Keminmaan vanha kirkko
Wikipedia
Keminmaan Vanha kirkko eli Pyhän Mikaelin kirkko rakennettiin vuosina 1519 – 1521 Kemin emäseurakunnan kolmanneksi kirkoksi. Kirkko on pohjoisin keskiaikainen kivikirkko Suomessa.
Kirkko on suorakaiteen muotoinen harmaakivikirkko. Kirkon eteläisellä seinällä on asehuone ja sitä vastapäätä on sakaristo. Katto on ulkoa jyrkkäharjainen, sisällä on puinen holvikatto, joka on täynnä tuntemattomaksi jääneen tekijän maalauksia. Ilmeisesti myös seinissä on ollut maalauksia, ne ovat kuitenkin tuhoutuneet. 1700-luvulle saakka eläneen tavan mukaisesti kirkon lattian alle on haudattu ihmisiä, joista tunnetuin on vuonna 1629 kuollut kirkkoherra Nikolaus Rungius.[1]
Kirkon vieressä on ollut kaksikin kellotapulia, joista uudempi vuonna 1751 rakennettu tapuli on purettu jo vuonna 1795, ilmeisesti siksi että edellisenä vuonna oli aloitettu uuden kivikirkon rakentaminen.[2]
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Ossi Hedman (1969): Kemin kaupungin historia. 1. osa, s. 95-96. Tampere: Kustannusosakeyhtiö Sanan Tien kohopaino.
- ↑ Jorma Huusko et al. (1984): Lapin rakennusperintö, s. 101. Kaleva. ISBN 951-1952-74-1.