdä henkilön epäpäteväksi kantamaan vastuita seurakunnassa.

Sterilisaatioon ehkäisykeinona suhtaudutaan kielteisesti, ja se saattaa ilman pätevää terveydellistä perustetta tehtynä asettaa kyseenalaiseksi henkilön kyvyt toimia seurakunnan vastuutehtävissä.^[46]

[muokkaa] Alkoholi ja muut päihteet

Jäsenet saavat käyttää alkoholia, mutta humaltuminen on syntiä, ja alkoholismi voi olla erottamisen peruste. Tupakointi on liikkeen jäseniltä kiellettyä. Se kiellettiin 1970-luvulla, jolloin seurakunnan jäsenellä joka tupakoi, oli puoli vuotta aikaa lopettaa tai hänet erotettaisiin seurakunnasta. Huumeiden käyttöä pidetään niinikään syntinä. Lääkärin määräämiä lääkkeitä sensijaan saa käyttää ohjeen mukaan.

[muokkaa] Suhtautuminen ulkopuolisiin, kritiikkiin ja mediaan

Jehovan todistajat uskovat, että vain heidän yhteisönsä jäsen voi pelastua tulevasta nykyisen maailmanjärjestyksen lopusta, Harmagedonista.^[47] He suhtautuvat kielteisesti liikkeen jäsenten läheiseen ystävystymiseen ulkopuolisten kanssa.^[48] Jäseniä ei kannusteta osallistumaan aktiivisesti esimerkiksi koulun kerhoihin tai urheiluseurojen toimintaan.^[49] Kuitenkin kehotetaan olemaan avoin ja huomaavainen kaikille uskonnosta, rodusta, sukupuolesta tai iästä riippumatta.

Liikkeen mukaan televisio ja sanomalehdet levittävät siitä joskus valheellisia tai vääristeltyjä tietoja. Tiedotusvälineissä on kerrottu tapauksista, joissa Jehovan todistaja on kieltäytynyt verensiirrosta tai kieltänyt sellaisen antamisen lapselleen. Vuonna 2002 Britannian yleisradioyhtiö BBC televisioi dokumentin, jossa Vartiotorni-seuraa syytettiin lasten hyväksikäyttötapausten peittelystä ja salaamisesta seurakunnissa.^[50] Dokumentteja aiheesta televisioitiin myös muun muassa Ruotsissa (Uppdrag Granskning), Yhdysvalloissa (Dateline, NBC), Australiassa (Sunday) ja Suomessa (Silminnäkijä, TV2). Jehovan todistajien johto kieltää kaikki liikettä kohtaan esitetyt syytökset ja pitää niitä vastustajien organisoimana panetteluna ^[51]. Jehovan todistajat ovat erottaneet seurakunnistaan henkilöitä, jotka ovat kertoneet mediassa kriittisiä näkemyksiä lasten hyväksikäyttötapausten hoidosta seurakunnissa tai muista Jehovan todistajien toimintatavoista.

Järjestö syyttää liikkeen aktiivisia ex-jäseniä eli luopioita vääristelyiden, valheiden ja puolitotuuksien levittämisestä. Jehovan todistajat suhtautuvat erittäin kielteisesti siihen, että entiset jäsenet ovat arvostelleet Jehovan todistajien toimintatapoja ja opetuksia julkisuudessa ja internetissä.^[52]. Kritiikkiä esittävien entisten jäsenten esitetään avoimesti olevan Saatanan vallassa. Järjestö suosittelee, että seurakuntalaiset välttäisivät hakukoneiden käyttämistä etsittäessä tietoa Jehovan todistajista, sillä niiden kautta voi joutua entisten jäsenten ylläpitämille sivustoille ^[53]. Liike on yhä suorasukaisemmin kieltänyt jäseniään lukemasta internetistä aineistoa, jossa Jehovan todistajien uskonkäsityksiä tai toimintatapoja arvostellaan. Kriittisten tekstien lukemisen pelätään heikentävän Jehovan todistajien uskoa.^[54] Jehovan todistajat uskovat, että heihin kohdistettu kritiikki on vainoa joka kohdistuu heihin syyttä, ja että se todistaa Jehovan todistajien olevan se ns. tosi-uskovien ryhmä, jota vainotaan Raamatun ennustusten toteutumiseksi.

Vartiotorni-seura on viime aikoina puolustanut oikeuksiaan aktiivisemmin Internetissä julkaistua aineistoa vastaan. Tammikuussa 2006 The Guardian kertoi verkkoversiossaan, että lainauksia Vartiotorni-seuran julkaisemasta kirjallisuudesta esittänyt suosittu kanadalainen sivusto Quotes.Watchtower.ca suljettiin.^[55] Vartiotorni-seura oli esittänyt sivuston pitäjälle 100 000 Kanadan dollarin haasteen sulkea sivusto vedoten tekijänoikeusrikkomuksiin ja syyttämällä tekijää siitä, että tämän tarkoitus on kiusata asianomistajaa lainaamalla valikoidusti Vartiotorni-seuran julkaisemaa kirjallisuutta.

[muokkaa] Veri- ja elinsiirrot

Pääartikkeli: Jehovan todistajien verioppi

Jehovan todistajat kieltäytyvät verta sisältävien elintarvikkeiden käyttämisestä ja verensiirroista. Tämä opetus perustuu heidän käsitykseensä Raamatun käskystä "karttaa verta". Verta ei saa säilyttää myöhempää siirtoa varten. Myös veren luovuttamista pidetään sopimattomana. Kieltäytyminen verestä koskee kokoveren lisäksi myös verestä erotettuja punasoluja, valkosoluja, veriplasmaa sekä verihiutaleita. Edellisistä pilkottujen veren osien vastaanottaminen jätetetään kunkin henkilökohtaisesti harkittavaksi, sillä joitakin osasia saa muun muassa sikiö raskauden aikana äidiltään. Nykylääketieteessä kokoverensiirrot ovat harvinaisempia, ja yhä useammin leikkauksissa ja lääkkeissä käytetään jotain veren johdannaista. Järjestön jäsenet voivat hyväksyä oman veren kierrättämisen suljetussa järjestelmässä, jos se ei katkaise normaalia verenkiertoa ja varastoitu veri lasketaan suoraan takaisin ilman pitempää varastointia. Omantunnon kysymys on myös, hyväksyykö lääkkeen sekoittamisen omaan vereen kehon ulkopuolella. Veren pienemmät osaset salliva oppimuutos on tullut 2000-luvulla.^[56] Jehovan todistajien edustajat ovat maininneet, että veriplasman määrän lisääminen on yleinen tapa hoitaa potilasta hätätilanteessa. ^[57]

[[Elinsiirto]Elinsiirrännäisen ottaminen] on nykyisin kunkin liikkeen jäsenen omantunnon mukaisesti päätettävissä oleva asia^[58], vaikka sen yhteydessä elimistöön tulee runsaasti ulkopuolisia valkosoluja. Jehovan todistajat kieltäytyivät elinsiirroista vuosina 1967–1980, jolloin niitä pidettiin liikkeen kirjallisuudessa kannibalismina.^[59] Vaikka Jehovan todistajat pyrkivät estämään myös alaikäisille lapsille tehtävät verensiirrot, oikeusistuimet länsimaissa, myös Suomessa^[60], ovat puuttuneet asiaan ja huostaanoton kautta antaneet lapselle vereen liittyvää välttämätäntä hoitoa.

[muokkaa] Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö Jehovan todistajien yhteisössä

Pääartikkeli: Jehovan todistajat ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö

Jehovan todistajia on syytetty heidän yhteisössään tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön peittelystä. Jehovan todistajien yhteisö joutui tarkastelun kohteeksi 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa, samaan aikaan kun katolista kirkkoa syytettiin systemaattisesta hyväksikäytön peittelystä.

[muokkaa] Kritiikkiä

Liikkeeseen on kohdistettu kritiikkiä muun muassa koskien Jehovan todistajien käsityksiä verensiirroista, puolueettomuudesta, asepalveluksesta sekä heidän tavastaan kohdella liikkeen entisiä jäseniä. Jehovan todistajia on arvosteltu myös siitä, että heidän oppinsa muuttuvat aika ajoin, kulloisenkin hallintoelimen tulkinnan ollessa aina ehdoton. Kritiikki näkyy usein internetin keskustelupalstoilla ja mediassa, joissa Jehovan todistajien edustajien kommentit tai heidän julkaisemansa kirjallisuus edustavat usein vähemmistöä entisten liikkeen jäsenien haastatteluiden ja heidän julkaisemansa aineiston rinnalla. Kritiikin seurauksena on myös syntynyt järjestöstä eronneiden pienempiä uskonnollisia ryhmiä.

[muokkaa] Näkemysten perusta

Jehovan todistajat väittävät, että hallintoelimen olemassaolosta ensimmäisellä vuosisadalla on selvät todisteet.^[61] Raymond Franz sanoo, että Gal. 1:16-20 todistaa, ettei Paavali ajatellut Jerusalemin apostolien olevan jonkinlaisessa korkeammassa hallintoelimen virassa.^[62] Hän myös sanoo, että Jerusalemin kokous oli yksittäinen tapaus^[63] ja että kristikunnan keskushallinto muodostui vasta neljännellä vuosisadalla.^[64]. Järjestön oppien mukaan hallintoelimen jäsenet eivät olleet silloin eivätkä nykyäänkään toisia korkeammassa asemassa, vaan jokaisella on oma tehtävänsä seurakunnan ja järjestön yhteydessä, ns. teokraattinen järjestys, jossa jokainen on samassa asemassa Jumalaan nähden.

[muokkaa] Verensiirtojen kieltäminen

Jehovan todistajien verioppia on arvosteltu voimakkaasti. Kriitikkojen mielestä järjestön kanta verensiirtoihin aiheuttaa satojen, ellei tuhansien, viattomien kuoleman. Varsinkin todistajalasten kuolemat ovat järkyttäneet ihmisiä ympäri maailman. Lapset eivät välttämättä saa tilaisuutta päättää haluavatko he verensiirron. Joissakin maissa oikeusistuimet ovat määränneet verensiirtoja vaarassa oleville lapsille. Verensiirron kieltäminen perustuu Jehovan todistajilla syvälliseen ajatukseen, että veren katsotaan Raamatussa edustavan elämää (3mo 17:11), ja sen käytön olevan varattu vain uhriksi syntien sovittamiseen. Todistajat korostavat verensiirron hoitovaihtoehtojen vähentäneen, usein jopa poissulkeneen, verensiirron välttämättömyyttä. ^[65]

[muokkaa] Kritiikki Suomessa

Suomessa entiset Jehovan todistajat ovat Uskontojen Uhrien tuki Ry:n kanssa järjestäneet mielenosoituksia erään Jehovan todistajien vuosittaisen suurimman kokoontumisen, Helsingin piirikonventin, yhteydessä vuodesta 1999 alkaen.^[66] Vuonna 2006 mielenosoitus järjestettiin Helsingin lisäksi myös Tampereella pidettävän piirikonventin yhteydessä. Useina vuosina, kuten 2003 ja 2005, teemana on ollut uskonnonvapauden ja muiden ihmisoikeuksien kuten mielipiteen- ja ajattelunvapauden puute yhteisössä eri tavalla ajattelevien yksilöiden eristämisen vuoksi. Vuonna 2006 mielenosoituksissa erityisteemana oli yhteisössä lapsiin kohdistuva henkinen ja fyysinen väkivalta.^[67]

[muokkaa] Suhtautuminen Suomessa

Vuonna 1999 tehdyssä Kirkkomonitor 99 -tutkimuksessa Jehovan todistajat olivat suurin ei-kristillinen yhteisö. Tutkimuksessa kysyttiin muun muassa ihmisten suhtautumista hengellisiin asioihin ja eri uskontoihin. Tutkimukseen osallistuneista 71 prosenttia suhtautui järjestöön kielteisesti, kun taas myönteisesti heihin suhtautui 4 prosenttia. Samassa tutkimuksessa kysyttiin olivatko ihmiset joutuneet hengellisen väkivallan kohteeksi. 6 prosenttia vastanneista sanoi kokeneensa hengellistä väkivaltaa, ja näistä kolme neljännestä sanoi kokeneensa hengellistä väkivaltaa jonkun tietyn uskontokunnan taholta. Tutkimuksen mukaan tietyn uskontokunnan taholta väkivaltaa kokeneista 68 prosenttia mainitsi Jehovan todistajat.^[68] Jehovan todistajat itse eivät pidä tällaista suhtautumista heihin yllättävänä.

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Liikkeen virallista tiedotusta

• Vartiotorni-seuran viralliset WWW-sivut
• Jehovan todistajien tiedotusosasto: JW-Media (englanniksi)

[muokkaa] Epävirallisia sivuja

• Watchtower Information Service (englanniksi) Yksityisen entisen jäsenen ylläpitämä uutissivusto

[muokkaa] Kriittistä tarkastelua

• Jehovan todistajia käsitteleviä uutisia, Uutisia Vartiotornin takaa
• JT-tuki, kirjoituksia ja vertaistuen yhteystietoja entisille ja nykyisille Jehovan todistajille
• Jehovan todistajat -järjestön, sen oppien ja toiminnan kritiikkiä
• Jehovan todistajien Uuden Maailman käännös -raamatunkäännöksen kriittistä tarkastelua
• Järjestön verensiirtokielto-opin kriittistä tarkastelua, Verikysymys uudessa valossa
• Kriittisiä kirjoituksia Jehovan todistajat -järjestöstä, Jehovantodistajat totuuden valossa
• Jehovan todistaja-aiheisia artikkeleja ja järjestön oppien kritiikkiä, Veljesseura.org
• Raymond Franz, entinen hallintoelimen jäsen ja Omantunnon käännekohta, suomennoksia
• Uskontojen uhrien tuki UUT ry ja sen internetsivut jehovantodistajista
• Hourglass2 Outpost, H2O suomeksi keskustelupalsta jehovantodistajuudesta
• Multilingual Literature Ministries: Ajateltavaa entisille ja nykyisille Jehovan todistajille, sekä muille kristityille

[muokkaa] Kirjoja

• Pasi Turunen: Vartiotorni – Valtakunta uudessa valossa ISBN 951-585-135-1 (2. painos)
• Herrick Åberg: Nykyajan Baabelin orjat: kuusitoista vuotta Vartiotornin varjossa ISBN 951-600-712-0 (sid.)
• Raymond Franz: Crisis of Conscience (Pehmeäkantinen ISBN 0914675230, Kovakantinen ISBN 0914675249)
• Raymond Franz: In Search of Christian Freedom ISBN 0914675168
• M.J. Penton: Apocalypse Delayed
• Hannu Nyman: Toisenlainen evankeliumi. Näkökulmia Jehovan todistajien ja mormonien opetukseen ISBN 951-655-397-4

[muokkaa] Lähteet