HMX
Wikipedia
HMX eli oktogeeni eli syklotetrametyleenitetranitramiini eli oktahydro-1,3,5,7-tetranitro-1,3,5,7-tetratsokiini on voimakas mutta iskusta helposti räjähtävä nitroamiini, joka luetaan varsinaisiin räjähdysaineisiin. Se keksittiin 1940 kehiteltäessä uutta heksogeeni:n valmistustapaa. HMX on käytetty lukuisissa sotilaallisissa sovelluksissa, mm. onteloammuksissa, ydinaseiden sytyttimissä tai vaikkapa kiinteissä rakettipolttoaineissa. Usein se sekoitetaan TNT:hen tai johonkin muuhun aineeseen räjähdysherkkyyden vähentämiseksi. Tyypillisiä esimerkkejä ovat oktoli (75% HMX, 25% TNT) ja OKFOL (95% HMX, 5% vahaa). Oktolia käytetään ontelokranaattien räjähteenä.
Oktogeeni on voimakas räjähde, koska sillä on suuri molekyylipaino ja se on heksogeenin tavoin happitasattu. Sen molekyyli sisältää 8-kulmaisessa molekyylissä neljä hiiliatomia ja neljä typpiatomia, joihin jokaiseen liittyy nitroryhmä. Oktogeeni kuuluu voimakkaimpien räjähteiden ryhmään, joihin kuuluvat myös HNIW ja oktanitrokubaani, jotka kuitenkin ovat voimakkaampia ja vähemmän herkkiä räjähtämään iskusta.
Oktogeenin brittiläinen nimi HMX tulee sanoista High Molecular weight rdX, suurimolekyylipainoinen RDX. Lyhenteen on tulkittu myös tulevan sanoista Her Majesty's eXplosive.
Oktogeeni on väritön kiinteä aine, jonka kemiallinen kaava on C4H8N8O8, tiheys 1.91 g/cm3, moolimassa 296.20, sulamispiste 276 - 286 °C, itsesyttymislämpötila 234 °C ja CAS-numero 2691-96-7. Oktogeeni hajoaa 280 °C. Oktogeenin räjähdysnopeus on 9100 m/s, mikä on räjähtävälle aineelle korkea.
