Kashmir
Wikipedia
Kashmir on kiistelty alue Intian, Pakistanin ja Kiinan raja-alueella. Kukin maa hallitsee osaa Kashmirista.
Kashmir itsenäistyi brittiläisestä Intian dominiosta, mutta liittyi valtionpäämiehensä maharadža Hari Singhin päätöksellä 26. lokakuuta 1947 itsenäistyvään Intian liittovaltioon autonomisena osavaltiona. Autonomisen osavaltion asema kesti vuoteen 1953 saakka. Osa Intian vaatimasta Kashmirista on Pakistanin ja osa Kiinan hallussa:
- Intia: Jammu ja Kashmirin laakso
- Kiina: Ladakhin Aksai Chin, Pakistanin 1963 Kiinalle luovuttama osa pohjoisesta alueesta
- kaupunkeja: Demchok, Khurnak Fort, Nyingxi, Sumdo, Tielongtan, Tianshuihai ja Dabongliutan
- Pakistan: Azad Kashmir ja pohjoinen alue
- kaupunkeja: Dansam, Khapalu, Karmango ja Skárdu
[muokkaa] Nykyhistoria
[muokkaa] Intian jako Intiaksi ja Pakistaniksi
Kashmirin rajat ovat olleet kiistanalaiset siitä lähtien kun Intian itsenäistyessä brittien puolelta itsenäistymisestä vastannut viimeinen Brittiläistä imperiumia edustava Intian varakuningas lordi Mountbatten ilmoitti 3. kesäkuuta 1947 Intian jaettavan Pakistaniksi ja Intiaksi.
Tämä oli lähinnä Muslimiliigaa johtaneen pakistanilaisen Ali Jinnahin vaatimus ja välttämättömyys jo 1946 alkaneiden levottomuuksien vuoksi.
[muokkaa] Kashmir, Jammu ja Ladakh
Muslimienemmistöisistä Intian osista tuli Pakistan, mihin kuului vuoteen 1971 saakka myös Itä-Pakistaniksi kutsuttu Bangladesh. Hinduenemmistöisestä osasta tuli nykyinen Intia.
Kashmir on jakautunut kulttuurisesti kolmeksi kokonaisuudeksi: islamilaisenemmistöiseksi Kashmirin laaksoksi, hinduenemmistöiseksi Jammuksi ja buddhalaiseksi Ladakhiksi. Kashimirin koillisinta osaa Aksai Chiniä, hallitsee Kiinan kansantasavalta, jolle Intia menetti alueen lyhyen rajasodan jälkeen 11. lokakuuta 1959. Pohjoista- ja läntistä osaa hallitsee Pakistan, suurinta eteläistä ja itäistä osaa, nykyistä Kashmiria ja Jammua Intia.
Kiinan mukaan Ladahkiin kuuluva Aksai Chin on osa Tiibetiä, jonka itsenäisyys loppui kun kiinalaiset valtasivat sen ja pakottivat lopulta uskonnollisen valtionpäämiehen, 14. Dalai Laman pakenemaan 31. maaliskuuta 1959 Intiaan Lhasasta. Kiista Kashimirin rajalinjasta Ladakhissa oli kiristynyt Intian ja Kiinan välillä jo 1956-1957, kun Kiina rakensi sotilastietä kiistellylle alueelle vahvistaakseen läsnäoloaan. Intia tehosti sotilaallista partiointiaan alueella.
Intian itsenäistyminen ja jakaminen Intiaksi sekä Pakistaniksi vaativat kaiken kaikkiaan noin 500 000 kuolonuhria. Jaolla taattiin kuitenkin se, etteivät brittiläisen Intian dominion muslimit joutuneet vähemmistöön hinduenemmistöiseksi muodostuvassa itsenäisessä Intiassa.
[muokkaa] Britit suosittelevat Intiaa Kashmirille
Lordi Mountbatten kehotti Kashmiria päättämään 15. elokuuta 1947 mennessä, olisiko Kashmirin kuuluttava Pakistaniin vai Intiaan, mutta maharadžan Hari Singh ei halunnut päättää asiasta näin nopeasti.
Poonchin väestö painosti Hari Singhiä liittymään Pakistaniin elokuussa 1947. Syntyi levottomuuksia, ja maharadža käski hindulaskuvarjojoukkojensa ampua muslimimielenosoittajia, minkä seurauksena satoja kuoli. Asianajaja Sardar Muhammad Ibrahim perusti islamilaisen Azad Kashmirin kapinahallituksen ja aloitti sissisodan maharadžaa vastaan.
[muokkaa] Muslimit taistelevat Kashmirista
Lokakuuhun mennessä oli myös kostoa vaativia pataanitaistelijoita alkanut tulla Luoteis-Kashmiriin. He voittivat maharadžan joukot tämän pääkaupungissa Srinagarissa. Hari Singh pakeni Jammuun ja vetosi Intiaan kapinallisten takaisin lyömiseksi. Hari Singh hyväksyi 26. elokuuta 1947 Kashmirin liittämisen Intiaan, minkä hyväksyi Intian puolesta varakuningas lordi Mountbatten.
Seuraavana päivänä 27. elokuuta 1947 Intia avasi ilmasillan Srinagariin ja hyökkäsi heimotaistelijoita vastaan rajusti. Pakistan suunnitteli vastaavansa Intian hyökkäykseen, mutta Pakistanin armeijan komentajana toiminut brittiläinen kenraali Gracey kieltäytyi. Pakistanin valtionpäämis Ali Jinnah ehdotti välitöntä tulitaukoa ja myöhemmin järjestettävää kansanäänestystä Kashmirin ja Jammun asemasta.
[muokkaa] YK:n turvallisuusneuvosto edellyttää kansanäänestystä
Tammikuussa 1948 vetosi Intia Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostoon vaatien Pakistania vetämään heimosotilaat Kashmirista. Pakistan vastasi väittämällä, että Kashmir oli liitetty Intiaan väkivalloin.
Turvallisuusneuvosto ryhtyi käymään neuvotteluja asiasta Intian ja Pakistanin kanssa esittäen maiden hallituksille, että Kashmirin pitäisi ratkaista kiista vapaalla ja demokraattisella kansanäänestyksellä.
Pakistania pyydettiin takaamaan että sieltä tulleet ei-kashmirilaiset taistelijat vedettäisiin Kashmirista kansanäänestyksen vapauden turvaamiseksi. Intiaa pyydettiin vetämään armeijansa Kashmirista ja jättämään jäljelle vain pienen yleistä turvallisuutta ja järjestystä turvaavan joukon alueelle.
Kesken asian käsittelyn Intia karkotti heimotaistelijat takaisin Pakistaniin. Pakistan vastasi siirtämällä vakinaista armeijaansa Kashmiriin ja täysimittainen sota Intian kanssa alkoi. Pakistanin armeija otti johdettavakseen myös Azad Kashmirin kapinallisarmeijan.
Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto ehdotti 13. elokuuta 1948 välitöntä tulitaukoa, Intian ja Pakistanin armeijoiden vetäytymistä sekä kansanäänestystä Yhdistyneiden kansakuntien valvomana. Intian ja Pakistanin hallitukset hyväksyivät päätöslauselman.
[muokkaa] Aselepo YK:n tarkkailussa
Tammikuussa 1949 alettiin toteuttaa päätöslauselmaa, joka aloitti Yhdistyneiden kansakuntien jatkuvan sotilastarkkailun alueella edelleen jatkuvassa UNMOGIP (United Nations Military Observer Group in India and Pakistan) -nimisessä operaatiossa.
Heinäkuuhun 1949 mennessä oli tulitaukolinja määritelty. Pakistanin puolelle jäi pohjois-osa Jammusta, Poonch ja kapea länsikaistale Kashmirista, Gilgit ja Ladakhin aluetta Kiinan rajalta, Intialle taas Kashmirin laakso, Jammu ja toinen osa Ladakhin aluetta Tiibetin (nykyisin Kiinan) rajalta.
[muokkaa] Äänestyksiä ja uusia taisteluita
1953 äänesti Intian haltuun jääneen Kashmirin vaaleilla valittu kansalliskokous osa Kashmiria Intiaan liittymisestä, mitä eivät Pakistan eikä YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyneet, koska se ei ollut päätöslauselman edellyttämä kansanäänestys.
1955 Intia ja Pakistan sopivat pitävänsä joukkonsa kuuden mailin päässä aselepolinjasta.
1956 uusi vaaleilla valittu Intian haltuun jääneen Kashmirin osan kansalliskokous päätti liittymisestä Intiaan Azad Kashmirin jäädessä Pakistanin haltuun. Pakistanin ja YK:n vastalauseista huolimatta ei Intia ollut valmis kansanäänestykseen.
1959 kiinalaiset joukot miehittivät Aksai Chinin alueen Ladakhista. 1963 Kiina ja Pakistan sopivat Pakistanin ja Kiinan rajankulusta Kashmirissa siten, että Intian itselleen vaatima alue kuuluu Kiinalle. Elokuussa 1965 puhkesi uusia taisteluita Intian ja Pakistanin välille. Sota päättyi Neuvostoliiton välittämään aselepoon syyskuussa 1965.
[muokkaa] Neuvostoliitto välittää
Tammikuussa 1966 Pakistanin presidentti Ajub Khan ja Intian pääministeri Lal Bahadur Shastri tapasivat Taškentissa Neuvostoliiton hallituksen kutsusta ja sopivat joukkojen vetämisestä viimeisimpiä vihollisuuksia edeltäneilla paikoille. Joulukuussa 1971 puhkesi sota Intian ja Pakistanin välille Itä-Pakistanin Intian tukemasta itsenäistymisestä Bangladeshiksi, mistä seurasi taisteluja myös Kashmirissa. Aselepolinjaksi sovittiin joulukuussa 1972 1971 tulitaukolinja.
[muokkaa] Uutta islamilaista aktivismia
1980-luvun lopulla Intian vastainen taistelu Kashmirissa voimistui joidenkin vaatiessa liittymistä Pakistaniin ja toisten itsenäisyyttä ja liittoa Pakistanin kanssa. 1987 vaalien jälkeen puhkesi levottomuuksia ja 1990 alue otettiin suoraan presidentin hallintaan. Kapinallisjoukot ovat taistelleet varsinkin Intiaa vastaan vuodesta 1989. 1995 järjestettävät vaalit peruutettiin moskeijan polttamista seuranneiden mellakoiden johdosta. Levottomuudet puhkesivat uudelleen toukokuussa 1999 Intian ilmavoimien iskettyä Pakistanin puolella oleviin kapinallisten tukikohtiin. Tulitauko saatiin aikaan heinäkuussa 1999.
2002 kapinallisten hyökkäykset Kashmirissa aiheuttivat suuret joukkojen keskitykset Pakistanin ja Intian välille. 1980-luvun lopun jälkeen arviolta 40 000 ihmistä on saanut surmansa näissä levottomuuksissa.
[muokkaa] Maanjäristys
Lokakuussa 2005 Pakistania kohtasi maanjäristys, millä oli vaikutuksensa myös Kashmirissa.
