John Barth
Wikipedia
John Simmons Barth, syntynyt 27. toukokuuta 1930 Cambridgessä, Marylandissä, on amerikkalainen kirjailija ja kirjallisuudentutkija. Hän aloitti musiikin opinnot, mutta siirtyi pian John Hopkinskin yliopistoon opiskelemaan kirjallisuutta ja luovaa kirjoittamista. Hän suoritti alemman korkeakoulututkinnon vuonna 1951 ja seuraavana vuonna ylemmän M.A. -tutkinnon. Hän on työskennellyt Pennsylvanian, Buffalon ja John Hopkinsin yliopistoissa sekä vierailevana professorina Bostonin yliopistossa. Hän jäi eläkkeelle akateemisesta virastaan vuonna 1995.
Barthin nimi liitetään postmodernismiin Thomas Pynchonin, Robert Cooverin, William H. Gassin ja Donald Barthelmen ohella.
Barth on usein kirjoittanut teospareja, minkä kirjailija arvelee johtuvan siitä, että hänellä on kaksoissisar. Ensimmäisiä romaanejaan, The Floating Opera (1956, suom. Uiva ooppera) ja The End of the Road (1958, suom. Matkan pää) Barth kutsuu ”nihilistiseksi komediaksi” ja ”nihilistiseksi tragediaksi”. Niitä leimaa musta huumori ja absurdi maailmankokemus. Ne ovat sukua Jean-Paul Sartren eksistentialistiselle romaanille.
Seuraavassa teosparissa The Sot-Weed Factor (1960, Tupakkakauppias) ja Giles Goat-Boy (1966, Giles vuohipoika) Barth luopuu realistisesta kerronnasta. The Sot-Weed Factor on pastissi, jossa Barth parodioi 1700-luvun englantilaisia romaaneja. Barth on todennut näistä romaaneistaan, että ne ovat romaaneja, jotka jäljittelevät romaanin muotoa, Ne on kirjoittanut kirjailija, joka jäljittelee kirjailijan roolia.
Giles Goat-Boy on allegorinen kehityskertomus, jonka päähenkilö kasvaa vuohesta ihmiseksi ja yliopiston Suureksi Opettajaksi (Grand Tutor). Päähenkilön isä on tietokone, jonka näkökulmasta tarina kerrotaan. Tapahtumat sijoittuvat yliopiston kampukselle, joka jakautuu itä- ja länsiosaan (East Campus ja West Campus), joista vastaavat tietokoneet EASAC ja WESAC (West Campus Automatic Computer). Teoksessa on runsaasti muitakin binaarioppositiopareja, kuten mies/nainen, mieli/ruumis, itä/länsi. Giles työskentelee yliopistossa, joka vertautuu teoksessa universumiin (university/universe). Barth on sijoittanut juonen pohjaksi Joseph Campbellin ja Lord Raglanin tulkintoja sankarimyytistä. Romaania kirjoittaessaan hän piti edessään tehtäväluetteloa, että saisi upotettua kirjaansa kaikki Campbellin Sankarin tuhannet kasvot -teoksessa luetellut myytit.
Lost in the Funhouse (1968, Eksynyt huvitalossa) –novellikokoelmaa käytetään yliopistoissa kurssikirjana.
Chimera (1972) ja kirjeromaani LETTERS (1979) muodostavat käännekohdan Barthin tuotannossa. Yksi LETTERS-romaanin päähenkilöistä on kirjailija ja muut Barthin aikaisempien teosten henkilöhahmoja tai näiden jälkeläisiä. LETTERS tarkastelee Yhdysvaltojen historiaa hävinneiden kannalta: intiaanien, Yhdysvaltojen itsenäisyyttä vastaan taistelleiden, sisällissodassa hävinneiden näkökulmasta. Barth kääntää virallisen historiankirjoituksen tavallaan nurin päin.
Sabbatical (1982, Sapattivuosi) ja The Tidewater Tales (1987, Tidewaterin tarinat) muodostavat teosparin, jonka teemoina ovat kirjoittamisen ohella rakkaus ja kuolema.
Barth on kirjoittanut myös teoreettisia artikkeleita. Hän osallistui 1960-luvulla kirjallisuuden ja romaanin kuolemaa käsittelevään keskusteluun artikkelillaan The Literature of Exhaustion (1967, Uupumuksen kirjallisuus). Siinä hän katsoo, että jos perinteisen romaanin keinot on käytetty loppuun, voivat romaanikirjailijat kirjoittaa fiktiota fiktion kirjoittamisesta ja täten luoda uudenlaista kirjallisuutta. Myöhemmin hän täydensi näkemyksiään esseessään The Literature of Replenishment (1979, Uuden runsauden kirjallisuus). Barth katsoo esimerkiksi Italo Calvinon romaanin Kosmokomiikkaa (1965) ja Gabriel García Márquezin teoksen Sadan vuoden yksinäisyys (1967) edustavan uudenlaista kirjallisuustyyppiä, joka täydentää vanhaa ja väsähtänyttä kirjallisuutta. Barthille esimerkiksi Samuel Beckettin ja Vladimir Nabokovin teokset edustavat jo keinonsa loppuun käyttänyttä kirjallisuutta, joka tuntuu kulkevan kohti omaa kuolemaansa.
[muokkaa] Teoksia
- The Floating Opera (1956, suom. Uiva ooppera, 1972)
- The End of the Road (1958, suom. Matkan pää 1970)
- The Scot-Weed Factory (1960)
- Giles Goat-Boy (1966)
- Lost in the Funhouse: Fiction for Print, Tape, Live Voice (1968)
- Chimera (1972)
- LETTERS: A Novel (1979)
- Sabbatical: A Romance (1982)
- Tidewater Tales: A Novel (1987)
- The Last Voyage of Somebody the Sailor (1991)
- Once upon a Time: A Floating Opera (1994)
- On with the Story (1996)
- Coming Soon!!!: A Narrative (2003)
- The Book of Ten Nights and a Night: Eleven Stories (2004)
- Where Three Roads Meet: Novellas (2005)
[muokkaa] Lähteet
- Robinson, Douglas (1980) John Barth’s Giles Goat-Boy. A Study. Jyväskylä: University of Jyväskylä.
- Saariluoma, Liisa (1992) Postindividualistinen romaani. Helsinki: SKS.
