K-linja
Wikipedia
K-linja oli tasavallan presidentti Urho Kekkosta tukeva ryhmittymä Keskustapuolueessa. Nimen on sanottu muodostuneet johtohenkilöidensä Ahti Karjalaisen, Urho Kekkosen ja Arvo Korsimon sukunimien etukirjaimista.
K-linja pyrki turvaamaan Maalaisliitossa ja myöhemmin Keskustapuolueessa tasavallan presidentti Urho Kekkosen kannatuksen sekä samalla tukemaan linjaa, minkä mukaan hyvät suhteet ja bilateraalikauppa Neuvostoliittoon säilyttämällä kyetään edistämään länsi-integraatiota riskittä. Samalla linjaan kuului myös kommunistien parlamentarisoiminen hallitusvastuulla ja virkanimityksillä.
K-linjan menetelmät olivat kuitenkin sen verran väkeviä, että ne herättivät huomiota.
1970-luvulla ETYKin jälkeen K-linja kulminoitui Ahti Karjalaisen presidenttiehdokkuuteeen, mitä Paavo Väyrynen tuki Keskustapuolueen ylimääräisessä Kuopion puoluekokouksessa 1981. Tiukan äänestyksen tuloksena Keskustapuolueen presidenttiehdokkaaksi valittiin Johannes Virolainen.
Näin Mauno Koiviston valinta tasavallan presidentiksi helpottui, koska ajateltiin, ettei Neuvostoliitolla ole enää intressiä tukea Ahti Karjalaista niin kuin siinä tapauksessa, että Ahti Karjalainen olisi päässyt presidenttiehdokkaaksi Mauno Koiviston tapaan.
Ahti Karjalainen oli menettänyt Kekkosen tuen jo 1975, kun Kekkonen nimitti Martti Miettusen hätätilahallituksen sen jälkeen kun Ahti Karjalainen oli antanut Kekkosen ymmärtää, ettei Neuvostoliitto pitäisi hyvänä hallituskriisiä ETYKin aikana.
[muokkaa] Tunnettuja K-linjalaisia
- Taisto Tähkämaa
- Seppo Sarlund
- Paavo Väyrynen
