HMS Hood
Wikipedia
HMS Hood (viirinumero 51) oli Ison-Britannian kuninkaallisen laivaston Admiral-luokan taisteluristeilijä. Saksan Kriegsmarinen Taistelulaiva Bismarck upotti sen Pohjois-Atlantilla 24. toukokuuta 1941. Vain kolme 1418 hengen miehistöstä jäi henkiin.
Hood oli yksi neljästä Admiral-luokan taisteluristeilijästä, jotka tilattiin vuoden 1916 aikana hätävarusteluohjelmassa. Sisaraluksia ei rakennettu valmiiksi, joten Hood jäi Britannian viimeiseksi taisteluristeilijäksi. Alus nimettiin 1700-luvun amiraali Samuel Hoodin mukaan. Kun kolme taisteluristeilijää (HMS Indefatigable, HMS Queen Mary ja HMS Invincible) menetettiin Skagerrakin taistelussa, alukseen lisättiin 5000 tonnia lisää panssarointia kestämään 15-tuuman tykkien osumia, mikä nosti aluksen oikean taistelulaivan tasolle.
Aseistukseksi tuli 15"/L42 (381 mm) vuosimallia 1912, jollaiset tykit oli asennettu myös Queen Elizabeth-, Revenge- ja Renown-luokkiin. Ammus painoi 870 kg ja kantomatka oli 32 km. Sotienvälisenä aikana HMS Hood toimi Royal Navyn lippulaivana ja kiersi runsaasti Ison-Britannian siirtomaissa. Aluksella palveli yli 10 000 merimiestä ja upseeria sen historian aikana.
Toisen maailmansodan alkaessa Hood partioi Atlantilla toimien amiraali sir James Somervillen lippulaivana. Ensimmäisen kerran Hood laukaisi tykkinsä taistelutilanteessa Royal Navyn upottaessa Ranskan laivaston Mers-el-Kebirissä Ranskan antautuessa estäen sitä joutumasta saksalaisten käsiin (operaatio Catapult) 3.7.1940. Hoodin kranaatit osuivat taistelulaiva Bretagneen, joka räjähti ja upposi. HMS Hood palveli Välimerellä ja Atlantilla ja oli huollossa tammikuusta 1941 huhtikuuhun 1941. Sille oli suunniteltu peruskorjaus 1942.
Kun Bismarck lähti liikkeelle toukokuussa, Hood lähetettiin amiraali sir Lancelot Hollandin alaisuudessa HMS Prince of Walesin (kontra-amiraali Leach) kanssa pysäyttämään saksalaiset alukset, ennen kuin ne ehtisivät murtautua Atlantille hyökkäämään saattueita vastaan. Hollandin osasto saavutti Bismarckin ja Prinz Eugenin Grönlannin ja Islannin välisessä salmessa toukokuun 24. päivänä 1941 aamuyöstä.
Hood tulitti aluksi Prinz Eugenia Bismarckin sijaan. Kun saksalaiset saivat mitattua Hoodin etäisyyden, siihen osui ensin Prinz Eugenin 8-tuumainen ammus, joka sytytti ilmatorjuntatykistön ammukset ja raketit, muttei uhannut laivaa. Kun Hood kääntyi saadakseen kaikki tykkinsä Bismarckia kohti, alukseen osuivat kello 06:00 Bismarckin 380 mm päätykistön ammukset, jotka nostivat tulipatsaan aluksen peräosasta. Tämän jälkeen räjähdys tuhosi aluksen takaosan. Miehistön 1418 jäsenestä kolme miestä, Ted Briggs, Bob Tilburn ja Bill Dundas, pelastettiin HMS Electralle.
Tutkintalautakunnan mukaan Bismarckin kranaatit olivat osuneet Hoodin ajopanosvarastoon. 15 tuuman kordiittipanokset olivat räjähtäneet, ja syntynyt räjähdysliekki oli levinnyt edelleen ammusvarastoon ja räjäyttäneet sen. Syntynyt katastrofaalinen räjähdys oli tuhonnut aluksen keskilaivan ja katkaissut aluksen. Asiasta saatiin varmuus aluksen hylyn löydyttyä vuonna 2002 noin 3000 metrin syvyydestä. Oli ironista, että laiva, joka oli suunniteltu Skagerrakin opetusten pohjalta, menetettiin samalla tavoin kuin kolme taisteluristeilijää Skagerrakissa.
