Infrapunatähtitiede

Wikipedia

Linnunradan keskus (ylävasemmalla) näkyy lähes esteettä infrapunakuvassa.

Infrapunatähtitiede on tähtitieteen tutkimuksen osa-alue, joka on keskittynyt havaintojen tekemiseen infrapunasäteilyn alueella (0,75 μm–1 mm) näkyvän valon sekä radioaaltojen välissä. Infrapunatähtitieteen tutkimuskohteita ovat erityisesti infrapunagalaksit, tähtienväliset pölypilvet, protostellaariset kylmät ytimet, nuoria tähtiä ympäröivät kertymäkiekot, pölyvaipan ympäröimät prototähdet joita ei voida havainnoida näkyvän valon alueella, avaruuden molekyylit ja jäät sekä jäiden peittämät pölyhiukkaset. Kosminen infrapunataustasäteily kertoo universumin lämpötiloista galaksien synnyn aikaan sekä ensimmäisistä tähdistä.

Maan ilmakehä absorboi infrapunasäteilystä suuren osan, joten havainnot monella keskeisellä infrapuna-alueen aallonpituudella joudutaan tekemään avaruusteleskoopeilla kiertoradalta käsin. Koska infrapunasäteily on lämpösäteilyä, tulee havaintolaitteet eristää muun laitteiston lämmöltä ja lisäksi viilentää nestemäisellä typellä, jotta ne voisivat rekisteröidä avaruudesta tulevan heikon säteilyn. Monet ensisijaisesti optiset teleskoopit, kuten Hubble-avaruusteleskooppi ja VLT, kykenevät infrapunadetektoreiden avulla havaitsemaan kohteita myös infrapuna-aallonpituuksilla. Ensimmäinen puhtaasti infrapuna-alueen teleskooppi oli englantilais-hollantilainen IRAS, joka oli toiminnassa tammi–marraskuussa 1983. Muita merkittäviä teleskooppeja ovat ESAn ISO (1995–1998), NASAn Spitzer (laukaistiin radalleen elokuussa 2003) sekä vuonna 2007 toimintansa aloittava ESAn Herschel-avaruusteleskooppi.

Spitzer-avaruusteleskooppi.

Tämä tähtitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.