Koira

Wikipedia

Koira
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Nisäkkäät Mammalia Lahko: Petoeläimet Carnivora Heimo: Koiraeläimet Canidae Suku: Canis Laji: lupus Alalaji: familiaris

Koira (Canis lupus familiaris) on nisäkkäiden koiraeläinten heimoon kuuluva eläin. Koira polveutuu sudesta ja ne kykenevät saamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä, joten sitä pidetään suden alalajina. On myös esitetty teorioita koiran polveutumisesta muista koiraeläimistä, mutta molekyylibiologiset tutkimukset eivät tue niitä. Koira on Euroopan toiseksi yleisin kotieläin kesykissan jälkeen. Suomessa suhteet ovat päinvastoin, koiria on enemmän, 600 000 kpl.

Useimmilla kesykoirilla on sudesta poiketen juoksuaika kaksi kertaa vuodessa (joillain alkukantaisilla roduilla vain kerran vuodessa). Koira tulee sukukypsäksi noin 12–18 kuukauden iässä. Koiran kantoaika kestää noin 58–65 vuorokautta. Pennut syntyvät sokeina ja kuuroina. Heti synnytettyään koiraemo syö istukkansa: tämän jälkeen emon maidon tuotanto voi alkaa ja täten se voi ruokkia pentuja. Pentujen silmät aukeavat noin kahden viikon iässä. Koiranpentuja voidaan alkaa vieroittaa emästä noin viiden viikon ikäisinä, minkä jälkeen ne vähitellen siirtyvät kiinteälle ravinnolle. Koiranpennun luovutusikä on kahdeksan viikkoa; silloin se on tarpeeksi kypsä siirtymään uuteen kotiin ja tulemaan toimeen ilman emoaan.

Koira on ihmisen kesyttämistä eläimistä vanhin. Alun perin koira kesytettiin, koska se oli hyvä vahti ja suuri apu metsästyksessä. Pohjoisessa koira oli tehokas vetoapu ja karjankasvatuksen alkaessa sitä käytettiin paimentajana. Vielä nykyäänkin koiria käytetään samoihin tehtäviin. Koiran tehtävät ovat kuitenkin laajentuneet, ja mukaan on tullut muun muassa huume-, opas-, vartio- sekä pelastuskoiria. Erityisesti ihmisen kanssa jalostetut koirat on helppo opettaa tekemään asioita ihmisen käskystä, ja ne ovat helposti motivoitavissa makupaloilla tai leluilla. Koira on laumaeläimenä sosiaalisesti älykäs, ja pennusta saakka ihmisen kanssa kasvanut koira oppii melko nopeasti tulkitsemaan ihmisen eleitä. Ihmiset voivat oppia tulkitsemaan koiran viestintää. Koirat viestivät keskenään pääasiassa eleillä, ilmeillä sekä äänillä. (Katso myös Naksutinkoulutus).

[muokkaa] Koirarodut

Pääartikkeli: Koirarotu

Koirarotuja vanhaan aikaan: 1. Saksanpaimenkoira 2. Collie 3. Pystykorva 4. Dobermanninterrieri (Dobermanni) 5. Airedalenterrieri 6. Irlanninterrieri 7. Villakoira 8. Karkeakarvainen pinseri (Affenpinseri) 9. Sileäkarvainen pinseri (Kääpiöpinseri) 10. Kääpiöpystykorva (Pomeranian) 11. Maltankoira

Koiran kesyttämisen jälkeen sitä on käytetty erilaisiin tehtäviin. Vähitellen jalostuksella on saatu eriytettyä erilaisiin tehtäviin psyykkisesti ja fyysisesti soveltuvia koirarotuja. Maailmassa on useita satoja koirarotuja, joilla on jonkin maan keskusjärjestön hyväksymä rotumääritelmä. Vuosittain rekisteröidään miljoonia puhdasrotuisia koiria, ja vielä enemmän syntyy sekarotuisia ja rekisteröimättömiä pentuja. Nykyinen käytössä oleva FCI:n (Fédération Cynologique Internationale) roturyhmittely jakaa koirarodut käyttötarkoituksen mukaan karkeasti kymmeneen ryhmään:

• Lammas- ja karjakoirat (FCI 1)
• Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat (FCI 2)
• Terrierit (FCI 3)
• Mäyräkoirat (FCI 4)
• Pystykorvat ja alkukantaiset tyypit (FCI 5)
• Ajavat koirat (FCI 6)
• Kanakoirat (FCI 7)
• Vesikoirat ja noutajat (FCI 8)
• Seurakoirat ja kääpiökoirat (FCI 9)
• Vinttikoirat (FCI 10)

Alun perin koirarodun muodosti ryhmä koiria, joilla oli tietty käyttötarkoitus. Jalostusta ohjasivat ihmisen tarpeet, ja valinta suosi parhaiten tarkoituksensa täyttäviä koiria, jotka olivat sekä fyysisesti että psyykkisesti terveitä. Sattuman kautta tietyille alueille alkoi kehittyä omanlaisiaan, eristyneitä ja yhtenäisempiä koirapopulaatioita, joita voidaan jo kutsua roduiksi. Ulkomuotojalostus eli tiukka puhdasrotuisuuteen ja ulkonäön perusteella suoritettuun valintaan pohjautuva jalostus on käsitteenä melko uusi, ja sen merkitys koiranjalostuksessa on entisestään korostunut viime vuosikymmeninä. Sitä pidetään yhtenä syynä monella rodulla lyhyessä ajassa esiin tulleisiin perinnöllisiin ongelmiin, kuten vikoihin ja sairauksiin.

Tiettyjä piirteitä jalostamalla on saatu aikaan hyvinkin erinäköisiä ja -kokoisia koiria. Koirilla on erilaisia korvia, häntiä ja kuonoja. Koira voi olla luppakorvainen kuten ajokoirat, pystykorvainen kuten saksanpaimenkoira, taittuvakorvainen kuten pumi tai ruusukorvainen kuten monet vinttikoirat. Korvia myös typistetään joissakin maissa esimerkiksi dobermanneilta, mutta Suomessa korvien typistäminen on kielletty. Myös erilaisia väri- ja turkkimuunnoksia on lukemattomia.

Sekarotuiset koirat ovat kahden tai useamman rodun risteytyksiä. Monet sekarotuiset syntyvät suunnittelematta niin sanottuina vahinkopentuina. Sekarotuisen pennun ulkonäköä, luonnetta tai käyttäytymistä ei voi ennustaa yhtä varmasti kuin puhdasrotuisen koiranpennun. Sekarotuiset koirat hyötyvät usein sisäsiitoksen purkautumisesta ja elinvoiman lisääntymisestä verrattuna usein sisäsiitettyihin rotukoiriin, mutta myös sekarotuisilla koirilla esiintyy rotukoirilla tavattavia sairauksia, kuten lonkkanivelen kasvuhäiriötä eli lonkkaniveldysplasiaa.

Nykyisin koiranäyttelyt ovat lukumääräisesti eniten koiraharrastajia keräävä tapahtuma, ja koiran tärkein tehtävä on ihmisen seuralaisena toimiminen. Koiralla on havaittu olevan suuri merkitys esimerkiksi stressin ja verenpaineen vähentäjänä. Suomen suosituimpia koirarotuja ovat suomenajokoira, saksanpaimenkoira, labradorinnoutaja, kultainennoutaja, harmaanorjanhirvikoira ja suomenlapinkoira^[1].

[muokkaa] Koiran evoluutio

Vastasyntyneitä labradorinpentuja

Koira on kiistämättä ihmisen vanhin kotieläin. Koira on kotieläimistä muunnelluin ja eri rotuja on huomattavan monta. Monien rotujen historia tunnetaan tarkasti ja tiedetään miten ne on jalostettu tiettyyn erikoistarkoitukseen. Koiran katsotaan olevan suden kesy muoto. Fossiilien perusteella susi on kesytetty kivikaudella viimeistään 20 000 vuotta sitten. Australiasta tavattava dingo saapui Australian alkuperäisasukkaiden mukana sinne noin 15 000 vuotta sitten. Dingo on kesyn suden varhaisimpia muotoja ja muistuttaakin niitä joiltain osin. Dingot ovat villejä tai puolikesyjä. Dingon katsotaan kehitetyn intialaisesta sudesta. Sen johdannainen on myös balkanilta Itä-Aasiaan ja Afrikkaan levinnyt paariakoira, joka on dingoa koiramaisempi.

Sudet ovat kilpailleet kivikauden ihmisten kanssa samasta riistasta. Ihmiset ovat luultavimmin myös syöneet susia ja niiden kaatamaa riistaa. Vastaavasti sudet ovat luultavimmin seuranneet ihmismetsästäjiä aterian toivossa. Susien ja ihmisten katsotaan hyötyneen toisistaan. Susilauman sosiaalisesta rakenteesta johtuen kasvatetuksi otetut sudenpennut ovat tottuneet ihmiseen ja pitämään ihmisiä laumanjohtajina. Puolikesyt sudat syövät aterioiden tähteitä ja toisaalta niistä on ollut apua metsästyksessä. Dingon ja Australian alkuperäisasukkaiden keskinäinen suhde on jokseenkin edelleen samalla tasolla. Epäselvää on ovatko Amerikan intiaanit mahdollisesti tuoneet Aasiasta kesyn koiran vai kesyttäneet amerikkalaisen suden. Eskimokoirat ja jotkut intiaanien pitämät koirarodut polveutuvat arktisesta sudesta. Susista erottuvia koirien fossiileja tunnetaan Amerikasta n. ajalta 17 000 eaa. Vanhimmat selvästi susista poikkeavat koiralöydöt Euroopasta ovat n. ajalta 15 000 eaa.

Eurooppalaisissa roduissa katsotaan olevan runsaasti intialaisen suden vaikutusta. Vinttikoira- ja pystykorvatyypit ovat vanhoja intialaisperäisiä koirarotuja. Mastiffi-tyyppisten koirien katsotaan polveutuvan isoista ja lyhytkuonoisista tiibettiläisistä susista. Monet pikkukoirat ovat kuten spanieli-, terrieri- ja pointterityyppit ovat osin eurooppalaisperäisiä. Ne voivat olla peräisin Lähi-Idässä kesytetyistä susikannoista. Pieniä ja vanhoja koirarotuja on myös Amerikassa ja Kiinassa. Kaikki koirat eroavat susista selvimmin heikon hammas- ja leukarakenteen vuoksi.^[2]

[muokkaa] Koiraharrastuksia

Agility on vauhdikas koiraurheilulaji, joka sopii useimmille roduille. Kuvassa bernhardinkoira.

Koiranäyttelyiden tehtävä on palvella koirarotujen jalostusta. Kuvassa maltankoira.

Nykyään koira toimii useimmiten perheen lemmikkinä eikä pääse käyttämään energiaansa siihen työtehtävään, johon sen rotu on vuosisatojen aikana jalostunut. Jos koira ei saa riittävästi ruumiillista ja henkistä aktivointia, se turhautuu, mikä voi aiheuttaa sijaistoimintoja tai muuta ongelmakäyttäytymistä. Tämän takia omistajan pitäisi jaksaa harrastaa liikuntaa koiran kanssa, ja mielellään jo ennen koiran hankkimista selvittää koiran aktiviteettien tarve. Koiria sanotaan ihmisen parhaaksi ystäväksi.

Koirarotujen välillä on eroja aktiivisuustasossa. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että mitä leimallisemmin rotu on jalostettu toimimaan yhdessä ihmisen kanssa (esimerkiksi paimenkoirat ja noutajat) sitä enemmän se myös tarvitsee tekemistä ja huomiota omistajaltaan. Koiraa voi aktivoida kotioloissakin, mutta virikettä sekä koiralle että isännälle tarjoavat erilaiset koiran kanssa harrastettavat lajit. Näistä tunnetuimpia ovat:

• Tottelevaisuuskoulutus eli Toko
• Agility
• Palveluskoiratoiminta
• Koiranäyttelyt
• Jälki
• Rauniokoulutus
• Vesipelastus
• Kaverikoiratoiminta
• Koiratanssi

[muokkaa] Koira symbolina ja taruissa

Koira edustaa valppautta ja uskollisuutta. Sen tehtäväksi jää tarinoissa ja saduissa varoittaa ihmisiä uhkaavista vaaroista. Erään vanhan tarun mukaan koira pelasti nukkuvan lapsen kyykäärmeen tappavalta puraisulta. Lisäksi antiikin Kreikan mytologioissa valtava kolmipäinen koira Kerberos kuvataan tuonpuoleisen porttien vartijaksi. Paikoin on uhrattu koiria kuolleiden puolesta, jotta ne toimisivat vainajan oppaina tuonpuoleisessa.

[muokkaa] Kuuluisia ja fiktiivisiä koiria

• Balto, Alaskalainen rekikoira, josta tehtiin myös elokuva
• Beethoven, elokuvista kuuluisa bernhardilainen
• Blondi, Adolf Hitlerin ja Eva Braunin saksanpaimenkoira
• Bluey, kaikkien aikojen vanhin koira, jonka elinikä on kyetty luotettavasti varmentamaan.
• Buck, collien ja bernhardinkoiran sekoitus Jack Londonin teoksessa Erämaan kutsu
• Charlie, saksanpaimenkoira elokuvassa Kaikenkarvainen Charlie
• Hachiko, akita, joka odotti isäntäänsä vielä palaavaksi tämän jo kuoltua
• Hans, bullterrieri alkuperäisessä elokuvassa Uskomaton seikkailu ja amerikanbulldoggi Disney-versiossa Kotia kohti
• Hopeanuoli, akita animesarjassa
• Idefix, Asterixin ystävän Obelixin perhoskoira
• Jalo, labradorinnoutaja alkuperäisessä elokuvassa Uskomaton seikkailu ja kultainennoutaja Disney-versiossa Kotia kohti
• Kaunotar ja Kulkuri, amerikancockerspanieli ja sekarotuinen Disney-animaatiossa
• Laika, ensimmäinen koira avaruudessa
• Lassie, uskollinen collie kirjoissa, elokuvissa ja televisiossa
• Lintukoira Uppo Nalle-tarinoisssa
• Makkara, fiktiivinen koira (kirjoja mm. Makkara kummitustalossa)
• Muru, Hilma-tytön synttärilahjaksi saama koiranpentu Hilma-kirjasarjassa
• Osku eli Odie Karvinen-sarjakuvasta
• Pluto, Mikki Hiiren lemmikki
• Pulivari, Aku Ankan lemmikki
• Pyry, kuvitteellisen Vanttu-pojan koira
• Rantanplan, poliisikoira Lucky Luke -sarjakuvissa
• Ren, kapinen chihuahua animaatiosarjassa Ren ja Stimpy
• Rescue Pets-lelukoirat
• Ressu eli Snoopy Tenavat-sarjakuvasta
• Rin-tin-tin, ensimmäinen elokuvatähdeksi noussut eläin
• Ransu Karvakuono, nukkekoira Pikku-Kakkosessa
• Santtu, Mauno Koiviston perheen aikanaan omistama koira
• Surku, Muumeissa esiintyvä surumielinen koira
• Susikoira Roi, Jorma Kurvisen nuortenkirjojen koirahahmo
• Tasha-bokseri, jonka genomi selvitettiin 2005
• Toto, cairnterrieri elokuvassa Ihmemaa Oz
• Milou, Tintin viskistä pitävä karkeakarvainen kettuterrieri Tintti-sarjakuvasta.
• Valkohammas, koirasusi Jack Londonin teoksessa Valkohammas
• Vanessa, Risto Räppääjä-kirjojen Herra Lindbegin mäyräkoira
• Väsy, Vastakarvaan-sarjakuvissa esiintyvä rodultaan tuntematon koira.
• Wee Jock, Hamish MacBethin (Ylämaan kettu) valkoinen länsiylämaanterrieri.
• Weed, akita, Hopeanuolen poika

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ Suomen Kennelliitto numeroina, luettu 4.4.2007
2. ↑ Evoluutio ja populaatiot, s. 276–277, 1986, ISBN 951-0-13572-0

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta koira.

• Koirat.com — suomalainen koirasivusto
• Suomen kennelliitto
• Makupalojen Koirat-linkkiluettelo
• Suomen palveluskoiraliiton lajiesittely
• Hau.fi — suomenkielinen koirasivusto
• Kissanpäiviä ja koiranunta — kissa ja koira aiheinen lemmikkilehti netissä
• Origin of dogs traced, 2002 (englanniksi)

[muokkaa] Kirjallisuus

• Tuire Kaimio: Pennun kasvatus: pennusta kunnon koiraksi (WSOY, 2002) ISBN 951-0-26816-X (sid.)
• Jan Fennell: Koiran seitsemän ikää: parasta hoitoa pentuvuosista vanhuuteen (Karisto, 2006) ISBN 951-23-4791-1 (sid.)
• Ulla Kokko: Koirien pikkujättiläinen: hoito, kasvatus, rodut ( WSOY, 2004) ISBN 951-0-25698-6 (sid.)
• Suuri koiranhoito-opas: hankinta, koulutus, hoito, ravinto, terveydenhoito, ensiapu [toim. Matthew Hoffman] (Könemann, cop. 2006) ISBN 3-8331-1522-X (sid.)
• Anders Hallgren: Tunnista koirasi viestit (Tammi, 2006) ISBN 951-31-3669-8 (sid.) 978-951-31-3669-7 (sid.)
• Turid Rugaas: Rauhoittavat signaalit (Sanasilta, 2005) ISBN 952-99475-1-8 (nid.)
• Eva Bodfäldt: Tottelevainen koira: kontaktikoulutus (Gummerus, 2006) ISBN 951-20-6906-7 (sid.)
• Salme Mujunen: Tie tottelevaisuusvalioksi (Koirataito, 2006) ISBN 952-92-0816-2 (sid.)
• Karen Pryor: Koira ja delfiini: johdatus naksutinkoulutukseen (Sanasilta, 1998) ISBN 951-97686-0-2 (nid.)
• Turid Rugaas: Kiskomatta paras: mitä tehdä, kun koira vetää hihnassa? (Sanasilta, 2004) ISBN 951-97686-8-8 (nid.)
• Anders Hallgren: Koiraongelmia ja ongelmakoiria (Tammi, 1995) ISBN 951-31-0537-7 (sid.)
• Helena Koskentalo: Pelkopurija ja huomionhakija: koirien käyttäytymisongelmista ja niiden hoidosta (AV-taitto, 2001) ISBN 952-5398-05-6 (sid.)
• Victoria Stilwell: Koirani vai minä? (Nemo, 2006) ISBN 952-5613-13-5 (nid.)
• Brigitte Engert: Tottelematon koira (Perhemediat, cop. 2006) ISBN 952-210-190-7 (nid.)
• Koiran ruokinta ja hoito [toim. Markku Saastamoinen, Hanne Teräväinen] (MTT, 2005) ISBN 951-808-130-1 (nid.)
• Jean-Pierre Hourdebaigt: Koirahieronta: käytännön opas hierontaan ja venyttelyyn (VK-kustannus, 2006) ISBN 951-9147-50-0 (sid.) 978-951-9147-50-5 (sid.)
• Auli Koponen: Koiran ensiapu ja kotilääkintä (Tammi, 2004) ISBN 951-31-3049-5 (sid.)
• Jennifer Brilliant: Koirajoogaa (WSOY, 2006) ISBN 951-0-31593-1 (nid.)
• Koirat kirjoittavat: kotielämää koiran silmin [toim. Sinikka Salokorpi] (Minerva, 2006) ISBN 952-5591-71-9 (sid.)

[muokkaa] Lehdet

• Koiramme