Kajaanin maalaiskunta
Wikipedia
Kajaanin maalaiskunta (lyh. Kajaanin mlk) on entinen Suomen kunta ja on nykyisin osa Kajaania. Kajaanin maalaiskunta ja kaupunki yhdistyivät vuonna 1977 Kajaanin kaupungiksi. Kaupunki perusteli liitosta sillä, että maalaiskunta vaurastui kaupungin kustannuksella, sillä merkittävä osa maalaiskuntalaisista kävi kaupungissa töissä.
[muokkaa] Historiaa
Paltamon emäseurakunnasta erotettiin Hyrynsalmen kirkkoherrakunta 1786. Samalla lakkautettiin pieni Kajaanin kaupunkiseurakunta.
Kajaanin maalaiskunnan voidaan perustellusti sanoa kuuluneen Paltamon emäpitäjään ainakin vuoteen 1786. Tällöin Paltamon emäseurakunnasta erotettiin yhteinen Kajaanin kaupunki- ja maaseurakunta. Siihen kuuluivat Kajaanin kaupungin alueen lisäksi Jormuan, Kuluntalahden, Kivimäen, Mainuan, Lehtovaaran, Murtomäen ja Vuottolahden kylät.
Vuonna 1835 Kajaanin maaseurakuntaan liitettiin aiemmin Sotkamoon kuuluneet Lahnasjärven ja Raudanveden kylät.
Vuonna 1865 säädettiin uusi kunnallisasetus. Yhteisestä kunnallishallinnosta Kajaanin maaseurakunta ja Paltamo erotettiin 1870. Jotkut katsovat eron tapahtuneen 1869.
Maalaiskunnasta liitettiin Vuottolahden kylä 1897 samana vuonna perustettuun Säräisniemestä erotettuun Vuolijoen kappeliseurakuntaan. Vuolijoen kunta toimi vuosina 1915-2006.
Aiemmin Paltamoon kuuluneet Paltaniemen, Nakertajan (Uusikylä) ja Kirkkoahon (Linnantaus) kylät liitettiin Kajaanin maalaiskuntaan 1954.
Kajaanin maalaiskunnasta liitettiin kaupunkiin Kylmä ja Parkinniemi 1967.
Kunnan keskus muodostui kaupungin keskustan osaksi Kajaaninjoen pohjoisrannalle Teppanaan. Myöhemmin taaja-asutus laajeni itään Kuurnaan ja pohjoiseen Komiaholle.
