Isojako
Wikipedia
Isojako oli maanjakotoimitus Suomessa, joka alkoi 1700-luvun loppupuolella.
Isojaon tehtävänä oli poistaa sarkajaon aiheuttamat haitat kuten vainiopakko ja monet jakaa talojen lukuisat pelto- ja niittysarat vähälukuisempina mutta suurempina ja käytännöllisempinä lohkoina.
Vuoden 1757 valtiopäivillä hyväksyttiin maanmittari Jakob Faggotin ajama isojako ainoaksi maanjakomenetelmäksi.
Ensin käytiin läpi kylien väliset rajat muodostaen jakokunnat, ja sen jälkeen talojen rajat. Vesialueita ei jaettu. Maan jaon perusteena oli manttaali, talojen verojenmaksukykyä osoittava mitta. Oikeudenmukaisuuden vuoksi maa jyvitettiin, eli parempaa maata sai vähemmän.
Isojakotoimitukset saatiin Pohjanmaalla sekä Lounais- ja Etelä-Suomessa suoritettua yleensä 1800-luvun alkupuolella.
Isojakoa on täydennetty uusjaolla vuoden 1848 maanmittausohjesääntöön perustuen.
