Kelttiläinen mytologia
Wikipedia
Kelttiläinen mytologia tarkoittaa muinaisten kelttien myyttejä, legendoja ja uskomusjärjestelmiä. Kelttiläinen mytologia ei ole yhtenäinen, sillä kelttiläiset heimot asuivat eri puolilla Eurooppaa, eivätkä muodostaneet yhtä kansaa tai valtiota. Heillä ei siten myöskään ollut yhtä ja yhtenäistä uskontoa.
Kelttiläinen mytologia jaetaan usein kolmeen ryhmään:
- Goidelinen mytologia (iiriläinen, manksilainen ja skottilainen)
- Britteinsaarten kelttien mytologia (walesilainen ja kornilainen)
- Mannerkelttien mytologia (etenkin Bretagnen alue)
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Jumalat
Kreikkalaisten ja roomalaisten tavoin keltit olivat polyteisteja. Heillä oli suuri joukko erilaisia jumalia. Vain muutamia jumalia palvottiin laajemmalti, useimmat olivat paikallisia jumalia.
Kelttiläisiä jumalia
[muokkaa] Druidit
Druidit olivat kelttien pappisluokka, joka vastasi kelttien myytti- ja uskomusperinteen säilyttämisestä. Druidit valittiin yleensä ylimysten joukosta. Heidän koulutuksensa kesti pitkään, sillä kaikki tieto välitettiin suullisesti, ja noviisien oli opeteltava ulkoa suuret määrät runoja, lakeja, loitsuja ja historiatietoa. Druidit toimivat myös yleisesti parantajina kelttiyhteiskunnassa. Keltit pitivät monia puita pyhinä, ja druidit yhdistettiin etenkin tammiin ja niissä kasvavaan misteliin. Ilmeisesti sanan druidi kanta oli kantakelttiläisen kielen tammea merkitsevässä sanassa. "Druidi" lienee alun perin lausuttu dru-vid tai dru-vind (hän joka tuntee tammen).
[muokkaa] Kelttien palvontamenot
Puiden palvonta oli kelteille tärkeää, ja heillä oli pyhiä lehtoja. Kelteillä oli myös pyhiä lampia, lähteitä ja rotkoja. Lisäksi keltit rakensivat pyhäköiksi eräänlaisia puisia aitauksia.
Roomalaiset ja kreikkalaiset väittivät, että keltit uhrasivat säännöllisesti ihmisiä palvontamenoissaan. Antiikin kirjoittajien mukaan druidien asema oli uhrimenoissa keskeinen. Antiikin lähteet todennäköisesti liioittelevat ihmisuhrauksia, mutta arkeologinen tutkimus on kiistatta todistanut niitä tapahtuneen.
Kelttien soturikulttiin kuului päänmetsästys. Kelteillä oli tapana katkaista surmatuilta vihollisiltaan päät ja säilyttää ne voitonmerkkeinä.
