Juhani Harri
Wikipedia
Juhani Harri, oik. Harri Juhani Wirtanen (27. helmikuuta 1939 Vaasa –– 18. kesäkuuta 2003 Helsinki) oli suomalainen kuvataiteilija.
Juhani Harri opiskeli Vaasan taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1950 ja Vapaassa taidekoulussa Helsingissä 1960 muun muassa Unto Pusan johdolla. Nuorten taiteilijoiden näyttelyyn hän osallistui ensimmäistä kertaa 1964.
Juhani Harri varttui Vaasassa pappisperheessä ja sai varhaisimmat vaikutteensa kirkkomaalauksesta. Hän maalasi nuorena paljon kunnes löysi oman lajinsa, kollaasit ja esinesommitelmat, joista hänet opittiin tuntemaan jo 1960-luvulla.
Harri oli mystikko ja surrealisti. Hän käytti teoksissaan vanhoja kirpputoreilta, kaatopaikoilta tai luonnosta löytämiään esineitä, joista rakensi koosteita lasilla suojattuihin laatikoihin. Käytetyt, hylätyt esineet olivat hänelle "taiteilijan paletti", kuten hän sanoi.
"Harri on pystynyt säilyttämään lapsille suodun luontaisen kyvyn nähdä vetovoimaa rojussa sekä fragmenteissa, kyvyn lumoutua linnuista, perhosista, simpukoista, linnunmunista tai kivistä ja veden hiomista puunpalasista. Hänen kaapeissaan ne saavat hiljalleen uuden elämän ja kertovat sommitelman osasina hauraita runoelmia arkiselta maailmalta salatuista asioista. Juhani Harri ei epäröi olla sentimentaalinen; useimmiten hän taidokkaasti yllyttää tunteellista puolta. Harrin ilmaisun kiinnostavuus on juuri siinä omalaatuisessa tavassa, millä hän sulattaa luontevasti vaikutteita vastakkaisiltakin tahoilta ja toisista taiteista. Hän ei ole teoreettisesti ohjelmallinen ja on aina valinnut tiensä vapaasti", Ateneumin entinen johtaja Soili Sinisalo on sanonut Harrista.
Harrin tunnetuimpia teoksia on Andalusialainen koira (1971), johon idea löytyi samannimisestä elokuvasta. Harrin esinekooste esittää koiraa, jonka päänä on koiran kallo ja vartalona vanha nahkaleili. Runnellun näköinen eläin luo mielikuvan ihmisen raakuudesta.
Harri on saanut lukuisia palkintoja ja muita tunnustuksia, muun muassa Alfred Kordelinin säätiön tunnustuspalkinnon 1992.
