Kirkko (rakennus)

Wikipedia

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se käsittelee aihetta lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.

Taiteilijan näkemys Konstantinopolin (Istanbulin) Hagia Sofian, eli pyhän Viisauden kirkko ennen sen muuttamista moskeijaksi.

Turun tuomiokirkko on Suomen ensimmäisiä kirkkoja.

Kirkko (kreikan kyriakon, ”herralle kuuluva”) on kristinuskon pyhäkkö eli pyhä rakennus.

Kristinuskon levittyä Suomeen myös Suomeen alettiin rakentaa kirkkoja. Nykyisin Suomessa on eniten luterilaisten kristittyjen omistamia kirkkoja ja toiseksi eniten ortodoksisten kristittyjen kirkkoja.

Kirkko oli usein kaupungin tai kylän isoin ja komein rakennus. Useimmiten kirkko rakennettiin Suomessakin vain suurimpiin asutuskeskuksiin, jolloin yksi paikkakunnan kylistä oli kirkonkylä, jonne muista kylistä kuljettiin kirkkoon. Muille kylille saatettiin rakentaa kappeleita. Useilla paikkakunnilla kirkot ovat vanhimpia säilyneitä rakennuksia, minkä takia monet kirkot ovat jo arkkitehtuurillisesti ja historiallisesti merkittäviä rakennuksina. Suomen vanhimmat kirkot ovat 1200-luvulta.

Jotkut uskontokunnat eivät ollenkaan hyväksy kirkkoja (Totuuden Ystävät).

[muokkaa] Kirkon osat

Luterilaiseen kirkkorakennukseen kuuluu sakasti, alttari, kirkkosali, kirkonpenkit, eteinen, urkuparvi, sivuparvia ja mahdollisesti sivuhuoneita ja wc. Ortodoksikirkossa ei ole urkuparvea ja venäläisen perinteen mukaan istuimia on vain heikkokuntoisia vanhuksia varten. Ortodoksisen kirkkorakennuksessa alttarin ja kirkkosalin erottaa toisistaan ikonostaasi, eli ikoniseinä. Kirkkorakennuksen lähettyvillä on kellotapuli. Kellojen soitolla viestitetään kutsua jumalanpalvelukseen ja niitä soitetaan myös kuolleiden ilmoittamisen yhteydessä. Kirkon lähettyvillä voi olla hautausmaa. Ennen vanhaan lähellä kirkkorakennusta hautapaikat olivat kalliita. Turun tuomiokirkossa hautoja on myös kirkkorakennuksessa.

[muokkaa] Kirkkojen arkkitehtuuri

Kolmilaivaisen kirkon pohjakuva; oikealla kuori, poikkilaiva tummennettu.

Vuosina 1896-1899 rakennettu ortodoksinen kirkko Tampereella

Temppeliaukion kirkon alttari Helsingissä.

Perinteisesti kirkkorakennukset jaetaan keskuskirkkoihin ja pitkäkirkkoihin. Edellisissä pohjapiirros on pyöreä, neliömäinen, monikulmainen tai ristinmuotoinen. Jälkimmäisten pohjapiirroksessa on pituussuunta vallitseva. Niiden pääosat ovat runkohuone, kuori ja usein torni. Runkohuone jaetaan usein leveämpään keskilaivaan ja kahteen (tai useampaan) sivulaivaan, jotka pilaririvit erottavat toisistaan.

Useampilaivaiset kirkot ovat joko basilikoja tai hallikirkkoja. Hallikirkossa kaikkien laivojen katot ovat jokseenkin samalla korkeudella, basilikan keskilaiva nousee sivulaivoja korkeammalle päästäen sisään valoa ikkunaseinien, klerestorion, kautta. Välimuotoa, jossa keskilaiva kohoaa selkeästi korkeammaksi mutta klerestoriota ei ole, kutsutaan pseudobasilikaksi. Joskus on sivulaivojen yläpuolella parvia, emporeja ja triforioita. Runkohuoneen ja kuorin välissä on suuremmissa kirkkorakennuksissa tavallisesti poikkilaiva. Leikkauskohta on nimeltään ristikeskus. Lisäksi kirkoissa voi olla sivukappeleita, torneja ja useampia poikkilaivoja.

[muokkaa] Katso myös

• Kirkko uskonnollisena organisaationa
• Tuomiokirkko
• Tsasouna
• Luettelo Suomen luterilaisista kirkoista
• Luettelo Suomen ortodoksisista kirkoista
• Luettelo Suomen katolisista kirkoista

[muokkaa] Aiheesta muualla

• MVnet :: Tutkielmat :: Lukio :: Keskiajan kirkkorakennukset - Laadukas tutkielma keskiajan kirkkorakennuksista
• Virtuaalinen ortodoksinen kirkko, jossa voi liikkua huoneesta toiseen.

[muokkaa] Kirjallisuutta

Hiekkanen, Markus. Suomen kivikirkot keskiajalla. Otava, Keuruu 2003. 270 s.