King's X
Wikipedia
King's X on yhdysvaltalainen rock-yhtye, joka on toiminut samassa triokokoonpanossa vuodesta 1980 lähtien. Eri tyylilajeja metallisrifiitelystä stemmalaulun kautta gospeliin yhdistänyt yhtye on aina ollut enemmän muusikoiden ja kriitikkojen kuin suuren yleisön suosikki.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Yhtye sai alkunsa Springfieldissä Missourin osavaltiossa kristillisen rockyhtyeen Petran keikalla vuonna 1980, kun Phil Keagyn kanssa kiertueella olleet basisti-laulaja Doug Pinnick (s. 3.9.1950) ja rumpali-laulaja Jerry Gaskill (s. 27.12.1957) tapasivat lahjakkaaksi havaitsemansa kitaristi-laulajan Ty Taborin (s. 17.9.1961). Kolmikko perusti aluksi The Edge -nimellä Top40- ja rockklassikoita soittaneen uuden cover-yhtyeen, joka alkoi saavuttaa mainetta. Kolmikko alkoi myös tuottaa omia sävellyksiään. Yhtyeen nimi vaihtui Sneak Preview'ksi vuonna 1983 ja tällä nimellä se myös teki yhden albumin vuonna 1984. Yhtye houkuteltiin levytyssopimuksen toivossa Houstoniin, Teksasiin vuonna 1985. Levytysssopimus kariutui, mutta yhtye pääsi ZZ Topin videotuottajana kunnostautuneen Sam Taylorin suojiin. Hänen lujassa ohjauskessaan musiikki kehttyi 80-lukulaisesta popista kohti heavyrffittelyn ja stemmalaulut yhdistävää vaikeasti luokiteltaa tyyliä, josta nyt Taylorin painostuksesta King's X:ksi nimensä vaihtanut bädi tuli sittemmin tunnetuksi.
Levytysssopimus solmittiin Megaforcen kanssa 1987. Kaksi ensimmäistä albumia "Out of the Silent Planet" (1988) ja "Gretchen Goes to Nebraska" (1989) keräsivät paljon positiivista kritiikkiä. King's X:ää pidettiin yleisesti yhtenä 18990-luvun suurista nimistä, mutta levyjä osatva yleisö oli eri mieltä. Vaikka kolmas levy "Faith Hope Love by King's X" (1990) olikin yhtyeen kaupallisesti menstynein levy ja johti levytyssopimukseen suuren Atlanticin kanssa, alkoi yhtyeen jäseniä häiritä tuottaja Taylorin halu tuoda kristillistä tematiikka voimakkaasti esiin. Välirikko tapahtui seuraavan, epätasaisen neljännen levyn (1992) jälkeen. Yhtye etsi uutta suuntaa grungetuottaja Brendan O'Brienin johdolla. "Dogman" (1994) on soitoltaan raadollisesti, rakenteeltaan ja soundiltaan pelkistyneempi levy, jolla ei juuri kuulu aiempia gospel-vaikutteita. Tämä heijastui myös sanoituksissa, jotka alkoivat enemmän heijastella ihmisluonteen nurjia puolia. Atlanticin panostus yhtyeeseen laski ja loppui kaupalliseti flopanneen "Ear Candy" -levyn jälkeen. Uusi levy-yhtiö löytyi Metal Bladeltä. 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun albumit yhtye on pääosin tuottanut itse. Siinä, missä vuoden 1998 "Tape Head" -albumi oli paluuta yhteyeen perusilmaisuun, hidastempoinen "Please Come Home Mr. Bulbous" (2000) ja "Manic Moonlight" konelooppeineen (2001) edustavat kokeellisempaa tuotantoa. Vuoden 2003 vanhasta Edge- ja Sneak Preview-aikaisesta materiaalista uudelleenäänitetyn "Black Like Sunday" -albumin (2003) jälkeen levy-yhtiö vaihtui jälleen kerran, nyt Inside Out:ksi. Onnistunut "Live All Over the Place" -livealbumi (2004) ja Michael Wagenerin tuottama "Ogre Tones" (2005) näyttävät taas kääntäneen bädin musiikillisen kurssin nousuun.
1990-luvun lopulta lähtien yhtyeen jäsenet ovat tehneet lukuisia soololvyjä ja olleet mukana sivuprojekteissa. Näistä mainittakoon Ty Taborin, Rod Morgensteinin ja John Muyngin Platypus.
[muokkaa] Julkaisut
[muokkaa] Albumit
- Out of the Silent Planet (1988)
- Gretchen Goes to Nebraska (1989)
- Faith Hope Love by King's X (1990)
- Kings's X (1992)
- Dogman (1994)
- Ear Candy (1996)
- The Best of King's X (kokoelma, 1997)
- Tape Head (1998)
- Please Come Home Mr. Bulbous (2000)
- Manic Moonlight (2001)
- Black Like Sunday (2003)
- Live All Over the Place (2004)
- Ogre Tones (2005)
