Jalomäen umpipiha

Wikipedia

Jalomäen susiportti

Jalomäen umpipiha on Satakunnan ainoa täydellinen umpipiha. Se on kymmenien harmaakylkisten rakennusten muodostama kokonaisuus, kaksine umpipihoineen. Toinen umpipiha on ihmisille ja sitä kutsutaan miespihaksi (satakuntalainen käännös ruotsinkielisestä sanasta mangård) ja toinen piha eläimille; sitä kutsutaan karjapihaksi.

[muokkaa] Sijainti

Jalomäen umpipiha sijaitsee aivan Pori-Tampere-tien (valtatie 11) vieressä 20 kilometriä Porista entisessä Kullaan kunnan Levanpellon kylässä, Johan Granlundin tiellä, joka vuodesta 2005 alkaen on kuulunut Ulvilan kaupunkiin. Levanpelto oli aiemmin myös Kullaan kunnan aiempi nimi.

Johan Granlundin tien nimi juontaa alkunsa Johan (Juhana) Fredrik Granlundista, joka muutti Kullaalle vuonna 1842. Tuolloin Jalomäen umpipihan paikalla poltettiin runsaasti hiiltä ja Johan Granlund toimi salaneuvos Falckin tehtailla johtajana ja hankki alueelta hiiltä, jota tarvittiin raudanvalmistuksessa. Myöhemmin Johan Granlund tuli tunnetuksi Frenckellin Turun kirjapainon omistajana ja kun hän kuoli, hänen omaisuutensa muodosti Helsingissä olevan Ateneumin rakentamisen pohjarahaston. Vuonna 1851 J. F. Granlund perusti Turun kirjanpainajien hautausapukassan, josta sai alkunsa Suomen kirjatyöntekijäin ammattiyhdistystoiminta. Johan Granlund oli myös kirjailija ja hän kirjoitti suomentaen mm. ensimmäisen suomenkielisen keittokirjan (Kokki=kirja), loi uusia suomekielisiä ruokasanoja (mm. klimppi) ja kirjoitti ensimmäisen kerran suomenkieliseen kirjallisuuteen sanat "Täällä, Pohjan tähden alla" (Kotomaamme), joka julkaistiin hänen toimittamassaan Tähti-lehden numerossa 2 vuonna 1863. Elias Lönnrotin hyvänä ystävänä Johan Granlund oli myös luomassa suomenkielisiä sanoja Lönnrotin suururakkaan, Suomalais-ruotsalaiseen sanakirjaan (1874-86). Suuri suomenkielen ystävä Johan Granlundista tuli luettuaan Christfrid Gananderin Mythologia Fennican (1789), joka oli hänen mielestään suuri kunnianosoitus suomenkielelle. Tämän innoittaman hän myös "suomensi" oman etunimensä Juhanaksi.

Jalomäen umpipihan 1900-luvun loppupuolella käyttöönottamassa logossa on kuusisakarainen tähti eli Pohjantähti, jonka alla sanat: Täällä, Pohjan tähden alla. J. F. Granlund kirjoitti 1800-luvulla sanat "Pohjan tähti" siis erikseen.

[muokkaa] Maakota

Jalomäen umpipihassa on maa-asunto, joka kuvaa sitä aikaa, kun viljeltiin kaskea ja siirryttiin riista- ja kaskimailta toisille koskemattomille alueille, eli vietettiin kiertolaisen elämää eikä paljoakaan kiinnitetty huomiota asumukseen. Maa-asunto eli maakota oli aikoinaan tilapäinen asunto, joka tehtiin kaivamalla maahan kuoppa, jolloin maa lapioitiin molemmin puolin kuoppaa multapenkit makuusijoiksi ja kuopan päälle salvettiin muutaman hirren korkuinen hirsikehikko ja sen päälle rakennettiin katto. Jalomäen umpipihan maa-asunnossa on kuusenjuurista tehdyt puusaranat puuovessa. Maa-asunnon vieressä on umpimähkä, joka oli vanha tulensäilytyspaikka ja josta ilmaus "mennä jonnekin umpimähkään" juontaa alkunsa. Ihmiset kulkivat kaski- ja riistamailta tuottavimmille alueille samoja polkuja ja saattoivat saada tulen toisten käyttämästa umpimähkästä, josta saattoi puhaltelemalla saada vielä tulen 2 viikon kuluttuakin, jos puolimetrisessä kivinvuoratussa kuopassa hiilet oli hyvin peitelty tuhkalla ja maalla. Aikoinaan tulensäilytys on hyvin tärkeää, kun ei ollut tulitikkuja käytettävissä. Tuli tehtiin mm. iskemällä tulusraudalla piikiveä, jolloin iskun aikana kiven kyljessä sormin pidetty taula (kuivattu koivunkääpä) syttyi kipinästä tuleen.

[muokkaa] Savupirtit ja umpipihan synty

Kun peltoviljely alkoi, asutus jäi paikoilleen ja syntyi savupirtti ja sellaisia Jalomäen umpipihassa on kaksi kappaletta molemmin puolin miespihaa, joista toinen aivan alkuperäisessä asussa ja toisesta on syntynyt vuosisatojen saatossa savupiipullinen savutupa ja edellen kasvanut asuinrakennus, jonka savupirttiosa on tehty vuosina 1672-1673. Tätä asuinrakennusta laajennettiin 1700-luvulla, ja viimeisen kerran vuonna 1918. Varakkaissa paikoissa savupirttejä oli kaksi, sillä silloin lämmityksen aikana ei tarvinnut oleilla pihalla, vaan voitiin siirtyä aina lämpimään asuntoon, kun talvella toista savupirttiä lämmitettiin ja toisessa asuttiin. Aluksi savupirtissä asuivat eläimet (alakerrassa) ja ihmiset (yläkerrassa) samassa asumuksessa. Vähitellen kuitenkin karjalle alettiin rakentamaan omia rakennuksia ja samoin ihmisille. Näin kehittyi vähitellen täydellinen umpipiha, jollainen Jalomäen umpipihakin on ja se muodostui siis kahdesta suljetusta pihapiiristä. Tällaiset umpipihat tulivat Länsi-Suomeen 1200-1300-lukujen taitteessa.

[muokkaa] Muut rakennukset

Jalomäen karjapihassa on navettarakennus, lantala, paja, hiilikoppi, kalastustarvikevaja, nahkiaismertavaja, tahkokatos ja karjakatos ja savupirtin karjapihan puoleinen porstua, jossa tehtiin puusepäntöitä. Miespihassa on kolme asuinrakennusta, savupirtti, lakeeton porstua, kiertokoulu, suutarinverstas, luhtiaitta, tarvikevarasto, vaateaitta, käsityötarvikeaitta, hirsikäymälä, ruokavaja ja savusauna, joka umpipihakaudella tehtiin miespihan yhteyteen, mutta 1800-luvun puolivälissä tulivat palovakuutusyhdistykset ja ne siirrättivät savusaunat palovaarallisina pois miespihasta ja lisäksi samoihin aikoihin asuinrakennusten tulisijat tulivat savupiipullisiksi ja ne koettiin turvallisemmaksi ratkaisuksi.

Jalomäen umpipihassa onkin sitten toinen savusauna (palvisauna) sijoitettu jonkin verran pois pihapiiristä Joutsijoen (Kokemäenjoen haara) varrelle. Tuo joki oli aikoinaan uittoväylä, jota pitkin Joutsijärven ympärillä olleet laajat Kullaan metsäalueet hakattiin ja tukin uitettiin Poriin Kokemäenjoen suulla sijaitseville höyrysahoille. Jalomäen umpipihassa on Joutsijoen varrella uittovälinelato, jossa on esillä Kullaalla käytettyä uittovälineistöä. Jalomäen umpipiha-alueella on myös kolmiosainen riihi, tervalato, tervahauta, ruiskukoppi, riista-aitta, polttopuulato, kaksi vilja-aittaa ja kaksi olkikattoista niittylatoa. Lisäksi aluella on kahvioksi tehty rakennus.

[muokkaa] Esineistö ja tulisijat

Jalomäen umpipihassa on esillä melkeinpä täydellinen satakuntalainen talonpoikaisesineistö eri tyylisuuntien aikakausilta. Vanhin huonekalu on keskiajalta, mutta 1700-1800 lukujen satakuntalaiset talonpoikaishuonekalut ovat erittäin monipuolisesti esillä ja niitä on kaikilta tyylisuuntien aikakausilta. Jalomäen umpipihassa on myös erittäin runsas kokoelma satakuntalaisia talonpoikaisia tarvekaluja ja muuta pikkuesineistöä. Lisäksi Jalomäen umpipihan rakennuksissa on esillä 17 erilaista tulisijamallia, joista mainittakoon mm. savupirtin savupiiputon tulisija, ensimmäinen Ruotsista tullut savupiipullineen uunimalliin, johon ei osattu tehdä vielä taitotiedon puutteessa ns. kiertoa, puujalkojen varaan rakennettu kustavilaistyylinen kaapimallinen uuni, ovellinen iso tulisija, jossa pääsi uuninpankolle nukkumaan, satakuntalaisen (harjavaltalainen) uuniseppä Hartlingin 1800-luvun puolivälissä käsintekemistä kaakeleista tehty kakluuni ja useita muitakin tulisijamalleja.