Kristillinen etiikka

Wikipedia

Kristillinen etiikka on yleisnimitys kristinuskon piirissä vallitseville eettisille käsityksille. Kristinusko on ennen kaikkea uskonto, mutta monien muiden uskontojen tavoin se sisältää myös moraalisen ulottuvuuden, joka on läheisessä yhteydessä uskonnollisiin opetuksiin.^[1] Yhtenäistä kristillistä etiikkaa ei kuitenkaan ole, koska eri kristilliset kirkot ja suuntaukset tulkitsevat kristinuskon pyhää kirjaa, Raamattua, eri tavoin ja nojautuvat eri traditioihin. Yhteisiä yleisperiaatteita ja lähtökohtia kuitenkin on.

Raamatun eettisistä periaatteista etenkin kaksi ovat hyvin tunnettuja: kultainen sääntö (Matt 7:12) ja rakkauden kaksoiskäsky (Mark 12:28-34). Näiden periaatteiden mukaan ihmisen tulisi rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään ja Jumalaa yli kaiken. Lähimmäisille tulisi tehdä niin kuin ihminen haluaisi itselleen tehtävän. Käskyt on yhdessä tulkittu myös rakkauden kolmoiskäskyksi: ihmisen tulisi rakastaa Jumalaa, lähimmäistä ja itseään.^[2] Nämä säännöt tunnustetaan kaikissa kristinuskon suuntauksissa, joskin näitäkin sääntöjä on mahdollista tulkita eri tavoin.

Kymmenen käskyä on ehkä vielä edellisiä periaatteita tunnetumpi Raamatun moraaliopetus. Käskyt edustavat alkuperäisessä kontekstissaan sekä lakia että moraalia. Jeesus vahvistaa evankeliumeissa kymmenen käskyä, ja esimerkiksi tästä syystä alun perin juutalaisille annetut käskyt katsotaan osoitetuksi myös kristityille. Sen sijaan useimmat muista Vanhan testamentin laeista ja säädöksistä, joita Mooseksen kirjoissa annetaan, eivät yleisimmän kristillisen tulkinnan mukaan koske kristittyjä, koska Jumalan katsotaan tehneen "uuden liiton" maailman ihmisten kanssa Jeesuksen kautta. Säädöksiin kuuluu muun muassa paljon juutalaisia kulttisäädöksiä, jotka ei useinkaan katsota nykymaailmassa olevan enää ajankohtaisia^[2] tai niitä tulkitaan vertauskuvallisesti.^[3] Raamatun tutkijoiden kesken on kuitenkin erimielisyyksiä siitä, vastustiko historiallinen Jeesus todella Mooseksen kirjojen lakeja ja säädöksiä.

Kristinuskon eri suuntausten moraalikäsityksissä on vaihtelua esimerkiksi sen mukaan, kuinka pitkälti halutaan vedota suoraan Raamattuun.^[2] Esimerkiksi Paavalin antamat opetukset voidaan ymmärtää Jumalan kautta Raamattuun päätyneinä lakeina, jotka ovat yhtä velvoittavia kuin Jeesuksen antamat periaatteet, tai vaihtoehtoisesti Paavalin opetuksia voidaan pitää vain Paavalin subjektiivisina näkemyksinä, jotka vaativat yhtä kriittistä arviointia kuin kenen tahansa ihmisen näkemykset. Jotkut suunnat näkevät myös Mooseksen kirjojen lakien kertovan Jumalan moraalisista mielipiteistä, toiset suuntaukset taas eivät anna niille suurta painoarvoa.

Kristillisessä etiikassa suuria nykyajan kiistakysymyksiä ovat esimerkiksi suhtautuminen aborttiin ja homoseksuaalisuuteen. Aiemmin on keskusteltu kristinuskon suhtautumisesta muun muassa orjuuteen, avioliittoon, avioeroon, esiaviollisiin suhteisiin sekä eläimiin ja muuhun luontoon.^[4]

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Viitteet

↑ Westermarck 1984, s. 1.
↑ ^2,0 ^2,1 ^2,2 RaamattuNet Kristillinen etiikka
↑ Uro, Risto: Puhtaus ja saastaisuus Uuden testamentin maailmassa.
↑ Westermarck 1984, s. xi-xiii.

[muokkaa] Kirjallisuutta

Pyysiäinen, Ilkka (2005): Synti: Ajatuksin, sanoin ja töin. Helsinki: WSOY. ISBN 951-0-30141-8.

Westermarck, Edvard (1907): Siveys ja kristinusko: Esitelmä. Prometheuksen kirjasia 1. Helsinki: Prometheus.

Westermarck, Edvard (1984): Kristinusko ja moraali. (Alkuteos: Christianity and morals, 1939.) Englannin kielestä suomentanut Väinö Meltti. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-07752-X.