Helsingin keskuspuisto
Wikipedia
Helsingin keskuspuisto on Helsingin kaupungin suurin puisto. Keskuspuisto alkaa etelässä Töölönlahdelta keskeltä kaupunkia ja ulottuu pohjoiseen Haltialaan ja Vantaanjoelle, Helsingin pohjoisrajalle. Puisto on laajuudeltaan noin tuhat hehtaaria ja etelä-pohjoissuunnassa noin kymmenen kilometriä pitkä. Se edustaa hyvin etelärannikon rikasta ja vaihtelevaa luontoa.
Vakiintunut, arkikielinen käsitys ja hallinnollinen rajaus Keskuspuiston alueesta eroavat jossakin määrin toisistaan: esimerkiksi Haltialan/Vantaanjoen aluetta kutsutaan hallinnollisesti Helsinkipuistoksi. Toisaalta Lääkärinkadun pohjoispuolinen alue mielletään yleisesti ja esitetään kartoissa Keskuspuistona, vaikka se ei kuulu Keskuspuiston osayleiskaavaan. Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti 24.8.2006, että Helsingin Keskuspuistolle ei laadita uutta omaa osayleiskaavaa ja että Keskuspuiston aluetta ei pienennetä siitä rajauksesta joka tehtiin Yleiskaavassa 2002, joka korvasi vanhan Keskuspuiston osayleiskaavan.
[muokkaa] Luonnonsuojelualueet ja eläimistö
Puiston pohjoisosassa on neljä luonnonsuojelualuetta: Pitkäkosken rinnelehto, Haltialan aarnialue, Niskalan puulajipuisto ja Ruutinkosken rantalehto. Muita arvokkaita luontokohteita ovat mm. Maunulan pähkinäpensaslehdot (luonnonsuojelulain mukainen suojeltu luontotyyppi) sekä kaksi rauhoitettua luonnonmuistomerkkiä puiston pohjoisosassa: kynäjalavaryhmä ja Kuninkaantammi. Lisäksi Keskuspuiston eteläreunassa, Lääkärinkadun pohjoispuoleisella alueella on arvokas lehtometsä, jossa kasvaa erityisesti suojeltu lehtonata (festuca gigantea).
Puiston alueella elää runsaasti nisäkkäitä, näitä ovat esim. mäyrä, kettu, metsäjänis, rusakko, lumikko ja piisami. Linnuista vakioasukkaita ovat mm. palokärki, hippiäinen, närhi, tiaiset, rautiainen, lehtokerttu, satakieli, sirittäjä ja pikkusieppo.
[muokkaa] Liikunta ja ulkoilu
Keskuspuistossa on ulkoiluteitä n. 100 km, joista osa on talvisin hiihtäjien käytössä latuina.
