Satakieli
Wikipedia
| Satakieli | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Satakieli (Luscinia luscinia) on pieni varpuslintu.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Satakieli on punarinnan kokoinen. Pituus on noin 17 senttimetriä ja paino 23–30 grammaa. Satakieli on selkäpuolelta tasaisen harmaanruskea ja alhaalta harmaasta vaaleaan. Rinnassa on selvää tumma täplitystä. Pyrstö on punaruskea ja silmä suuri ja tumma. Sukupuolten välillä ei ole ulkonäköeroa.
Varoitusääniä ovat voimakkaat ”jiiih” ja kaliseva ratina. Laulu on erittäin voimakas säkeistö, joka tyynellä säällä voi vesistön ylitse kuulua jopa kilometrien päähän. Laulaa enimmäkseen öisin. Laulu on aktiivisinta toukokuussa ja kesäkuun alussa. Pesimättömät koiraat laulavat aktiivisesti juhannukseen asti. Monien mielestä satakieli on Suomen paras laululintu.
Vanhin suomalainen rengastettu satakieli on ollut 7 vuotta 1 kuukautta 1 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut vähintään 8 vuoden 10 kuukauden ikäinen saksalainen lintu.
[muokkaa] Levinneisyys
Satakieli on levinnyt isoon osaan Eurooppaa ja Aasiaa. Talvehtimispaikkoina sillä on Itä- ja Kaakkois-Afrikka. Viimeinen jääkausi erotti satakielet kahdeksi erillispopulaatioksi, jotka kehittyivät eri lajeiksi. Satakieli on näistä pohjoisempi, etelänsatakieli eteläisempi.
Suomessa satakieli on levinnyt voimakkaasti tällä vuosisadalla. Nykyisellään lajin asuinalue käsittää lähes koko Etelä- ja Keski-Suomen aina Oulun korkeudella asti, kun 1800-luvulla satakieli pesi vasta Kaakkois-Suomessa. Suomessa pesii noin 20 000 paria, Euroopassa 830 000 – 1 miljoona paria.
[muokkaa] Elinympäristö
Satakieli elää tiheissä tuomi-, leppä- ja pajupöheiköissä, joissa se myös pesii. Vesistön läheisyys on perusedellytys.
[muokkaa] Lisääntyminen
Naaras munii maassa olevaan pesään 4–6 munaa, joita naaras hautoo touko- tai kesäkuussa noin 14 vuorokautta. Emot ruokkivat poikasiaan jopa 2–3 viikkoa, jotka lähtevät pesästä lentokyvyttöminä alle 2 viikon ikäisinä.
[muokkaa] Ravinto
Madot, hyönteiset ja toukat ovat satakielen ravintoa.
[muokkaa] Lähteet
- Halkka, Antti et al (1984). Kotimaan luonto-opas. Porvoo : WSOY. ISBN 951-0-19804-8
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Haartman, Lars von 1954: Der Trauerfliegenschnäpper. III. Die Nahrungsbiologie. – Acta Zool. Fennica 83:1–96.
- Pryl, Mikko 1980: Satakielen Luscinia luscinia pesimäbiologiasta Etelä-Suomessa, I. – Ornis Fennica 57:33–39.
- Pryl, Mikko 1980: Satakielen Luscinia luscinia pesimäbiologiasta Etelä-Suomessa, II. – Ornis Fennica 57:82–87.
- Sorjonen, Jorma 1969: Satakielen ja muiden yölintujen laskenta Parikkalassa kesällä 1969. – Lintumies 4.1969 s. 87–89. SLY.
- Sorjonen, Jorma 1974: Satakielen (Luscinia luscinia L.) pesintä Parikkalan Siikalahdella 1968–73. – Ornis Karelica 1:16–27.
- Sorjonen, Jorma 1974: Satakielen (Luscinia luscinia L.) levinneisyys, käyttäytyminen ja biotoopinvalinta Kaakkois-Suomessa. – Pro-gradu tutkielma. Helsingin yliopisto.
