Kulhia MK 2
Wikipedia
| Kulhia MK 2 | ||
|---|---|---|
| Kuvaus | ||
| Tyyppi | omatekoinen "urheilukone" | |
| Miehistö | 1 | |
| Ensilento | talvella 1931 | |
| Valmistaja/suunnittelija | Mikko Kulhia | |
| Tietoja | ||
| Kärkiväli | 7.1 m | |
| Pituus | noin 5.4 m | |
| Siipipinta-ala | 9,2 m² | |
| Tyhjämassa | 188 kg | |
| Lentomassa | 300 kg | |
| Lentonopeus | 130 km/h | |
| Sakkausnopeus | 78 km/h | |
| Voimanlähde | ||
| Moottori | British Anzani Summit, 33 hv? | |
Kulhia MK 2 oli Mikko Kulhian ja hänen veljestensä Yrjön ja Sakarin rakentama sarjassaan kolmas lentävä kone 1930-luvun alusta.
Kulhian veljesten Kulhia MK 1b -lentokoneen potkurin rikkouduttua veljekset eivät lannistuneet, vaan Mikko Kulhia suunnitteli saman tien uuden pienemmän kehitysversion, jossa oli pienempivastuksinen 9,2 m²:n siipi, jonka profiiliksi tuli ohut S-muotoinen NACA M4. Runko oli kokonaan vanerikuorirakenteinen. Kone valmistui Hattulassa kesällä 1930 kolmen kuukauden intensiivisen rakennusurakan jälkeen. Koelentoja harkittiin Parolasta, mutta Mikko Kulhia lähti ensilennolle vasta vuoden 1931 alussa järven jäältä. Laskussa koneen siipi tapasi jäähän ja vaurioitui.
Seuraavana kesänä koneeseen tehtiin 1-2 mm paksut vanerikellukkeet, joiden tilavuus oli 350 l ja ne painoivat 17 kg kappale. Lisäksi moottoriin uusittiin uudet männät, jotka tosin olivat liian painavat eikä moottori suostunut tekemään täysiä kierroksia.
Kulhia MK 2 jäi lentotauolle opiskelujen ja työuran aloittamisen takia. Vasta vuonna 1951 kone tuotiin kuorma-autolla Hattulasta Malmille, jossa lentokonemekaanikot Vilho Jokinen ja Toivo Hallanranta korjasivat sen iltatöinään. Ilmailutoimiston määräämän koekuormituksen jälkeen MK 2 merkittiin ilma-alusrekisteriin tunnuksella OH-MOK. Kulhia lensi sillä 16. joulukuuta 1951 neljä koelentoa. MK 2 vaurioitui startissa 22. joulukuuta 1951 ja poistettiin rekisteristä.
[muokkaa] Lähteet
- Suomen Ilmailuhistoriallinen Lehti, 3/1998, Jukka Raunio: Mikko Kulhia ja hänen lentokoneensa.
