Ahti Karjalainen
Wikipedia
Ahti Kalle Samuli Karjalainen (10. helmikuuta 1923, Hirvensalmi – 7. syyskuuta 1990, Helsinki) oli maalaisliittolainen (myöhemmin Keskusta) poliitikko ja kahden hallituksen pääministeri. Karjalaista voidaan pitää yhtenä Suomen sodan jälkeisen politiikan ja talousmaailman suurista vaikuttajista. Hänet tunnettiin erityisesti hyvistä idänsuhteistaan.
Karjalainen toimi toisena valtiovarainministerinä, ulkoasianministerinä ja kauppa- ja teollisuusministerinä vuodesta 1957 kunnes muodosti 13. huhtikuuta 1962 ensimmäisen hallituksensa, joka istui 615 päivää 18. joulukuuta 1963 asti. Silloin hallitus hajosi SAK-mielisten ministereiden erottua talouspoliittisten erimielisyyksien takia. Karjalaisen toinen hallitus istui 15. heinäkuuta 1970 - 29. lokakuuta 1971. Karjalaisen ministeriura jatkui vain lyhyin tauoin aina toukokuuhun 1977, jolloin hän oli ollut 5772 päivää ministerinä. Määrä on Johannes Virolaisen jälkeen toiseksi suurin. Eduskuntaan Karjalainen lähti ehdolle vasta vuonna 1966, jonka jälkeen hän toimi kansanedustajana 13 vuotta.
Urho Kekkonen otti Karjalaisen sihteerikseen ensimmäiseen hallitukseensa vuonna 1950. Tämä oli alku Kekkosen ja Karjalaisen yhteistyölle, joka jatkui hyvänä ja tiiviinä yli kaksikymmentä vuotta. Välirikko tapahtui Kekkosen kaadettua hänen perintöprinssinään pidetyn Karjalaisen toisen hallituksen vuonna 1971. Karjalainen yritti päästä Keskustapuolueen presidenttiehdokkaaksi vuonna 1981, mutta hävisi paikan Johannes Virolaiselle. Seuraavan vuoden tammikuussa Mauno Koivisto valittiin presidentiksi eronneen Kekkosen tilalle.
[muokkaa] Myöhempi ura
Karjalainen teki mittavan uran Suomen Pankissa. Hän toimi sen tutkimuslaitoksen tutkijana vuodet 1953-1957 ja valittiin pankin johtokuntaan seuraavana vuonna. Suomen Pankin varapääjohtaja Karjalainen oli vuodesta 1979, virkaatekevä johtokunnan puheenjohtaja vuosina 1979-1982 sekä pääjohtaja 1982-1983.
Karjalainen oli valtiotieteen tohtori. Hänen väitöskirjansa otsikkona oli "Suomen Pankin rahapolitiikan ja valtiontalouden väliset suhteet 1811-1953 lähinnä likviditeettianalyysin valossa".
[muokkaa] Triviaa
Varsinkin Ahti Karjalaisen poliittisen uran loppupuolta varjosti alkoholismi. Karjalaisen alkoholinkäyttö ja varsinkin hänen persoonallinen englannin kielen ääntämisensä toivat hänelle kansan keskuudessa suositun lempinimen "Tankero". Tankerovitsit ovat muodostuneet lähes kansanperinteeksi. Myös ulkomailla hotellissa asuessaan hänen kerrotaan tilanneen kaksi teetä huoneeseen 32, lausahtaen: "Tuu tii tutöötituu".
Ahti Karjalainen kuoli haimasyöpään Riistavuoren vanhainkodissa Helsingissä 7. syyskuuta 1990.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Ahti Karjalainen Valtioneuvoston ministeritietokannassa
- Karjalaisen elämäkerta Hirvensalmen sivuilla
- Ahti Karjalainen YLE:n kansallisessa äänigalleriassa
Suomen pääministerit | |
P. E. Svinhufvud | J. K. Paasikivi | L. Ingman | K. Castrén | J. Vennola | R. Erich | J. Vennola | A. K. Cajander | K. Kallio | A. K. Cajander | L. Ingman A. Tulenheimo | K. Kallio | V. Tanner | J. Sunila | O. Mantere | K. Kallio | P. E. Svinhufvud | J. Sunila | T. Kivimäki | K. Kallio | A. K. Cajander | R. Ryti J. Rangell | E. Linkomies | A. Hackzell | U. Castrén | J. K. Paasikivi | M. Pekkala | K.-A. Fagerholm | U. Kekkonen | S. Tuomioja | R. Törngren | U. Kekkonen K.-A. Fagerholm | V. J. Sukselainen | R. von Fieandt | R. Kuuskoski | K.-A. Fagerholm | V. J. Sukselainen | M. Miettunen | A. Karjalainen | R. R. Lehto J. Virolainen | R. Paasio | M. Koivisto | T. Aura | A. Karjalainen | T. Aura | R. Paasio | K. Sorsa | K. Liinamaa | M. Miettunen | K. Sorsa | M. Koivisto | K. Sorsa H. Holkeri | E. Aho | P. Lipponen | A. Jäätteenmäki | M. Vanhanen |
Edeltäjä: Mauno Koivisto |
Suomen Pankin pääjohtaja 1982–1983 |
Seuraaja: Rolf Kullberg |