Karkauspäivä
Wikipedia
Karkauspäivä on "ylimääräinen" päivä, joka karkausvuosina lisätään vuoteen.
Karkausvuonna helmikuussa on yksi ylimääräinen päivä. Karkauspäivänä pidetään Euroopassa yleisesti helmikuun 29. päivää. Suomessa ja Ruotsissa kuitenkin noudatettiin 1990-luvulle asti kaksituhatta vuotta vanhaa perinnettä ja merkittiin karkauspäivä helmikuun 24. päiväksi. Suomessa karkauspäivä päätettiin siirtää helmikuun 29. päiväksi vuonna 1998.
"Karkauspäivän paikan kiinnitti Julius Caesar vuonna 46 ennen ajanlaskumme alkua. Roomalaisilla oli helmikuu ollut vuoden viimeinen kuukausi. Karkausvuosina helmikuu typistettiin 23-päiväiseksi ja sen jälkeen liitettiin kokonainen karkauskuukausi. Kun Julius Caesar uudisti ajanlaskun, hän määräsi karkauspäivän entiselle paikalle helmikuun 24:nneksi", kertoo dosentti Heikki Oja Helsingin yliopiston tähtitieteen laitoksesta.
Karkauspäivä oli perinteisellä paikallaan 24. helmikuuta ensimmäisestä Ruotsin kalenterista vuodesta 1608 alkaen. Ruotsi luopui käytännöstä 1990-luvun puolivälissä ja päätti siirtää vuodesta 2000 alkaen karkauspäivän helmikuun 29:nneksi.
Eri puolilla Eurooppaa karkauspäivä on tunnettu kansanperinteessä päivänä, jolloin kaikki epäonnistuu. Karkauspäivä oli nurinkurisuuksien päivä, jolloin kaikki oli päälaellaan. Silloin naisetkin saattoivat kosia, mikä oli ennen aivan vastoin vakiintunutta maailmanjärjestystä. Tämä tapa on tunnettu Englannista vuosisatojen takaa. Sen varhaisin alkuperä on tuntematon. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa karkauspäivän kosimisperinteet ovat tulleet tunnetuiksi 1800-luvun lopulla. Vakavassa mielessä ei kosintaa tarvinnut ottaa, vaan pälkähästä on voinut vapautua sopivalla lahjalla. Suomessa käypä korvike on ollut hamekangas, Englannissa riittivät käsineet, eli rukkaset.
