Jacques Ibert

Wikipedia

Jacques François Antoine Ibert (15. elokuuta 1890 – 5. helmikuuta 1962) oli ranskalainen klassisen musiikin säveltäjä.

Ibert oli paljasjalkainen pariisilainen. Hän opiskeli Pariisin konservatoriossa opettajanaan mm. Paul Vidal ja voitti Rooman palkinnon (Prix de Rome) vuonna 1919 kantaatillaan Le poète et la fée. Vuodesta 1937 hän oli Ranskan akatemian johtaja Roomassa ja johti vuosina 1955-57 Pariisin Opéra-Comique'ia. Hän kuoli Pariisissa.

Ibertin musiikkia pidetään yleensä melko kevyenä, jopa vitsikkäänä. Melodiat ovat houkuttelevia ja värikkäästi orkestroituja. Vaikka Ibert ei kuulunut Les Six-säveltäjäryhmään, hänen musiikissaan on paljon samoja piirteitä. Parhaiten tunnettu on ehkä orkesteriteos Divertissement (1930), muita huomattavia sävellyksiä ovat mm. Escales (1924) orkesterille, sinfoninen runo La Ballade de la geôle de Reading (perustuu Oscar Wilden runoon), huilu- ja saksofonikonsertot sekä sarja Histoires pianolle. Lisäksi hän sävelsi oopperoita, baletteja, teatteri- ja elokuvamusiikkia, musiikkia radioon sekä vokaali- ja soitinteoksia.

[muokkaa] Teoksia

• Histoires (1910, johon kuuluu mm. Le petit âne blanc, "Pieni valkoinen aasi")
• Trois pièces brèves (1930)
• Entr'acte (1937)
• Deux Interludes (1946)
• Orkesteriteoksia
  • Escales (1920-22)
  • Jeux (1923)
  • Divertissement (1930)
  • Symphonie marine (1931)
  • Concerto pour flûte (1934)
  • Concertino pour saxophone (1935)
  • Concertino da camera (1935)
  • Bostoniana (1955)
  • Hommage à Mozart (1955)
  • Bacchanale (1956)
• Elokuvamusiikkia
  • Invitation to the Dance (1956)
  • Macbeth (1948)
  • Panique (1946)
  • Feu Mathias Pascal (1937)
  • Golgotha (1935)
  • Maternite (1934)
  • Les Cinq Gentlemen Maudits (1933)
  • Don Quixote (1933)
  • Un Chapeau de Paille d'Italie (1927)
• oopperoita
  • Angélique (1927)
  • Le Roi d'Yvetot (1930)
  • L'Aiglon (1937, yhteistyössä Arthur Honeggerin kanssa)