Japanilaiset koirarodut

Wikipedia

Akita japanilaisessa postimerkissä. 1920-luvulla japanilaisia rotuja alettiin vaalia kansallisaarteina.

Japanilaiset koirarodut ovat Japanissa jalostettuja pystykorvarotuja. Perinteisesti alkuperäisiin japanilaisiin rotuihin on luettu kuuluviksi akita, hokkaido, kai, kishu, shikoku ja shiba. Ne ovat kaikki pystykorvia ja muistuttavat suuresti toisiaan. Hokkaido, kai, kishu ja shikoku kuuluvat shika inuihin eli keskikokoisiin japanilaisiin pystykorviin. Niihin luetaan myös sanshu, mutta FCI ei tunnusta sitä omaksi rodukseen vaan pitää sitä kishun muunnoksena. Mikawa ja ryukyu ovat vanhoja japanilaisia rotuja, jotka ovat nykyään kuolleet sukupuuttoon.

Nimestään huolimatta japaninterrieriä, japaninpystykorvaa ja japanese chiniä eli japaninspanielia ei lasketa kuuluviksi alkuperäisiin japanilaisrotuihin, koska ne polveutuvat koirista, jotka on tuotu Japaniin muualta maailmasta. Japanilainen rotu on myös tosa, joka jalostettiin risteyttämällä shikokuun eurooppalaisia mastiffeja. Myös akitaan on jalostuksessa sekoittunut länsimaisten rotujen kuten mastiffin, tanskandoggin ja saksanpaimenkoiran perimää, eikä sitä siksi pidetä puhtaasti japanilaisena rotuna. Yhdysvalloissa akitasta on eronnut omaksi rodukseen amerikanakita.

[muokkaa] Rotujen arvostus ja suojelu

Kun japanilaiset alkoivat tuoda koiria Euroopasta ja Kiinasta, puhtaat japanilaiset rodut uhkasivat kadota miltei kokonaan sekoittuessaan tuontirotuihin. Japanissa herättiin kuitenkin vanhojen pystykorvarotujen suojeluun, ja vuonna 1928 perustettiin hallituksen tuella järjestö Nihon Ken Hozonkai (NIPPO) kuuden alkuperäisen rodun säilyttämiseksi. Toisen maailmansodan jälkeen monet näistä roduista olivat jälleen miltei sukupuuton partaalla, mutta ne saatiin pelastettua. Akitasta tuli Japanin kansallisrotu, ja se nimitettiin kansallisaarteeksi yhdessä maan muiden alkuperäisten pystykorvarotujen kanssa. Shiba on tällä hetkellä kuitenkin maan yleisin kotimainen rotu, sillä Tokion kaltaisissa täyteen rakennetuissa suurkaupungeissa on helpompi pitää pienikokoista koiraa.

Rotujen nimet liittyvät usein maantieteellisiin paikkoihin, kuten Japanin saariin. Akita on esimerkiksi saanut nimensä Akitan maakunnasta, Hokkaido, Kyushu ja Shikoku ovat puolestaan saaria. Shiban nimi tarkoittaa syksyn punaiset lehdet, joten se ei ole kytköksissä mihinkään paikkaan vaan viittaa rodun punaiseen väriin. Joidenkin rotujen nimessä esiintyvä inu on japania ja tarkoittaa koiraa.

[muokkaa] Akita

Pääartikkeli: Akita (koira)

Akita on kotoisin Akitan maakunnasta Honshun saarelta. Se on kookkain japanilaisista pystykorvista, mutta sen kantarotu akita matagi oli alun perin keskikokoinen japanilainen pystykorva. Aluksi rodun tärkein tehtävä oli karhunmetsästys, mutta koiratappeluiden yleistyttyä kokoa alettiin kasvattaa mastiffi-risteytyksillä. Toisen maailmansodan aikana tehtiin myös risteytyksiä saksanpaimenkoiran kanssa, koska muiden koirien pito oli tuolloin kiellettyä. Kun koiratappelut kiellettiin, rodun huomattiin olevan melkein sukupuuton partaalla. Rotu elvytettiin pienestä jäljellä olevasta kannasta, minkä vuoksi se on melko sisäsiittoinen. Mastiffeilta periytyneet riippuvat korvat jalostettiin pois ja tyypilliset pystyt korvat saatiin vakiinnutettua. Kansallisrodun asema ja uskollisen Hachikon tarina ovat lisänneet akitan suosiota ja arvostusta. Nykyisin se on melko suosittu Italiassa ja Ranskassa, mutta esimerkiksi Suomessa ja Yhdysvalloissa amerikanakita on huomattavasti yleisempi.

[muokkaa] Shika inut

Shika inuihin kuuluvat hokkaido, kai, kishu ja shikoku. Ne ovat kukin kotoisin eri saarilta. Hokkaido saattaa tuoda ensi vilkaisulta monille mieleen suomenpystykorvan. Kai on aina brindle, joko mustalla tai punaisella pohjavärillä. Kishu ja shikoku muistuttavat ulkonäöllisesti paljon toisiaan. Niillä on muutoin samanlainen väritys, mutta kishulla sallitaan myös valkoinen väri. Kaita on tuotu Italiaan ja Yhdysvaltoihin. Shikokuja on Kanadassa, Puolassa ja Alankomaissa, kishuja puolestaan Yhdysvalloissa. Yhtäkään näistä roduista ei kuitenkaan tavata Suomessa, vaikka kiinnostus niitä kohtaan on täälläkin viime vuosien aikana kasvanut.

[muokkaa] Shiba

Pääartikkeli: Shiba

Shiba on yleensä pitkäikäinen ja terve rotu. Se on pienin japanilaisista pystykorvista, mutta se on kuitenkin itsenäinen ja omapäinen. Sille on ominaista shibakiljunta, joka kuulostaa varsin omalaatuiselta. Moni shiba harrastaa agilityä, mutta usein ne ovat myös pelkkiä seurakoiria.