Konsensus-päätöksenteko
Wikipedia
Konsensus-päätöksenteko on päätöstentekoprosessi, jossa ei ainoastaan tyydytä enemmistön haluamaan lopputulokseen, vaan pyritään myös ottamaan huomioon vähemmistöön jäävien vastustus ja sisällyttämään se lopputulokseen, luoden hyväksyttävimmän ja parhaan mahdollisen päätöksen (konsensus = yhteisymmärrys, jonkinasteinen yksimielisyys).
Menetelmän yksi tavoite on vähentää ryhmien äänivaltaa ja nostaa esiin yksittäisiä ääniä. Koska konsensus-päätöksenteko pyrkii vähimmäistämään vastustuksen, se on suosittu kansalaisjärjestöissä, joissa päätöksiä noudatetaan mieluiten, jos niillä on suurin mahdollinen tuki. Konsensusta vaaditaan silloin, kun päätöksen noudattamisen valvominen on mahdotonta, ja päätöksen noudattaminen jää yksittäisten yksilöiden harteille. Tällaisissa tapauksissa enemmistö ei voi yksinkertaisesti pakottaa haluaan vähemmistön päälle kuulematta heidänkin ääntään. Koska tarkemman konsensuksen hakeminen on useimmiten aikaavievää ja kuluttavaa, järjestöissä varataan konsensus-päätöksenteko useimmiten vain tärkeimpiä päätöksiä varten.
Suomen politiikassa harrastetaan myös melko laajasti konsensushakuisuutta. Ensin puolueen kannat muodostetaan konsensuksella niin, että kaikki voivat ne hyväksyä. Sen jälkeen kaikki tai osa puolueista muodostavat yhteisen kannan, jota ne ajavat yhdessä. Konsensushakuisuus on joskus nähty politiikan tosiasialliseksi "vaihtoehdottomuudeksi". Sen hyviksi puoliksi voidaan kuitenkin laskea varsin vakaa ja turvallinen yhteiskunta. Poliittisten ääriliikkeiden on ollut vaikea saada kaikupohjaa Suomen poliittisessa järjestelmässä.