Sarkajako
Wikipedia
Sarkajako on maankäyttöjärjestelmä, joka oli vallalla laajalti Euroopassa keskiajalta alkaen 1700-luvulle asti. Sarkajaon perustana oli maan yhteisomistus. Kyläyhteisö omisti maan, ja yksittäinen tila omisti ainakin muodollisesti vain osuuden kylästä. Kullekin tilalle jaettiin kylän kaikista pelto- ja niittylohkoista kapeita sarkoja vuorotellen, jotta taattiin eri laatuisten viljelysmaiden tasapuolinen jakaminen. Sarkojen leveys riippui siitä, kuinka suuri osuus tilalla oli koko kylästä.
Suomessa 1300-luvulta alkaen voimassa olleen Ruotsin maanlain mukaan olisi myös kylätontti sekä kylän metsämaa ja vesialueet pitänyt jakaa samalla tavalla, mutta käytännössä sarkajako Suomessa rajoittui peltoihin ja niittyihin. Sarkajakojärjestelmän etuina olivat mm. aitaamisen minimointi, mahdollisuus uusia jako kylän omistussuhteiden muuttuessa sekä tasapuolisuus. Sarkajakojärjestelmää alettiin kuitenkin 1700-luvulla pitää kehityksen jarruna, sillä sarkajako ei juuri kannustanut yksittäistä tilaa uudisraivaukseen eikä mahdollistanut esimerkiksi uusien vuoroviljelymenetelmien kokeilua.
Isojaossa sarkajakojärjestelmä purettiin ja kukin tila sai omat pelto- ja niittylohkonsa.
