J. Bruce Ismay
Wikipedia
Joseph Bruce Ismay (12. joulukuuta 1862 – 17. lokakuuta 1937) oli englantilainen liikemies, joka muistetaan parhaiten White Star Line -risteilylaivayhtiön johtajana. Hän oli mukana RMS Titanicin neitsytmatkalla ja joutui pelastuttuaan onnettomuudesta julkisen halveksunnan kohteeksi.
[muokkaa] Biografia
Ismay syntyi Merseysiden Crosbyssä. Hänen vanhempansa olivat Margaret ja Thomas Ismay, joka oli vanhempi osakas Ismay, Imrie and Company -yhtiössä, joka oli White Star Linen edeltäjä.
J. Bruce Ismay sai koulutuksen Elstree School and Harrow'ssa, jonka jälkeen hän vietti vuoden Ranskassa. Tämän jälkeen hän vietti neljä vuotta oppipoikana isänsä yrityksessä, jonka jälkeen hän kierteli maailmaa. Tämän jälkeen hän muutti New Yorkiin isänsä yhtiön asiamieheksi.
Vuonna 1888 nuorempi Ismay meni naimisiin Julia Florence Schieffelinin kanssa, ja heille syntyi kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. Kolmea vuotta myöhemmin Ismay palasi Englantiin ja ryhtyi osakkaaksi isänsä yhtiöön. Vuonna 1899 Thomas Ismay menehtyi, ja Bruce Ismay nousi perheyrityksen johtajaksi. Yritys kukoisti Ismayn johdon alla, ja tämän lisäksi hän toimi usieden muiden yhtiöiden johtajana. Vuonna 1901 yhdysvaltalaiset sijoittajat lähstyivät Ismayta aikomuksenaan perustaan kansainvälinen jättiyhtiö. Ismay suostui tähän, ja sopimuksen seurauksena hänen yhtiönsä sulautettiin International Mercantile Marine Companyyn, jonka johdossa oli J.P. Morgan.
Vuonna 1907 Ismay tapasi belfastilaisen Harland & Wolff -telakan johtajan lordi Pirrien. Yhdessä miehet suunnittelivat höyrylaivan, joka päihittäisi tuon ajan suurimmat alukset, Cunard Linen loistoristeilijät RMS Lusitanian ja RMS Mauretanian. Ismayn suunnitteleman aluksen ei ollut tarkoitus olla ainoastaan nopea: aluksen oli oltava myös yleellinen, ja siinä tuli olla suuret kolmannen luokan (siirtolaisluokan) tilat. Ensimmäinen luokka olisi tarkoitettu rikkaille ja kuuluisille, mutta yhtiön oli tarkoitus ansaita kolmannen luokan siirtolaismatkojen myynnillä. Kaiken kaikkiaan kolmea alusta suunniteltiin rakennettavaksi. Niistä keskimmäinen, RMS Titanic, tulisi olemaan White Star Linen ylpeys, maailman yleellisin alus.
Ismayn tapana oli matkustaa jokaisen aluksensa neitsytmatkalla, eikä Titanic ollut poikkeus. Kun alus törmäsi jäävuoreen Newfoundlandin kaakkoispuolella ja upposi, Ismay kapusi pelastusveneeseen C, josta hänet pelastettiin Cunard Linen RMS Carpathialle. Ismay saapui New Yorkiin 18. huhtikuuta 1912, ja esiintyi todistajana sekä amerikkalaisessa että brittiläisessä onnettomuuden tutkinnassa.
Matkustajat todistivat Ismayn vaatineen kapteeni Edward J. Smithiä lisäämään Titanicin nopeutta jotta alus saapuisi New Yorkiin aikataulusta edellä, saadakseen lehdistä palstatilaa. Eräs matkustajista väitti Ismayn esitelleen jäävuorivaroituksia päivällisellä, mutta panneensa sen sitten taskuunsa sen sijaan että olisi antanut sen kapteenille.
Kun Titanic oli uppoamassa, Ismay nousi pelastusveneeseen ennen kuin kaikki naiset ja lapset oli saatu evakuoitua. Tämä teko tuli vainoamaan häntä koko hänen loppuelämänsä ajan. Kun Ismay nousi RMS Carpathialle, hän vaati saada itselleen laivan tohtorin hytin, eikä poistunut sieltä ennen kuin laiva oli saapunut New Yorkiin. Matkan aikana Ismayn kerrotaan olleen oopiumin vaikutuksen alainen.
Onnettomuuden jälkeen sekä englantilainen että amerikkalainen lehdistö hyökkäsi hänen kimppuunsa koska hän oli paennut laivalta vaikka naisia ja lapsia oli yhä laivalla. Jotkin lehdet kutsuivat häntä nimellä "J. Brute Ismay" (julma tai tökerö), toiset julkaisivat piirrossarjoja, jotka esittivät hänet karkaamassa laivalta. Lontoolaiset seurapiirit karkottivat hänet keskuudestaan ja leimasivat hänet yhdeksi historian suurista pelkureista. Vuonna 1912 hän erosi yhtiönsä johdosta.
Vuosi turman jälkeen Ismay hankki omistukseensa Mersey-nimisen aluksen, josta tehtiin kauppalaivaston päällystön koulutuslaiva. Hän myös lahjoitti 11 000 sterlingpuntaa merellä hukkuneiden rahastoon, ja vuonna 1919 antoi 25 000 sterlingpunnan pesämunan rahastoon, jonka tehtävänä oli pitää yllä kauppalaivaston miesten ansioita ensimmäisessä maailmansodassa.
Joseph Bruce Ismay kuoli kotonaan Liverpoolissa 17. lokakuuta 1937, ja hänet haudattiin Putney Valen hautausmaalle Lontooseen.
