Konevitsan Jumalanäiti
Wikipedia
Konevitsan Jumalanäiti on Suomen historiallisesti merkittävin ja kuuluisin ortodoksinen ikoni. Ikoni on Heinävedellä Uuden Valamon luostarissa.
Perimätiedon mukaan Konevitsan luostarin perustaja pyhittäjä Arseni Konevitsalainen olisi tuonut ikonin Athokselta jo vuonna 1393. Näin lienee tapahtunutkin ja siitä on merkintöjä vanhoissa historiakirjoituksissa.
Alkuperäinen ikoni lienee kuitenkin tuhoutunut tai muuten hävinnyt vuosisatojen kuluessa tapahtuneiden levottomuuksien, tulipalojen ja hävitysten aikana. Suomessa Heinävedellä olevan tiettävästi vanhimman Konevitsan Jumalanäidin ikonin kopion valmistusaika sijoittuu 1400-luvun lopulle tai 1500-luvulle. Tämä ikoni poikkeaa alkuperäisestä myös siinä, että ikoni on maalattu molemmilta puolilta, kun taas alkuperäinen oli maalattu vain toiselta puoleltaan.
Suomeen ikoni tuotiin Konevitsan luostarin munkkien paetessa sotaa vuonna 1940. Evakkomatkalle joutunut ikoni vietiin nykyiseen sijoituspaikkaansa Uuteen Valamoon vuonna 1956.
Professori Aune Jääskinen on kirjoittanut ikonista väitöskirjan, jossa hän seikkaperäisesti selvittää ikonin alkuperää ja historiaa. Iän määritys on aiheuttanut kiistelyä tutkijoiden ja luostarien välillä, mutta viime aikaiset tarkat tieteelliset tutkimukset tukevat professori Jääskisen ja tutkijoiden näkemyksiä Suomessa olevan ikonin iästä.
Konevitsan Jumalanäidin ikoni ja sen kääntöpuolella oleva toinen ikoni, ns. Käsittätehty Kristus, konservoitiin alkuperäiseen ulkoasuunsa vuosina 1969 - 1970 Neuvostoliitossa Moskovassa. Ikonin riisa eli suojana oleva jalometallinen vaippa on irrotettu ikonista ja se sijaitsee Kuopiossa Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa.
Konevitsan Jumalanäidin ikoni teki harvinaislaatuisen vierailun vuonna 2006 Venäjälle, jolloin se kävi Valamon luostarin johtajan, igumeni Sergein mukana muun muassa Pietarissa ja alkuperäisellä paikallaan Konevitsan luostarissa.
