Katumus
Wikipedia
Katumus eli kansanomaisemmin synnintunnustus tai rippi on useissa kristillisissä kirkoissa käytössä oleva pyhä toimitus. katolisessa kirkossa ja ortodoksisessa kirkossa katumus on yksi mysteerioista eli sakramenteista. Evankelis-luterilaisessa kirkossa rippiä ei lueta sakramenteihin, mutta sitä pidetään tärkeänä ja hyödyllisenä kirkollisena toimituksena.
Rippi on käsitteellisesti lähellä sielunhoitoa. Sielunhoitoon ei kuitenkaan kuulu välttämättä syntien tunnustamista ja anteeksiannon julistamista, vaan kyse on muunlaisesta henkisen ja hengellisen avun ja tuen antamisesta.
Rippiä on useampaa tyyppiä. Voidaan erottaa toisistaan
- julkirippi
- yksityinen rippi
- yleinen / yhteinen rippi
- armonvakuutus
Yleensä ripillä tarkoitetaan yksityistä rippiä. Julkirippi on varhaisessa kristinuskossa käytössä ollut tapa, että syntiin langenneet ja kirkon yhteydestä tai ehtoolliselta erotetut otettiin takaisiin sakramenttiyhteyteen seurakunnan edessä julkisesti tehdyn synnintunnustuksen ja synninpäästön jälkeen. Julkirippiä käytetään nykyään varsin harvoissa protestanttisissa yhteisöissä. Yleinen rippi on enimmäkseen luterilainen tapa aloittaa messu yhteisesti luetulla synnintunnustuksella ja papin kaikille yhteisesti lukemalla synninpäästöllä. Tällöin synninpäästön sijasta voi olla imperatiivimuotoinen armonvakuutus: "Jumala antakoon sinulle anteeksi..."
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Katumuksen sakramentti ortodoksisessa kirkossa
Osallistuessaan katumuksen sakramenttiin ihmisen on tarkoitus saada aikaan itsessään mielenmuutos, hylätä synninteko ja turvautua Jumalaan. Papin kautta ja avustuksella ihminen pyytää anteeksi tekemiään syntejä ja pahoja tekoja ja ajatuksia. Katumuksen sakramentin kautta hän saa anteeksiannon, se on hengellinen parannus, joka auttaa ihmistä lähestymään paremmin Jumalaa, lähimmäisiään ja itseään.
[muokkaa] Rippi katolisessa kirkossa
Roomalaiskatolisessa kirkossa ripittäytyvä henkilö tunnustaa syntinsä papille, joka tämän jälkeen määrää suoritettavaksi katumusharjoituksia ja antaa synnit ehdollisesti anteeksi Jeesuksen nimessä.
Ripissä on neljä osaa:
- katumus (contritio)
- synnintunnustus
- hyvitystyöt
- anteeksianto eli synninpäästö (absolutio)
Katolisen papin perinteiset synninpäästön sanat ovat "Ego te absolvo a peccatis tuis in nomine Patris et Filii et Spiritus Sancti"
[muokkaa] Rippi luterilaisessa kirkossa
Luterilaisessa kirkossa rippiä ei lueta sakramentteihin. Luther piti rippiä aluksi sakramenttina. Koska sakramentin määritelmän mukaan sakramentin osat ovat paitsi armon lupaus myös näkyvä merkki, aine eli elementti, rippiä ei muodollisesti pidetä sakramenttina elementin puuttumisen vuoksi.
Luterilaisessa kirkossa ripin vastaanottajana voi olla kuka hyvänsä, sillä jokaisen kristityn katsotaan olevan yleisen pappeuden mukainen pappi. Vapaaseen rippikäytäntöön on vaikuttanut myös se, että rippiä ei luettu sakramentteihin. Yleensä ripin ottaa vastaan pappi tai seurakunnan työntekijä. Rippi ja sielunhoito luetaan papin erityisiin tehtäviin.
Luterilaisen käsityksen mukaan ripissä on kaksi osaa:
- synnintunnustus
- synninpäästö
Kaksivaiheinen rippikäsitys sisältää käsityksen rippikäsityksen kritiikin, joka kohdistuu katumuksen määrittelyyn ja hyvitystöihin. Luterilainen kirkko kritisoi keskiaikaista tapaa, että ripissä tuli yrittää tunnustaa kaikki synnit. Lisäksi hyvitystoihin suhtauduttiin kriittisesti, koska kansanomaisen käsityksen mukaan se oli osa anteeksiantoa. Lisäksi keskiaikaisen anekaupan kritiikki tehosti hyvitystöiden kritiikkiä.
Luterilaisessa kirkossa pidettiin pitkään tärkeänä, että jokainen ehtoolliselle osallistuva ripittäytyy ennen messua. Tästä tavasta syntyi vähitellen tapa aloittaa messu yhteisellä ripillä.
Rippiä käsittelee Augsburgin tunnustuksen artiklat 10 ja 11.
Ripin vastaanottaja julistaa synnintunnustuksen jälkeen syntien anteeksiannon Pyhän Kolminaisuuden nimessä.
[muokkaa] Rippisalaisuus
Rippi on erittäin yksityinen tapahtuma. Kirkot ovat perinteisesti vaatineet tiukkaa rippisalaisuuden hoitoa papeiltaan. Katolisessa kirkossa käytössä oleva rippituoli korostaa ripin yksityisyyttä. Suomessa evankelisluterilaisen kirkon papeilla on ripistä ja sielunhoidollisesta keskustelusta ehdoton vaitiolovelvollisuus. Pappi ei saa ilmaista ripissä tai sielunhoidossa ilmaistua asiaa eikä myöskään henkilöä. Pappi ei siten voi kertoa käyneensä tieytyn henkilön kanssa sielunhoidollista keskustelua. Ripissä kuultua asiaa ei saa paljastaa minkään syyn nojalla, olipa tunnustettu rikos miten törkeä hyvänsä. Rippisalaisuus on murtamaton myös tuomioistuimessa ja menee mm. ohi lastensuojelun ilmoitusvelvollisuuden. Rippisalaisuutta ei saa paljastaa edes ripittäytyvän suostumuksella. Jos ripittäytyjä antaa tiedon rikoksesta, joka on tekeillä, papin tulee ilmoittaa viranomaisille asiasta siten, ettei ripittäytyjän henkilöllisyys paljastu.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Paavo Kettunen: Suomalainen rippi, Kirjapaja 1998.
