Isokarpalo
Wikipedia
| Isokarpalo | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
Isokarpalo (Vaccinium oxycoccos) on puolukoihin (Vaccinium) kuuluva punakukkainen- ja marjainen, ikivihreä varpu. Se kasvaa sekä Euraasian että Pohjois-Amerikan pohjoisosissa. Suomessa se on lähes koko maassa varsin yleinen alkuperäiskasvi, vain Pohjois-Lapissa harvinainen. Se kasvaa runsaimmillaan ja varsinkin parhaiten marjovana erilaisilla, monesti melko märilläkin nevoilla. Vaikka se kasvaa myös rämeillä ja korvissa, marjasadot jäävät siellä paljon pienemmiksi.
Muita nimiä: karpalo, karpele, kalpare, kurjenmarja, kirsimarja ja narinruoho.
[muokkaa] Hyötykäyttö
Karpalo on pohjoisten alueiden marja, jota ei tunneta Keski- ja Etelä-Euroopassa. Siksi tiedot sen terveellisyydestä ja rohtokäytöstä ovat peräisin pääasiassa Venäjältä. Siellä sitä on käytetty lääkkeeksi vatsan happohäiriöissä ja kuumetaudeissa sekä munuais- ja rakkotulehduksissa.
Pohjois-Amerikan intiaanit tunsivat myös karpalon hyvin, ja esittelivät sen uudisasukkaille Massachussetsissa. Vähitellen karpalohillosta tuli olennainen osa periamerikkalaista Kiitospäivän ateriaa tai jouluateriaa. Karpalo on kasvanut Skotlannissa, mutta hävinnyt sieltä lähes tyystin sopivien kasvupaikkojen tuhouduttua.
Karpaloa viljellään Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Baltian maissa.
Karpalo poimitaan myöhään syksyllä tai varhain keväällä. Marjat säilyvät yli talven varastossa vaikka siltään. Karpalosta valmistetaan mehua ja muita juomia, hyytelöä, sosetta ja nektaria.
